KANSANEDUSTAJA REIJO HONGISTO

Moni muistaa taikka muistelee tuota rikoslaistammekin tuttua tunnusmerkistön osaa. Tosin pykälän tunnusmerkistössä ei puhuta perinpohjaisesta, vaan ainoastaan vakaasta tuumasta ja harkinnasta.

Viranomaisiamme syytetään milloin mistäkin. Jotkut päätökset ovat hätäisesti tehtyjä ja sen takia perusteluiltaan torsoja. Joku virkamies hautoo päätöstään kun koppelo muniaan jotta valmista ei meinaa tulla millään.

Yleisesti puhutaan että maassa seisoo 1,5 miljardin investoinnit kun ei saada lupapäätöksiä aikaiseksi.

Jos lupapäätöksen tekee ELY niin joku AVI:sta valittaa ja päin vastoin.

Viranomaiset valittavat viranomaisten tekemistä päätöksistä ja suma vaan seisoo.

Yritä tässä sitten puhua kotimaisten työpaikkojen puolesta ja kehota yrittäjiä investoimaan.

Tänään kuulin jutun jonka kerron nyt myös Sinulle.

Minulle soitti tuttu ja luotettava henkilö joka kertoi että Hänen lähisukulaisensa, 99 -vuotias sotaveteraani asuu yksin kotonaan.

Tämän tervaskannon pää pelaa kun partaveitsi, mutta toki sotareissun rasitukset ja muut iän tuomat vaivat tuntuvat jo kehossa.

Sotareissukaan ei mennyt ilman ensisidettä, sillä mies oli haavoittunut käteen. Käden vamma oli haitannut miestä, mutta vammastaan huolimatta Hän oli puskenut elämässä eteenpäin ja osaltaan rakentanut meille sitä hyvinvointia jota tämä tunarien sukupolvi on nyt romuttamassa.

Vuonna 1975 veteraani oli anonut sotainvaliditunnusta ja pyytänyt määrittämään vamman haitta-asteen. Viranomaiset olivat kirjanneet anomuksen ja asian hautominen alkoi.

Kysymyksessä lienee harvinaisen vaikea tapaus, sillä asia oli kuuleman mukaan saatu ratkaistua vasta jokunen päivä sitten.

Kun asia pannaan vireille 1975 ja ratkaisu tulee helmikuussa 2015, niin täytyy sanoa että ainakaan sitä päätöstä ei ole hätiköimällä tehty.

Kun päätös oli ollut myönteinen, pääsee 99 vuotias sotaveteraani ja nyt myös virallisesti tunnustettu sotainvalidi nauttimaan 20 prosentin haitta-asteen myötä tulevista ”runsaista” korvauksista.

Edellyttäen, ettei tästäkin päätöksestä joku tohvelisankari valita.

Lopuksi lyhyt populistinen osuus:
-Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti tutkii kuinka naakkojen aiheuttamia vahinkoja voitaisiin vähentää.

Hankkeeseen palaa rahaa melkoisesti. Jos tutkimuksissa päädytään umpikujaan, kehotan tutkijoita kääntymään sellaisten tervaskantojen puoleen jotka ovat rautatähtäimien takaa katsoneet muutakin kun lintujen höyhenpeitteitä.

Vastaus tulee taatusti ja se voi yllättää – taikka sitten ei.

Naakkojen aiheuttamien vahinkojen määrä korreloi suoraan naakkojen määrään.

Tutkimuksiin kohdennettu raha voitaisiin käyttää tutkimalla kuinka maamme kunniakansalaisille turvataan ihmisarvoinen elämä viimeiseen hengenvetoon saakka.

Lähetin tiedotteen perjantaina 27.2

LEHDISTÖTIEDOTE

Julkaisuvapaa heti

Hongisto huolissaan metsästäjien ja aseharrastajien oikeusturvasta.

Tänään päätettiin eduskunnassa ampumaratalaista. Lakiin kuuluu myös ampuma-aseiden kuljettaminen ja lyhytaikainen säilyttäminen moottoriajoneuvossa.

Kuljettaminen hoituu nykykäytännön mukaan, mutta lyhytaikaiseen säilyttämiseen tulee raju muutos.
Uuden lain mukaan lataamattomana suojuksessaan olevaa ampuma-asetta saa säilyttää lyhytaikaisesti lukitussa ajoneuvossa jos asesuojus on sijoitettu siten että ajoneuvon ulkopuolelta ei ole havaittavissa että ajoneuvossa on ampuma-ase. Riittävää ei ole että suojus peitetään esimerkiksi kankaalla.

