RAHAA ON….MUTTA MIHIN SITÄ KÄYTETÄÄN

Jos mielipidekirjoituksia on uskominen – ja miksei olisi – menee kansalla todella huonosti. Kuilu menestyvien ja kelkasta putoavien välillä levenee ja syvenee hirmuista vauhtia.

Jos kuilua ei kurota umpeen, saattavat vuoden 1918 tapahtumat toistua. Siihen ei tällä maalla enää ole varaa!

Jos ja kun tästä aiheesta kirjoittaa, lyödään populismin lekalla ja lujaa. Otan riskin ja kirjoitan.

Suomalaiset sairastavat edelleen. Sairastaminen ja tervehtyminen yleensä aiheuttavat kuluja. Aiemmin on kulut pääsääntöisesti maksettu, mutta viime vuonna jäi sairaalamaksuja maksamatta yli 40% edellisvuotta enemmän.

Luit aivan oikein. Valtakunnanvoudinvirasto on näin ennakoinut.

Kun ihmisellä ei ole enää varaa maksaa edes sairaalamaksujaan, on jotain pahasti pielessä.

Ongelma ei ole enää siinä että potilas ei kykenisi maksamaan sairaalalaskuaan, vaan ongelmat alkavat jo sairaalan ulko-ovella.

Täällä Pohjanmaalla sai eräs nuorimies (12v) päähänsä avo -haavan. Äiti oli kuljettanut verta vuotavan pojan paikalliseen terveyskeskukseen, jonka ovelta parivaljakko oli lehtitietojen mukaan käännytetty pois ja kehotettu menemään maakuntakeskukseen tikattavaksi.

Kolikolla on tässä(kin) vähintään kaksi puolta.

Pohditaampa asiaa ensin potilaan kannalta. 12 -vuotiaalla pojalla on päässään avo -haava. Haava vuotaa. Lääketieteen opintoni ovat jääneet muutamaan ensiapukurssiin, joten laajemmat diagnoosit ja latinan kielen jätän pois.

Kotimaan kielellä totean että rättiä päähän ja äkkiä. Minun tulkintani mukaan haava olisi pitänyt ainakin tutkia ja tarvittaessa ommella. Ehkäpä rtg -kuvakin olisi ollut tarpeen.

Näin toimien pojalle ja saattajana toimineelle Äidille olisi tullut hyvä mieli ja tunne siitä että meistä pidetään huolta.

Tasapuolisuuden nimissä muutama kommentti sieltä oven toiselta puolelta.

Jos saamani tieto on oikea, oli terveyskeskukseen meno ajoittunut juuri sulkemisaikaan. Eli oli todella epäonnea ajoituksessa.
Vahinkohan ei tule kello kaulassa, joten ajoitukselle ei saa mitään. Näin vaan kävi tällä kertaa.

Minä tunnen kymmeniä sairaanhoitajia ja lähestulkoon saman verran lääkäreitä. Minun tuntemillani terveydenhuollon ammattilaisilla on erittäin korkea työmoraali ja hirmuinen venymistahto ja -kyky.

Kun nuori potilas käännytettiin ovelta, oli siihen joku syy. Syynä voi toki olla se, että oli kyseisen terveyskeskuksen sulkemisaika ja johonkin on raja vedettävä ovien sulkemisella.

Tämä ovien sulkemisaika ei taida riippua terveyskeskuksen henkilökunnasta, vaan kyseisen kaupungin poliittisten päättäjien tietoisesta valinnasta. Meillä Järvi-Pohjanmaalla on sama juttu. Myös täällä ovat poliitikot päättäneet koska Alajärven terveyskeskuksen ovet laitetaan kiinni ja ovelle tulija käännytetään Seinäjoelle.

Kyse on Ystävät hyvät rahasta ja tarkemmin sanottuna sen rahan puutteesta! Siitä on kysymys, eikä se kiertelemällä muuksi muutu.

Jos olisi riittävästi rahaa, olisi moni terveyskeskus auki 24/7. Ei siis syyllistetä potilaita eikä hoitajia vaan meitä poliitikkoja.

Kroonisesta rahapulasta kertoo myös seuraava esimerkki:

Kotonaan yksin asuva 90 -vuotias sotaveteraani oli kaatunut ja Häneltä oli murtunut lonkka. Veteraanilla on myös muita korkean iän mukanaan tuomia vaivoja ja sairauksia. Tämän takia Hän ei enää pärjää yksin kotonaan. Omaiset toivovat veteraanille paikkaa johonkin laitokseen, jossa Hänestä huolehdittaisiin asianmukaisesti.

Paikkaa ei kuitenkaan löydy. Tilanteesta tuskastunut veteraani oli todennut että Hän alkaa ymmärtää itsemurhan tehneitä ihmisiä.

Erityisen pahalta tuntuu lukea että monta kertaa kotonaan ja jopa sairaalan aulassa kaatuneelle sotaveteraanille tarjotaan kotona-asumisen turvaamiseksi suojakypärää.

Kuvitelkaa että mies joka on teräskypärä päässä taistellut vuosikausia rintamalla, joutuu omassa kodissaan pitämään suojakypärää ja ilmalla täytettäviä housuja jotta ei kaatuillessaan loukkaisi itseään.

Meillä on eläinsuojeluvaltuutettuja ja tasa-arvovaltuutettuja. Myös maahamme pakolaisina tulevien oikeuksista huolehditaan ihan viranomaismääräyksin mutta meillä ei ole ketään joka pitäisi maamme Kunniakansalaisista huolta.

On tämä yhteiskunta alas vajonnut…

Nyt se populistinen osuus:

STT uutisoi että DNA-tutkimus nousee keskeiseen osaan myös luonnossa elävien villien koirasusien tunnistamisessa. Suomi aloittaa Ruotsin tapaan susien virtsanäytteiden keruun talvisin. Nyt DNA:ta etsitään ulostenäytteistä joita on hankala löytää.

Meillä on kuulkaas rahaa keräillä ja tutkia susien kusia, mutta ei hoitaa omia sotaveteraanejamme.