– Käsitykseni mukaan ensi syksyn jahdissa asesuojus voi olla laillisesti vain auton ikkunattomassa osassa, eli henkilöauton takatavaratilassa taikka pakettiauton takaosassa.

Maastureilla, farmareilla ja lava-autoilla aseen kuljettaminen ja lyhytaikainen säilyttäminen taitaa olla lähes mahdotonta erityisesti silloin kun auton takaosassa on koira taikka koiria. Eihän aseita voi koirien jalkoihin laittaa, vaan aseet on laitettava auton takapenkille ja silloin ne pääsääntöisesti ovat havaittavissa auton ulkopuolelta.

-Tämä on aivan järjetön päätös jota taivastellaan viimeistään ensi syksyn karhujahdin aloituksessa. Kun karhu taikka hirvijahtiin osallistuva metsästäjä ajaa jahtipäivän aamulla autonsa metsästysmajan pihaan ja kävelee majaan sisälle kuuntelemaan jahtipäällikön ohjeita, jää ase autoon. Pihassa saattaa olla kymmeniä autoja ja kaikissa on ase taikka aseita lyhytaikaisessa säilytyksessä. Metsästysmajaan niitä ei voi viedä, se on jo turvallisuusriskikin.

Esitin että lakipykälän lopusta olisi poistettu kohta ” että ase ole havaittavissa ajoneuvon ulkopuolelta” .

Tämä pieni muutos olisi korjannut tilanteen maalaisjärjellä ymmärrettäväksi.

Asiasta äänestettiin, Perussuomalaisten ja Keskustan sekä Vasen ryhmien edustajat äänestivät pykälämuutosesitykseni puolesta.

Hallituspuolueiden edustajat äänestivät lain voimaan.

LISÄTIEDOT

Reijo Hongisto
040-5257488

…Minulla on ollut oikeus valvoa eri lakien noudattamista 27 vuotta ja jonkinlainen etuoikeus laatia lakeja 4 vuotta. Olen päässyt tarkastelemaan pykälähommia nyt kahdelta suunnalta. Se kolmas puoli taikka suunta taitaa jäädä haaveeksi.

Poliisina toimiessani minulla oli lakien laatimisesta melko ruusuinen käsitys. Se on nyt muuttunut pelkästään ”käsitykseksi”. Muutoksen voi tulkita ihan miten haluaa.

Nostan keskusteluun yli 600 000 tuhatta kansalaista koskevan ampumaratalain. HE 20/2014 vp. Hallintovaliokunta antoi lakiesitykseen mietintönsä ja sen pohjalta lähdetään isoon saliin.

PS ryhmä teki mietintöön muutosesityksiä joista valiokunnassa äänestettiin. Saimme tueksemme Keskustan jäsenet. Hallituspuolueiden edustajat pitivät tiukasti kiinni hallituksen esityksestä ja äänestivät meidän esityksemme nurin. Jätimme päätökseen vastalauseemme.

Kun asia tulee saliin, aion siellä esittää samoja muutoksia ja äänestyttää niistä. Katsotaan kuinka käy.

Minä haluan että jokainen edustaja ilmaisee kantansa lakiin ja kun päätös on tehty, eletään voimaan tulevan lain mukaan ja luonnollisesti lakiesitystä kannattaneet kantavat myös päätöksestään vastuun. Samalla tavalla kun minä kannan vastuun esittämästäni muutoksesta, jos se sattuisi menemään läpi.

MISTÄ KENKÄ PURISTAA?

Lakiesityksessä on paljon hyviä kohtia, se on myönnettävä. Mutta vastapainona on kohtia joiden kanssa tulee varmasti ongelmia. Puhutaan lakiin jäävistä valuvioista.

Mielestäni kaikkein pahin ja SUURIN virhe tehdään jos pykälä 106 a, hyväksytään esitetyssä muodossa.

Liitän pykälän tähän:
106 a §
Ampuma-aseen kantaminen ja kuljettaminen
sekä väliaikainen säilyttäminen
Ampuma-asetta saa yleisellä paikalla sekä
tiloissa, joihin yleisöllä on pääsy, kuljettaa
vain lataamattomana suojuksessa sekä kantaa
ja kuljettaa vain silloin, kun siihen on hyväksyttävä
syy. Moottorikäyttöisessä ajoneuvossa
ampuma-asetta saa kuljettaa vain lataamattomana
suojuksessa tai sijoitettuna
suojattuun tilaan sekä kantaa vain silloin,
kun siihen on hyväksyttävä syy. Metsästysaseen
kuljettamisessa noudatetaan lisäksi, mitä
metsästyslaissa ja sen nojalla säädetään.
Jos ampuma-asetta säilytetään väliaikaisesti
muutoin kuin 106 §:ssä edellytetään,
ampuma-ase tai muu sen osa kuin äänenvaimennin
tulee säilyttää lukitussa paikassa,
muuten lukittuna taikka siten, että ampuma-ase
tai sen osa on luvanhaltijan tai muun kyseisen
ampuma-aseen hallussapitoon oikeutetun
henkilön välittömässä valvonnassa.
Kulkuneuvossa ampuma-asetta saa säilyttää
vain väliaikaisesti aseen käyttö- tai kuljetustapahtumaan
liittyen. Ampuma-aseen tulee
tällöin olla lukitussa paikassa tai muuten
lukittuna ja säilytettynä siten, että ase ei ole
havaittavissa kulkuneuvon ulkopuolelta.
”

Pykälän loppu koituu vielä monelle metsästäjälle turmioksi. Kun poliisi valvoo lakia kirjoitetussa muodossaan, niin minun tulkintani ja yli 40 vuoden metsästäjäkokemukseni perusteella totean, että aseen voi laillisesti jättää vain sellaiseen paikkaan tai kohtaan autoa jossa ei ole ikkunoita. Pellin läpi asetta ei helpolla havaita – ikkunan kanssa asia on päin vastoin.

Tällainen ikkunaton osa on henkilöauton takatavaratila taikka jonkun pakettiauton takaosa. Lain kirjaimen täyttäviä säilytyspaikkoja voisivat ehkä olla myös lukittavat suksiboxit ja kuomullinen peräkärry. Niihin ei näe sisälle suoraan.

Kun kuljetat asetta maasturissa, farmariautossa taikka lava-autossa, niin mihin Sinä siellä aseen laitat niin ettei sitä taikka sen suojakoteloa voi havaita auton ulkopuolelta? Minun käsitykseni mukaan et mihinkään.

Jos ajattelet että helppo homma, laitetaan asekotelon päälle joku peitto, niin silloinhan sitä ei voi havaita ulkopuolelta. Näin minäkin luulin siihen saakka kun luin pykälän selostusosasta seuraavaa: ”Koska ampuma-aseen anastaminen lukitustakin kulkuneuvosta on yleensä helppoa ikkuna rikkomalla, tulisi ampuma-asetta säilyttää kulkuneuvossa aina siten, että se ei ole havaittavissa kulkuneuvon ulkopuolelta. Ase tulisi siten säilyttää joko sellaisessa tilassa, josta sitä ei voi nähdä, tai piilotettuna siten, että ulkopuolelta ei ole havaittavissa, että kulkuneuvossa on ampuma-ase. Riittävää ei olisi, että ampuma-ase on suojapussissa tai -kotelossa taikka vaatteen alla niin, että on ulkoapäin pääteltävissä, että kotelon sisällä taikka vaatteen alla todennäköisesti on ase”

Pyydän nyt jokaista metsästäjää ja aseharrastajaa miettimään asiaa omalta kohdaltaan: miten aiot säilyttää asetta lyhytaikaisesti autossasi jos pykälä tulee voimaan esitetyssä muodossaan?

Yleensä tämä lyhytaikainen säilyttäminen tulee kyseeseen silloin kun hirvi- ja karhuseurue metsästyspäivän aamuna kokoontuu jahtimajalle. Autot, joita voi olla kymmeniä, ajetaan majan pihaan, lukitaan ovet ja kävellään majaan sisälle kuuntelemaan jahtipäällikön ohjeita.

Minä elämänkokemuksellani väitän että tuossa tilanteessa kukaan ei ota asetta mukaansa majaan sisälle, vaan ase ja koirat jäävät autoon. Koirat ovat maasturin taikka farmarin takaosassa ja ampuma-ase taikka aseet ovat auton pehmustetulla takapenkillä.

Pehmustetulla penkillä, jotta ei kolhita kiikareita. Ampuma-aseiden päällä ei ole reppuja taikka muitakaan rensseleitä jotta ei kolhita kiikareita. Siellä voisi olla vaikka maastopuvun takki, mutta lakiesityksen mukaan SE EI RIITÄ!