Sanon toisen kerran että on tämä yhteiskunta alas vajonnut…

Reijo

TOIMITTELIJOISTA…..

….On toimittajia ja toimittelijoita. Toimittajat tekevät jutun tasapuolisesti ja objektiivisesti. Toimittajan tekemään juttuun ja sen asiasisältöön voi luottaa.
Toimittaja ei tuo juttuun omia henkilökohtaisia sympatioitaan taikka antipatioitaan.

Toimittelija tekee jutun tavoitellen mahdollisimman suurta lukijamäärää, piittaamatta jutun asiasisällöstä taikka objektiivisuudesta. Toimittelija kirjoittaa jutun estotta omien mieltymystensä mukaan, mahdollisimman kärkevästi.

Maakuntalehdissämme (Ilkka ja Pohjalainen) oli 23.1.15 Pirjo Raution kirjoittama juttu ”Tuliko riitaa Hongiston kanssa”.

Jutussa Rautio oli haastatellut Hannu Takalaa. En ollut juttua nähnyt, joten hämmästelin jutun tiimoilta saamiani soittoja. Kymmenkunta maakunnan soittajaa kysyi minulta että minkä takia jutussa ei ole minun kommenttejani ja että onko minua edes haastateltu kyseiseen juttuun. Vastasin että ei ole kommentteja kun kukaan ei ole niitä pyytänyt. Seuraava kysymys oli että minkä takia ei ole kun jutussa monta kertaa mainitaan minun nimeni, niin eikös olisi ollut reilua kysyä asiaa myös minulta. Totesin tähän että Rautiolla taitaa olla omanlaisensa ja tarkoitushakuinen käsitys siitä mikä reilua on. Sitten kysyttiin jo suoraan että tunnenko minä tätä Rautiota ja jos tunnen niin minkälainen ihminen tämä Rautio oikein on, kun kirjoittaa tuolla tavalla.

Sanoin soittajille että olemme Raution kanssa lähtöisin naapurikylistä. Rautio on syntynyt Alajärven Kortekylässä opettajaperheeseen. Perheen pää, Kullervo Rautio toimi pitkään Kortekylän koulun opettajana ja voimakkaana keskustavaikuttajana Alajärven kunnallispolitiikassa.

Sen tarkemmin minä en lähde Pirjo Rautiota analysoimaan, kerron vain tiedot jotka ovat yleisellä tasolla. Tässä vaiheessa joku soittajista totesi jotain puusta putoavasta omenasta.

Kun sain lehden käteeni, luin jutun ja totesin Raution jatkavan entisellä linjallaan. Raution linjaa en enää hämmästele mutta hämmästelen ja jopa taivastelen maakuntalehtiemme linjaa. Minä olen pitänyt maakuntalehtiämme niin sanottuina wanhan liiton vaikuttajina, joissa kunnioitetaan maakunnassamme perinteeksi muodostuneita arvoja.

Kuinka moni olisi vielä kymmenkunta vuotta sitten arvannut että maakuntalehtemme alentuvat huu-haa lehtien tasolle lööppijournalismissaan uutisoidessaan pekan ja pätkän taikka liisan ja liisin avio-onnesta, puhumattakaan susien halailijoiden toimista susikannan elvyttämiseksi.

Samalla sanon, että minun mielipiteeni samaa sukupuolta olevien keskinäiseen avioliittoon taikka susien halailemiseen ei muutu, vaikka mielipidettä muuttamalla olisi mahdollista saada maakuntalehtiemme toimittelijoilta sympatiapisteitä.

Tunnustan suoraan että ainakin minulla on ikävä professori Hokkasen päätoimittaja-aikoja. Silloin ei ollut piiperöitä. Enää en ihmettele laskevia tilaajalukuja.

Raution asenne allekirjoittaneeseen lienee tullut selväksi jo useampaan kertaan joten Hänen seuraaviin kirjoituksiinsa voi jokainen suhtautua omalla tavallaan.

En enää ihmettele myöskään niitä jotka kertovat antavansa Rautiolle haastattelun vain sillä edellytyksellä että saavat lukea jutun ennen sen julkaisemista.

Minä en enää anna Rautiolle haastattelua missään muodossa, minä olen Hänen ammattitaitonsa jo luokitellut.

Mitä
miltä Sinä olet?

Reijo

KUNTAPOLITIIKKAA…

Sopimuksista

Vuoden 2012 kuntavaalien jälkeen paikkajako Vimpelin valtuustossa oli seuraava: Suomen Keskusta 8, Perussuomalaiset 5, haloo Vimpeli 5, Vasemmistoliitto 2 ja Kristillisdemokraatit 1

Vaalituloksen selvittyä järjestettiin kaikkien valtuustoryhmien keskinäinen neuvottelu jossa yksimielisesti päätettiin että Suomen Keskustan valtuustoryhmä saa kunnanvaltuuston puheenjohtajuuden ja kunnanhallituksen 1. varapuheenjohtajuuden. Tasavahvat valtuustoryhmät PS ja haloo Vimpeli saavat kunnanvaltuuston 1. varapuheenjohtajuuden ja kunnanhallituksen puheenjohtajuuden.

Äänestäjien tahtoa kunnioittaakseen ja oikeudenmukaisuuden nimissä PS:n ja haloo Vimpelin valtuustoryhmät sopivat tuolloin keskinäisissä neuvotteluissaan jakavansa luottamuspaikat niin, että molemmille valtuustoryhmille jyvitetään yhtä monta luottamushenkilöpaikkaa. Näissä neuvotteluissa olivat mukana PS valtuutetut ja myös varavaltuutettu Takala.

Sovimme silloin että PS saa valtuuston ensimmäisen varapuheenjohtajuuden ja kunnanhallituksen puheenjohtajuuden ja haloo Vimpeli saa kunnanhallitukseen kaksi jäsentä.
Samalla kertaa sovimme myös että kahden vuoden päästä, eli 1.1.2015 vaihdamme paikat ”päikseen”.

Näin alkavalle kaksivuotiskaudelle haloo Vimpeli saa kunnanvaltuuston varapuheenjohtajuuden ja kunnanhallituksen puheenjohtajuuden ja PS kunnanhallitukseen kaksi jäsentä.

Tämä sopimus on ollut kaikkien valtuustoryhmien tiedossa jo kaksi vuotta. Käsitykseni mukaan kunnanhallituksen puheenjohtajana päättyvän kauden toiminut Takala olisi ollut valmis jatkamaan kunnanhallituksessa myös tulevalla kaksivuotiskaudella. Valtuustoryhmämme päätti kuitenkin 17.1.2015 pitämässään kokouksessa yksimielisesti antaa vastuuta myös muille valtuutetuille ja kierrättää kunnanhallituksen paikkoja. On syytä todeta että Takala ei, Hänelle lähetetystä kokouskutsusta ja pyynnöstäni huolimatta, halunnut tulla tuohon kokoukseen.

PS:n ja haloo Vimpelin valtuustoryhmät noudattavat vain kaksi vuotta sitten tekemäänsä keskinäistä sopimusta, eikä luottamushenkilöiden kierrättämiseen näin ollen liity mitään dramatiikkaa.

Suomen Keskustan valtuustoryhmän toiminta

Yllätyin kun Suomen Keskustan valtuustoryhmästä otettiin yhteyttä ja pyydettiin neuvotteluun kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen paikkajaosta. Yllätyin koska asia oli jo kaksi vuotta sitten sovittu. Minkä vuoksi jo sovitusta asiasta pitää neuvotella uudestaan?

Neuvotteluissa tuli ilmi että Suomen Keskusta tavoittelee nyt kunnanvaltuuston puheenjohtajuuden ohella myös kunnanhallituksen puheenjohtajuutta. Tällainen vaade tuli ainakin minulle yllätyksenä ja kansankielellä sanottuna ”suoraan puskista”.

Vimpelin kunnan tilanne on yleisesti tiedossa. Olemme ajautumassa kuntaliitosselvitykseen. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna on perin erikoista lähteä hajottamaan kuntapäättäjien kesken vielä jollakin tavalla toimivaa konsensusta. Minun mielestäni yhteishenkeä pitäisi nyt vahvistaa kaikin käytettävissä olevin keinoin, eikä toimia niin että revitään auki jo sovittuja asioita ja päätöksiä. Nyt pelataan erittäin kovilla panoksilla ja suurella riskillä. Tällaiseen peliin minä en ainakaan ole valmis.

Vertaan tilannetta Suomen kohtalon hetkiin vuonna 1939. Silloin samaan poteroon mahtuivat patamusta kokoomuksen jäsen ja vuoden 1918 vankileiriltä selvinneen punaisen poika. Molemmilla oli yhteinen tahto – pitää Suomi itsenäisenä. Se antoi keskinäistä voimaa auttaa Kaveria vaikeissakin paikoissa.

Onneksi emme elä lähelläkään noita aikoja. Olemme kuitenkin tilanteessa jossa mitataan kuntapäättäjien kyky pitää kunta itsenäisenä. Itsenäisenä selviytyminen vaatii meiltä kuntapäättäjiltä samalla tavalla keskinäistä konsensusta – puoluerajoista riippumatta.

Myös minulta on kysytty halukkuutta lähteä tavoittelemaan Vimpelin kunnanvaltuuston puheenjohtajuutta. Olen torjunut ajatuksen kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on tuo edellä selostettu sopimus. Pidän kiinni siitä mitä sovittu on. Toinen syy on eduskuntavaaliehdokkuuteni. Olen asettunut eduskuntavaaleihin ehdolle ja tarkoitukseni on tehdä mahdollisimman hyvä ja kattava vaalikampanja. Tiedän kokemuksesta mitä on kampanjointi ja väitän, että kampanjoinnin ja kuntaliitosselvityksessä olevan kunnan operatiivinen johtaminen eivät kerta kaikkiaan onnistu yhtä aikaa. Jompikumpi kärsii ja pahimmassa tapauksessa molemmat.

Hannu Takalan siirtyminen Suomen Keskustaan


Julkisuudessakin
olleen tiedon mukaan Hannu Takala on eronnut Perussuomalaisen puolueen jäsenyydestä ja Vimpelin valtuuston Perussuomalaisten valtuustoryhmästä.
Ennen Perussuomalaisiin siirtymistään Takala on kertomansa mukaan ollut Kansallisen Kokoomuksen jäsen. Perussuomalaisista Takala siirtyi Suomen Keskustan valtuustoryhmän jäseneksi.

Takalan ero PS valtuustoryhmästä on toki valitettavaa, mutta se on yksin Hänen henkilökohtainen ratkaisunsa jota valtuustoryhmämme kunnioittaa. Minuun Takalan lähtö koskee kovin, sillä olen tuntenut Hannun useita vuosia ja ystävystynyt Hänen kanssaan. Minä toivon vilpittömästi että Ystäväni Hannu on pitkän vaelluksen jälkeen vihdoin löytänyt poliittisen kotinsa.

Reijo

SAVUA ON…

…KUN SEPPÄIN PAJASSA.

Pajan tilalle voi hyvin kirjoittaa myös riihen, sillä vain se joka on riihessä varstaa heiluttanut, tietää kuinka savuista ja pölyistä puuhaa on jyvien irroittaminen akanoista.

Maa- ja metsätalousvaliokunta nuiji tänään pöytään käsityksensä ilmastolaista. Meidän Perussuomalaisten mielestä kyseinen lakiesitys oli jo esityksenä poikkeuksellisen huono ja kun sen avulla vielä vaikutetaan kotimaiseen teollisuuteen, olisi koko lakiesitys pitänyt hylätä.

Esitimme hylkyä, mutta emme saaneet muilta tukea esityksellemme.