Ystävät hyvät ja jahtikaverit – minä odotan erittäin villiä syksyä, kun poliisi alkaa ratsaamaan metsästäjien autoja! Kun kaivetaan 5 A kaavake ja kynä esille, ei syy ole siinä sakkolappua kirjoittavassa poliisissa, joka vaan noudattaa juuri tehtyä lakia, vaan syytä on katseltava siitä porukasta joka äänesti eduskunnassa lain tässä muodossa voimaan.

Sama on juttu kun kuulaana syysaamuna ajelet maasturilla metsäautotiellä ja jätät autosi parkkiin johonkin käännytyspaikalle. Otat autosta kiväärin ja kävelet suon laitaan odottelemaan teeriparvea. Haulikko jää autoon – mihin sen piilotat?

Kun aamun kiväärijahti on ohi ja linnut päivän noustessa laskeutuvat maahan, kävelet autolle ja vaihdat siellä kiväärin haulikkoon. Sama juttu kiväärin kanssa – mihin laitat sen niin ettei auton ulkopuolelta ole havaittavissa että autossa on ampuma-ase?

Ei taida ihan hansikaslokero riittää!

Jotta asia olisi vielä monimutkaisempi ja tulkinnoille altis, on pykälään kirjoitettu että ”havaittavissa”.

Kuka havaitsee, miten havaitsee ja miten päättelee havaintonsa pohjalta että autossa on ase?

Joku jäätanssituomareista havaitsee ja tulkitsee jäällä viilettävän luistelijan tehneen kaksoissalkkovin aivan erinomaisesti ja joku toinen tuomari oli havaitsevinaan alastulossa pientä epävarmuutta ja nilkan vajavaista ojennusta.

Samoin tapahtuu uima- ja mäkihyppyjen kohdalla. Jonkun tuomarin mielestä alastulo oli varma ja rauhallinen, jonkun toisen mielestä tapahtui horjahdus.

Urheilusuoritukset ratkotaan pisteillä ja poliisin suoritus metsästyksen valvonnassa rahalla.

Minä en millään haluaisi olla syyttäjien ja käräjätuomarien paikalla kun näitä ampuma-aseen määräysten vastaisia säilyttämisiä aletaan sakkojen valitusten kautta ratkomaan käräjillä.

Valituksia tulee ja paljon. Kun käräjäoikeuksilla on muutakin tekemistä, niin onko mitään järkeä kuormittaa niitä vielä näillä sakkovalituksillakin? Minun mielestäni ei ole.

Ja ihan siunatuksi lopuksi se muutosehdotukseni:

Esitän että pykälän lopusta poistetaan sanat:”..ja säilytettynä siten, että ase ei ole havaittavissa kulkuneuvon ulkopuolelta”

Jos tämä menee läpi, meillä kaikilla on paljon helpompaa elää ja harrastaa metsästystä, urheiluammuntaa ja ressuhommia myös tulevina vuosina.

Jos ei mene läpi, niin ainakin minä saan hyvällä omatunnolla sanoa että minä olen yrittänyt, mutta rahkeet eivät vaan riittäneet.

Katsotaan kuinka salissa käy.

Reijo

…Käyttäytymistieteilijät sanovat että kahdella jalalla kulkee monenlaisia ihmisiä.

Uskon että suurin osa taivaltajista arvostaa että heitä arvostetaan. Uskon myös että toisenlaisiakin taivaltajia on.

Kaikki kunnia erilaisille ihmisille.

Minä itse lukeudun niihin ihmisiin jotka toivovat saavansa osakseen asiallista kohtelua. Vastapainona, taikka palveluna, minä pidän itsestään selvänä että minä samalla tavalla arvostan ja kunnioitan näitä muita ihmisiä.

Jos heidän mielipiteensä poikkeavat omistani, niin hyväksyn sen. Samalla odotan että he hyväksyvät minun mielipiteeni.

Nyt puhutaan mielipiteistä ja ajatuksista jotka eivät loukkaa Suomen lakia. Tämä on syytä muistaa.

Minulle Suomen Lippu on tärkeä. Piste.

En perustele mielipidettäni taikka ajatustani. Se on itsestään selvyys minulle ja se riittää.

Samalla tavalla uskon että jonkun muun maan lippu on tärkeä juuri tämän maan asukkaalle taikka kansalaiselle. Kun minä tiedän että se on tärkeä, niin miksi minä tietoisesti loukkaisin tätä henkilöä häpäisemällä hänen lippunsa?