Jokainen voi pohtia kuinka paljon Suomen ilmastopäästöt vaikuttavat maapallolla. Pohtimisen arvoinen on myös se, mitä päästöjä syntyy jos sama metalliteollisuuden tuote – vaikka polkupyörä – valmistetaan Suomessa ja Kiinassa. Minä väitän että jos todella halutaan puhdistaa maapallon ilmatilaa, tulisi polkupyörätuotanto siirtää Kiinasta Suomeen. Täällä päästörajoitukset ovat jo nyt sillä tasolla, jolle kiinalaisilla on vielä kiipeämistä.

On EKOTEKO valmistaa teollisuuden tuotteita Suomessa, koska meidän teollisuutemme päästöt ovat jo nyt minimissä, jos verrokkina käytetään kolmansia maita.

Minun on erittäin vaikea ymmärtää että me omilla päätöksillämme kiristämme lainsäädäntöämme entisestään ja näin ajamme teollisuuttamme maihin joissa on löysemmät ympäristölait.

Jos ja kun haluamme siivota maapallon ilmakehää, niin eikös luudan pidä heilua siellä missä on eniten roskia?

Nyt käsi käy ja moppi heiluu ihan väärillä alueilla ja se maksaa suomalaisia TYÖPAIKKOJA!!

ALLA LEHDISTÖTIEDOTTEEMME:

Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan perussuomalaiset jäsenet, kansanedustajat Lauri Heikkilä ja Reijo Hongisto jättivät tänään valiokunnassa hylkäysesityksen koskien ilmastolakia ja sen hyväksymistä. Kansanedustajakaksikko toteaa, että Suomen ei pidä ottaa vapaaehtoisesti ilmastoasioissa voimakasta teollisuutemme kilpailukykyä heikentävää etunojaa, varsinkin kun maamme päästöt ovat vain kaksi promillea maailman tasosta. Lisäksi Heikkilä ja Hongisto muistuttavat, että vientiteollisuuttamme on jo rangaistu ihan riittävästi erilaisilla aikaisemmilla rajoituksilla.

Kysymys koskettaa yleisemmin myös keskustelua liiallisesta sääntelystä, sillä järjestelmä tulisi sekä jäykistämään ilmasto- ja energiapoliittista suunnittelua maassamme että aiheuttamaan tarpeetonta hallinnollista lisätaakkaa. Tosiasiassa käy usein niin, että kun maassamme tehdään lisärajoituksia, tästä seurauksena on vain teollisuuden siirtyminen sellaisiin maihin, joissa vastaavia rajoituksia ei ole. Näissä maissa vanhanaikaisempi valmistustekniikka aiheuttaa suuremmat päästöt, Heikkilä ja Hongisto toteavat.

Lopuksi Heikkilä ja Hongisto haluavat muistuttaa siitä, että kokonaisuudessaan ilmastolaissa ja sen uudistuksessa on kysymys valtavan suurista asioista, jotka vaikuttavat maamme maatalouteen ja teollisuuteen sekä niiden jatkuvuuteen. Perussuomalaiset haluavat jatkossakin pitää kiinni siitä, että metsäpolitiikastamme päätetään Suomessa. Tätä päätöksentekovaltaa pyritään nyt energia- ja ilmastopolitiikan varjolla viemään Brysseliin.
nuiji tänään pöytään käsityksensä

LEIVÄTÖN PÖYTÄ…

…On katettu….

Minulta on kysytty mielipidettä Perhon susikäräjien tuomioon. Kun en ole asiasta mitään lausunut, on hiljaisuuteni tulkittu tuomion hyväksymisen merkiksi.

Ei pidä tehdä hätäisiä johtopäätöksiä mihinkään suuntaan.

Vaitiolooni on syynsä – tässä pari tärkeintä.

Suomessa on lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta erotettu toisistaan. Hyvä niin – ei mene puurot ja vellit sekaisin.

Käytännössä tämä merkitsee sitä että valtioneuvosto, eli hallitus, antaa asetukset ja eduskunta varsinaiset lait. Lakien säätäminen on kansanedustajien päätyötä.

Oikeuslaitos, eli tuomioistuimet soveltavat eduskunnan laatimia lakeja.

Näin on varmistettu että lain laatijat ja lakia käytäntöön soveltavat ovat eri henkilöitä. Mielestäni tämä on erinomainen työnjako.

Jos minä lakeja säätävänä kansanedustajana lähtisin ottamaan kantaa johonkin yksittäistapaukseen, olisin osaltani vatkaamassa puuro- ja vellikattilaa. Sitä minä en halua tehdä.

Toki kansanedustaja voi yleisellä tasolla ottaa kantaa eri oikeuskäytäntöihin, mutta ainakaan minä en lähde lausumaan yksittäisestä tapauksesta sanaakaan.

Vain siinä tapauksessa että kansanedustaja on itse oikeusprosessissa asianosainen, on lausuminen perusteltua. Asianosaisiahan ovat asianomistaja, vastaaja ja kantaja. Asiantuntijat ja todistajat eivät ole asianosaisia, eikä myöskään ole hyvien oikeuskäytänteiden mukaista että esimerkiksi todistajana kuultu latelee kantakahvilassaan mielipiteensä oikeuden tuomiosta. Jos latelee, ei todistaja ole sisäistänyt asemaansa ja näin nolaa vaan itsensä.

Vaitiolooni on toinenkin syy – minä en ole nähnyt ensimmäistäkään sivua esitutkintapöytäkirjasta. Olen ollut pelkästään julkisuudessa olleen tiedon varassa ja minä en enää sinisilmäisesti luota lööppijournalismiin. Ei ainakaan niin paljoa että voisin sen perusteella ladella tuomioita taikka tehdä vapauttavia päätöksiä.

Tosiasia on se, että käräjäoikeus on tuomionsa antanut. Nyt on mahdollisuus hakea muutosta hovioikeudesta. Jos juttu menee seuraavaan oikeusasteeseen, tulee sieltä päätös aikanaan ja asianosaiset voivat pohtia vievätkö jutun vielä ihan ylimmälle tasolle.

Aika näyttää kuinka prosessi etenee.

SE OIKEUSPROSESSISTA

Prosessiin liittyvästä suurpetopolitiikasta minulla on oikeus- ja halu lausua paljonkin. Ja minä lausun myös!

Minä pidän nykyistä suurpetopolitiikkaamme hampaattomana. Pohjanmaalla on huonoa taikka epäkelpoa toimintaa kuvaava sanonta…kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä.

Suurpetopolitiikkaamme ei ole vuosikausiin hoidettu niin huolella kuin saunan lattiaa Strömsössä. Jos olisi hoidettu, ei nyt tarvitsisi mittailla ”suden” jälkiä talojen takapihoilta taikka lopettaa ilveksiä rivitalojen parkkipaikoille.

Poliisin apuna toimivat tehokkaat SuurRiistaVirkaApu ryhmät. Homma pysyy hallinnassa juuri niin kauan kun nämä SRVA ryhmät jaksavat vapaaehtoisesti päivystää ja hoitaa nämä ongelmaeläimet pois. Jos meno ei muuksi muutu, alkaa käydä kato SRVA ryhmissä, eikä poliisin resurssit enää riitä eläintehtävien hoitamiseen.

On ihan perusteltua kysyä että mitä poliisi tekee siinä vaiheessa kun ei enää keikalle saakkaan SRVA ryhmää. Kuka menee ja millä kokemuksella?

Saattaa olla että joudumme lukemaan TV -vastaanottimistamme entistä useammin vaaratiedotteen: ajoneuvoon törmännyt karhu kadonnut maastoon siellä ja täällä. Poliisi kehottaa alueen asukkaita pysyttelemään sisätiloissa…..jne.

Poliisi vastaa yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta myös niissä tilanteissa, mutta kuka poistaa sen vaaran aiheuttajan?

Reijo

RAJATTU SANANVAPAUS

Vanhan sanonnan mukaan ihmisillä on oikeuksia ja velvollisuuksia – etuoikeuksia ei ole kenelläkään. Tämä on yksi parhaimpia kuulemiani sanontoja ja sopii elämänohjeeksi lähes kaikkiin tilanteisiin.
Jos jokainen noudattaisi sanontaa elämänohjeenaan, olisi maailma helpompi, oikeudenmukaisempi ja turvallisempi elää.

Valitettavan moni omii elämäänsä vain oikeudet ja jättää velvollisuudet muille. Minulla on oikeus tehdä sitä ja tätä ja sanoa niin ja näin ja muiden velvollisuus on ymmärtää tekemiseni ja sanomiseni. Minun ei kuitenkaan tarvitse ymmärtää sitä että muut eivät ymmärrä tekemisiäni ja sanomisiani.

Viime viikon tapahtumat Pariisissa puhuttavat koko maailmaa. Julkisuudessa olleen tiedon mukaan toiminta oli saanut alkunsa pariisilaislehden julkaisemista pilapiirroksista. Lehden toimittajilla oli sananvapauden perusteella oikeus julkaista pilapiirroksia. Pilapiirroksen loukkaaviksi kokeneet katsoivat oikeudekseen käyttää väkivaltaa lehden toimittajia kohtaan. Kummallakin osapuolella oli oikeuksia, mutta ei velvollisuuksia ymmärtää vastapuolen reagointia.

On sanomattakin selvää, että toimittajan kynää vastaan ei ole oikeutettua lähteä aseen taikka polttopullon kanssa. Väkivalta ei ole koskaan perusteltua ja se on selkeästi tuomittava kaikissa tilanteissa. Erityisesti sananvapautta pidetään pyhänä ja loukkaamattomana oikeutena, jota kaikkien on syytä kunnioittaa. Toivottavasti näin on myös tulevaisuudessa.

Perussuomalaisena kansanedustajana olen monta kertaa pohtinut sananvapauden käsitettä ja merkitystä. Erityisesti silloin kun joku jäsenistämme on kritisoinut Suomen maahanmuuttopolitiikaa taikka EU- asioita. Vaikka kritisoija olisi perustellut sanomansa miten vankoilla asiatiedoilla tahansa, niin siitä huolimatta hänet on rusikoitu sananvapauden alttarilla toteamalla että ei noin saa sanoa taikka kirjoittaa. Usein kritisoija on myös vaiennettu nimittelemällä häntä rasistiksi taikka populistiksi.

Jos kirjoittelu täyttää jonkun rikoksen tunnusmerkistön, on tuomitseminen oikeutettua, mutta jos kritisoija tuo julki vain oman henkilökohtaisen mielipiteensä joka ehkä poikkeaa valtaväestön mielipiteestä, niin eikö hänellä sananvapauden perusteella ole mielipiteeseensä oikeus? Minun mielestäni oikeus on ja tämä oikeus on loukkaamaton. On oltava oikeus olla myös eri mieltä muiden kanssa.

On erikoista vaatia joillekin kirjoittajille sananvapauteen perustuvaa oikeutta kirjoittaa taikka piirtää kuvia ja samalla kieltää kirjoittaminen ja kuvien piirtäminen muilta. Elämme yhteiskunnassa jossa toisilla näyttää olevan oikeus julkituoda mielipiteensä ja toisilla on velvollisuus olla hiljaa.

Tällaista yhteiskuntaa on muutettava, me emme voi jatkaa näin. Yhteiskuntarauhan ja turvallisuuden takaamiseksi meidän on käytävä entistä enemmän rakentavaa keskustelua, olkoon aiheena mikä tahansa. Kaikilla on oltava oikeus keskusteluun ja kaikilla on myös velvollisuus kuunnella ja esittää omia vastaväitteitään, ilman toisten syyllistämistä taikka turvautumista väkivaltaan. Emmehän me halua Ranskan kaltaisten tapahtumien toistuvan Suomessa.

Toinen muistettava sanonta on ”uskonsa kutakin auttakoon” – noissa kolmessa sanassa piilee suuri ja ääretön suvaitsevaisuus.

PARIISIN TAPAHTUMISTA…

….On uutisoitu laajasti.

Ei liene enää tarpeen kerrata tapahtumia ja uhrilukua. Ne ovat kaikkien tiedossa.

Pyydän saada esittää osanottoni uhrien omaisille.

Suomalainen kansanedustaja ei voi paljoa vaikuttaa Pariisin turvajärjestelyihin, vaikka alalta jonkin verran kokemusta onkin. Tämän takia on parempi keskittyä siihen mihin voi vaikuttaa, eli kotimaan sisäiseen turvallisuuteen. Sisäinen turvallisuus kun kuuluu hallintovaliokunnan rooteliin.

Tiedotusvälineissä on haastateltu ministereitä ja poliisin edustajia. Kun yhdestä suusta on lausuttu valittelut ranskalaisille ja todettu että Suomeen ei tällä hetkellä kohdistu mainittavaa terroriuhkaa.

Olen heidän kanssaan samaa mieltä. Minä lisäisin lausuntoon sanan VIELÄ.

Olen useissa aiemmissa kirjoituksissani todennut että ainakaan minun mielestäni ei ole viisasta vetää tulta ylleen. Sama asia ilmaistaan lauantai-iltaisin grillijonoissa toteamalla että ei ole terveellistä kaivaa verta nenästään.

Tulta tulee jos sitä erikseen ylleen vetää ja samoin käy nenänseudunkin kanssa.

Kun tarpeeksi elvistelee (elvis pienellä kirjoitettuna) niin tulee joku joka niistää nenän.

Pariisissa tapettiin ja haavoitettiin ihmisiä pelkkien pilapiirrosten takia. Jos ja kun joillekin riittää veriteon motiiviksi pelkät pilapiirrokset, niin mitä tapahtuu jos Suomi jonkun sotilasliittoutuman jäsenenä osallistuu kaukomailla vaikkapa ISISin vastaiseen operaatioon.

Rohkenen väittää että mitä useammassa sopassa lusikkaamme uitamme, sitä todennäköisempää on että saamme sattumia lautaselle. Ne eivät välttämättä enää maistu hyviltä.

Mielestäni sama toimii myös kääntäen. Mitä pitempään kykenemme pysyttelemään erossa kansainvälisistä konflikteista, sitä todenkäköisempää on että kenellekkään ei muodostu tarvetta, taikka pikemminkin pakkomiellettä, kostaa operaatioiden toimia suomalaisille siviileille.

Joku nimittää tätä pään lykkäämiseksi pensaaseen, taikka kansainvälisen vastuun pakoilemiseksi, joku toinen taas kyvyksi pysytellä erossa muiden maiden konflikteista.

Jokainen saa ajatella mitä tahtoo, mutta aika yleisesti ajatellaan että maamme turvallisuuspolitiikkaa tulee hoitaa niin että emme ehdoin tahdoin aseta maatamme terroriteon maalitauluksi.

Minä en tällä istumalla pidä kovin todennäköisenä sitä että joku terroristiryhmä tulisi maahamme ja avaisi tulen jossakin ”pehmeässä” kohteessa. Siis kohteessa jossa ei ole hyökkääjille mitään vastusta.

Sen sijaan olen erittäin huolestunut niistä maassamme asuvista henkilöistä jotka ovat käyneet reppureissulla esimerkiksi Syyriassa. Minä en voi ymmärtää nykyistä käytäntöä että Suomesta voi joku lähteä omin päin ulkomaille sotimaan. Ammuskelemaan siellä ihmisiä ja kun toiminta alkaa kyllästyttää, palataan takaisin Suomeen ja jatketaan täällä elämää ikään kuin tappokeikkaa ei olisi tapahtunutkaan.

Tietämäni mukaan näille Suomesta lähteneille maksetaan vielä meidän sosiaalietuudetkin tilille. Tällaisia omatoimisotureita on useita kymmeniä.

Kouluttelin aikoinaan järjestyksenvalvojia. Tapasin sanoa koulutettavilleni että sisään pyrkivä ongelmatapaus on huomattavasti helpompaa torjua ravintolan ovella, kun päästää hänet sisälle ja seurata koko ilta hänen tekemisiään ja loppuillasta poistaa hänet painimalla. Porttikieltotapausta ei tarvitse päästää sisälle.

Samoin ajattelen näistä sotamatkailijoista. Lyhyesti ja ytimekkäästi; lähteneille ikuinen porttikielto Suomeen. Henkilön pitää sotaretkelle lähtiessään ymmärtää tekojensa seuraukset. Nykyinen järjestelmämme päästää lähtemään ja palaamaan ja jopa joidenkin poliitikkojen mielestä mahdolliset haavoittuneet pitäisi hoitaa Kaunialan sotavammasairaalassa.

Populistista taikka ei, mutta pyydän Lukijaa pohtimaan mitä maksaa näiden sotaretkeläisten jatkuva seuraaminen. Puhun nyt poliisin ylimääräisestä työstä. Mitä enemmän näitä seurattavia tulee, sitä enemmän heidän toimiensa tarkkaileminen sitoo henkilöresursseja. Nämä resurssit ovat pois jostain muualta.

Siitä lienevät kaikki yhtä mieltä, että poliisi ei voi jättää näitä radikalisoituneita sotureita ihan oman onnensa varaan.

Meillä ei ole tapahtunut terroritekoa VIELÄ.

ERIKOISTA KIRJOITTELUA

Minulta on viime päivinä kyselty taajaan että olenko myös minä ollut runsaasti julkisuutta saaneilla susikäräjillä. Kun olen vastannut että en ole ollut, on esitetty jatkokysymys että olenko ampunut salaa susia jossain muualla, taikka epäilläänkö minua suden salakaadosta.

Parin ensimmäisen soittajan kohdalla meni tovi ennen kuin sain sanaa suustani ja kysyttyä puolestani että mistä ihmeestä tuollainen asia oli juolahtanut soittajan mieleen. Netin keskustelupalstalta – kuului vastaus.

Minulle kerrottiin että face book palvelussa on susiin liittyvä, kaikille avoin keskusteluryhmä. Tällä keskustelupalstalla on Tiina Arlinin nimellä ja kuvalla varustetusta profiilista lähetetty useita minua koskevia viestejä. Eräässä viestissä oli todettu: ”Hongisto (PS) on etelä-pohjanmaan sudentappajia.”

Tarkistin asian kirjautumalla mainitulle keskustelupalstalle ja löysin seuraavat Tiina Arlinin profiilista kirjoitetut, minuun yhdistettävissä olevat viestit:

TA:”Tämä maa- ja metsätalousvaliokunnan metsästystä harrastava jäsen ei taida olla susien puolella…”
(Varsinaisena viestinä oli eduskunnan sivuilta kopioitu valtiopäiväasiakirjoista 10 tekemääni kirjallista kysymystä)

TA: ”Tässä PIENI esimerkki yhden kansanedustajan osasta kirjallisia kysymyksiä hallitukselle ja vastaavalle ministerille (nyt Orpo)… ko edustaja istuu maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Edustaja harrastaa metsästystä”

TA:”Tässä vaan pieni otanta siitä mitä ko. henkilö haluaa tappaa….”

TA:”Kirjallisista kysymyksistä löytyy tappokohteina myös majavat, naakat, karhut jne jne ….”

TA:”Kansanedustajista pitäisi saada pois nämä sudentappovimmaiset….”

TA:”Hongisto(PS) on etelä-pohjanmaan sudentappajia…”

Minulle soittaneet ihmiset olivat tämän viimeisen kirjoituksen luettuaan päätelleet että myös minä olen ollut osallisena susien salakaadoissa.

Arlinin face book profiilista lähetetyt viestit ja sudentappajaksi nimittäminen eivät jätä paljon arvailluille taikka tulkinnoille sijaa. Minä ja moni muu tulkitsee kirjoituksen selväksi syytökseksi, jonka tulee perustua tosiasioihin. Mielipiteensä esittävän huolellisuusvelvoite korostuu erityisesti julkisessa kirjoittelussa.

Tiina Arlin on julkisuudessa aiemminkin esittänyt minusta kovia väitteitä, joita hän ei ole kyennyt todeksi osoittamaan.

Tällä kertaa hänen fb profiilistaan on julkisesti kirjoitettu että ”Hongisto on etelä-pohjanmaan sudentappajia…”

Väärinkäsitysten oikaisemiseksi haluan epäilijöilleni kertoa, että susi on ankarasti rauhoitettu eläin. Suden saa kaataa vain erityisellä poikkeusluvalla. Poikkeusluvilla suden kaataneiden nimet ovat viranomaisten tiedossa. Siinä listassa ei ole minun nimeäni. Ilman lupaa suden taikka susia tappava henkilö syyllistyy oikeudenvastaiseen tekoon, jota tutkitaan törkeänä metsästysrikoksena. Sen vuoksi on mielestäni varsin erikoista, että Arlinin face book profiilista kirjoitetussa viestissä kohdistetaan näin kova väite suoraan minuun kansanedustajana ja laillista metsästystä harrastavana kansalaisena.

Käsitykseni mukaan myös tässä tapauksessa todistelutaakka on minut sudentappajaksi nimittäneen viestin kirjoittajalla. Kirjoittajan tulee kyetä perustelemaan millä tavoin hän katsoo voivansa nimitellä minua sudentappajaksi ja tämän takia antaa lukijoiden ymmärtää minun syyllistyneen jopa metsästysrikokseen. Myös sudentappajaksi nimittäminen on hyvin vakava syytös ja se voi perusteettomana johtaa viime kädessä poliisitutkintaan.

Ymmärrän kyllä, että julkisuuden henkilön on kestettävä loanheittoa keskivertokansalaista enemmän, mutta jossain menee raja siinä, mitä saa kirjoittaa ja mitä on syytä jättää kirjoittamatta. Ja olipa väitteiden ja nimittelyjen kohteena kuka tahansa, on aiheellista kysyä, kuinka monta kertaa toisesta henkilöstä voi esittää perättömiä väitteitä ja nimittelyjä seuraamuksitta. Minun kohdallani raja alkaa olla nyt lähellä.

Elämä on liian arvokasta loanheittämiseen. En toivo sellaista tapahtuvan yhtään ainutta kertaa kenenkään kohdalla.

Rauhallista Loppiaista kaikille toivottaen

Reijo

……………..
LISÄTTY 6.1 klo 17.12

Tarkistin että ovatko kirjoituksessa siteeraamani viestit vielä face bookin susikeskustelussa. Totesin että ne on sieltä poistettu. Varmuuskopiot on kuitenkin tallessa ja hajautettuna usealle eri koneelle ja muistitikuille.

Reijo

MITÄ KIVÄÄRIN PIIPUSTA KASVAA?

Tasavallan presidentin mukaan kiväärin piipusta kasvaa vain kaaosta. Olen pitkälti presidentin kanssa samaa mieltä. Ainakin silloin jos kivääriä aiotaan käyttää vallankäytön välineenä.

Jos piippua liikutellaan ampumaradalla pahvitaulua kohden taikka erällä, on toiminnasta kaaos kaukana. Seuratkaa vaikka Kaisa Mäkäräistä.

Presidentti puhui Euroopan ja Suomen turvallisuudesta. Tilanne on vuodessa muuttunut melkoisesti. Euroopan laidalla soditaan ja kun siellä soditaan, on täälläkin oltava varuillaan. ”Se sitä on kovaa kulkemaan – salamasotaa kun on”, totesi Väinö Linnakin.

Presidentti oli huolissaan erityisesti uskottavasta maanpuolustuskyvystämme ja talouden haasteista. Kumpi on syy ja kumpi on seuraus?

Jos ja kun taloutemme syöksyy jyrkässä kulmassa, ei ole varaa kasvattaa puolustusbudjettia. Jos emme lisää puolustusmäärärahojamme, ei ole realistista puhua koko maan puolustamisesta.

On tehtävä valintoja. Kummasta päästä peittoa jatketaan, vai jatketaanko ollenkaan.

Korttipelissä saattaa joku pokerinaama onnistua bluffaamaan, mutta elävässä elämässä bluffi paljastuu armotta. Ei pidä uskotella muulle maailmalle että maamme puolustus on vankalla pohjalla jos se ei sillä ole.

Isoveli valvoo ja isoveli tietää turhankin tarkasti miten maamme makaa. Kun isoveli laskee että uni on riittävän syvää, saatamme jonakin aamuna herätä naapurin nauruun.
Enkä nyt tarkoita talonmies Pikkaraista.

Minä olen valmis lisäämään rahaa puolustukseen, mutta sillä ehdolla että joka euro käytetään taiten. Jokaisen hankinnan on kestettävä kriittinen tarkastelu. Meillä ei enää ole varaa ostaa sitä, tätä ja tuota jos hankinnat eivät ole aivan välttämättömiä.

Samalla tavalla suhtaudun jo olemassa olevan materiaalin hävittämiseen ja tuhoamiseen. Meillä poltetaan valtava määrä A- tarvikkeita ihan sen takia että niiden parasta ennen päiväys on vanhentunut.

Meillä puretaan, tuhotaan ja hävitetään käyttökelpoisia rakenteita, ihan vaan sen takia että niistä on rakenneuudistuksen yhteydessä päätetty luopua.

Tuskin kukaan osasi ennustaa rakenneuudistuksesta päätettäessä mitä Euroopan ja Suomen rajoilla tapahtuu syksyllä -14. Jos nykyinen meno olisi ollut tiedossa, olisiko rakenneuudistus toteutettu toisin. Joitakin varuskuntia olisi varmasti lakkautettu, mutta olisiko Lakeuden lukkoa (Lentosotakoulua) lyöty lihoiksi.

Kansan keskuudessa puhutaan usein upseerikunniasta. Tuolla sanalla on Pohjanmaalla huono kaiku. Tarinoiden mukaan eräiden upseereiden keskinäinen kilpailu olisi Karjalan kannaksella maksanut sotilaidemme verta.

Jos jo päätetty rakenneuudistus toteutetaan ”kun kerran on päätetty” pelkästään sen takia että kenenkään ei tarvitse pyörtää sanojaan taikka tekemäänsä päätöstä, ollaan erittäin hankalassa tilanteessa. Ääritapauksessa myös tämä voi maksaa verta.

Jätin 10.12.14 hallituksen vastattavaksi Kauhavan lentokoulutustukikohdan jatkokäyttöä ja Kansallista lentokoulutuskeskusta koskevan kirjallisen kysymyksen.

”Onko puolustusministeriössä aloitettu Eero Pyötsiän työryhmän selvityksen perusteella jatkoselvitystyö Suomen kokonaisvaltaiseksi lentokoulutusstrategiaksi, jonka tavoitteena on saada synergiahyötyjen kautta säästöjä sinänsä kalliiseen toimintaan muodostamalla maahan yksi valtion tukema lentokoulutuskeskus,
Mikäli jatkoselvitystyötä ei ole vielä aloitettu, niin onko ministerin mielestä aiheellista aloittaa kyseinen selvitystyö ja keskeyttää Kauhavan rakenteiden purkutoimet toistaiseksi vai ollaanko Kauhavan tukikohdasta todella luopumassa niin, ettei sinne suunnitella tukeutumista edes poikkeusoloissa,
aiotaanko ilmavoimien lentotoimintaa tukevat lennonvarmistusjärjestelmät, pysäytysjärjestelmät ja suojatilat purkaa ja maisemoida tai myydä romuksi ja onko aloitettu virallisia keskusteluja sotilasilmailuyhteistyöstä Itämeren maiden tai Pohjoismaiden välillä?”

Ministeri Haglund vastasi kysymykseeni 31.12.14.

Vastaus on pitkä, enkä liitä sitä tähän kokonaan, otan ainoastaan meille pohjalaisille tärkeän kohdan:

”Kauhavan sotilaslentoasemasta luopuminen tarkoittaa sitä, ettei puolustusvoimat jatkossa enää vastaa kentän ylläpidosta, kehittämisestä ja varautumisesta poikkeusoloihin. Lentoaseman kiinteä lennonvarmistusvalojärjestelmä, sisältäen kiitotievalot ja rullaustienvalot sekä lähestymislinjan valot ja niiden edellyttämät säätimet, ovat edelleen puolustusvoimien omaisuutta. Mikäli Kauhavan varuskunnan rakenteiden uusi yksityinen omistaja ei halua ylläpitää lentotoiminnan edellyttämää infrastruktuuria, puolustusvoimat purkaa kaikki hallinnassaan olleet lennonvarmistusjärjestelmät. Samoin kiitotien molemmissa päissä olevat pysäytysverkot ja kiitotiellä oleva pysäytysvaijerijärjestelmä tullaan purkamaan. Materiaalin jatkokäsittely on vielä avoinna odottaen uuden omistajan ratkaisua. Puolustusvoimien vaihtoehtoja ovat myydä lentotoimintaan liittyvä materiaali uusille omistajille tai toteuttaa purkaminen suunnitellusti kesäkuuhun 2015 mennessä”

Presidentti totesi turvallisuutemme suurena haasteena olevan resurssipulan. Nykyisellä puolustusbudjetilla ei Hänen mukaansa enää voida ylläpitää uskottavaa maanpuolustusta.

Lienee ihan perusteltua kysyä; onko maanpuolustuksemme etu purkaa, hävittää ja tuhota toimiva lentotukikohta ja sen toimivat kymmenien miljoonien arvoiset laitteet ja rakenteet ja rakentaa toisaalle lisää samanlaisia laitteita ja rakennuksia?

Jossain vaiheessa paljastuu Tikkakosken rakenteiden kustannukset ja ehkä silloin myös kyseenalaistetaan toiminnan järkevyys.