Kun minä en halua hänen lippuaan häpäistävän, niin samalla tavalla odotan hänen kunnioittavan minun synnyinmaani lippua.

Kun kaivelee nenäänsä – sieltä tulee verta. Kun häpäisee toisen lipun voi olla varma että kosto tulee.

Sitäkö me haluamme? Joku haluaa – minä en.

Julkisuudessa on kerrottu että Perussuomalaiset nuoret ovat polttamassa EU lippua. Minä en erityisemmin rakasta tätä EU:ta, mutta toistaiseksi sen kanssa on tultava toimeen.

Minä en hyväksy että EU:n lippua häpäistään taikka se poltetaan. Jos sille tielle lähdetään, on syytä valmistautua myös oman maan lipun polttoon.

Sitä saa mitä tilaa. Kuka meistä haluaa nähdä Suomen lipun polton? Toivottavasti ei kukaan.

Monesti mennään mukaan sellaiseen toimintaan jonka lopputulosta ei tiedä kukaan. Minäkään en tiedä, vaan pelkästään oletan, että toisen maan taikka useamman maan liiton lipun ja tunnuksen julkinen häpäiseminen nostattaa pahaa verta näiden maiden kansalaisissa.

Miksi me teemme taikka sallimme tehtävän jotain sellaista joka nostattaa pahaa verta muissa ihmisissä?

Minä en tähän tiedä vastausta. Tiedätkö Sinä?

Reijo

….Voidaan puhua monella tavalla ja siitä voidaan tehdä monenlaisia kysymyksiä.

Onko meidän palo- ja pelastustoimemme hoidettu asianmukaisesti. Tuleeko sairaankuljetuksen auto riittävän nopeasti myös harvaan asutulla alueella.

Mikä on riittävän nopeaa ja mikä riittävän harvaan asuttua aluetta – sen määrittelee jokainen itse.

Entäs poliisi – miten nopeasti poliisin pitää tulla hälytyskohteeseen milläkin alueella? Tämänkin määrittelemisessä taitaa olla mielipiteitä yhtä monta kun on mielipiteen esittäjääkin.

Aina jollakin on huomauttamista. Täydellistä olotilaa ei taida maahan enää tulla – liekö sitä koskaan ollutkaan.

Suomi on järkyttynyt Kööpenhaminan tapahtumista. Suomi taitaa olla järkyttyneempi kun ”köpislaiset” itse.

Tanskassa on osattu varautua terrori-iskuun ja ehkäpä vain kohde ja ajankohta ovat olleet arvailujen varassa. Viranomaiset ovat uhka-analyyseja tehdessään ja tilannekuvaa päivittäessään tienneet että jossain veri valuu. Se miten verta valutetaan on aina arvoitus. Ampuma-aseilla, räjähteillä, ajamalla autolla väkijoukkoon vai miekkojen ja puukkojen avulla jossain lasten päiväkodissa.

Ammattilaiset puhuvat pehmeistä kohteista silloin kun hyökätään astaloilla varustautuneena avuttomia ja puolustuskyvyttömiä vastaan. Kova kohde on sellainen että hyökkääjä tiedostaa myös vastatoimien mahdollisuuden.

Viimeiset ampumiset tehtiin ympäristössä jossa mitä todennäköisimmin myös odotettiin nopeita vastatoimia. Siitä huolimatta hyökkäykset tehtiin.

Julkisuuteen ei ole kerrottu kuka hyökkääjä oli eikä sitä, oliko hän syntyperäinen tanskalainen vai maahan muuttanut. Tietoa on ylipäätään annettu erittäin niukasti.

Miksi? Syitä voi olla useita. Ensimmäisinä mieleen nousevat tutkinnalliset syyt; ei haluta kertoa yksityiskohtaista tekotapaa ja välinettä jotta ei ainakaan yllytettäisi ketään toistamaan tekoa.

Toisena ja mielestäni ehkä päällimmäisenä syynä on estää vastakkainasettelua eri etnisten ryhmien välillä.

Kun tietoa ei ole tullut, ollaan olettamusten varassa ja ne voivat olla kaukana totuudesta.

Minä siis oletan – en tiedä – vaan oletan, että teko on kohdistettu tarkoituksella juutalaista uskonnollista yhdyskuntaa vastaan. Toki osansa sai myös paikallinen poliisi, mutta ehkäpä päähuomio oli juutalaisissa.

Jos näin on, on aihetta kysyä tekijän suhtautumista juutalaisuuteen ja tällaista ajatusketjua jatkamalla olettaa että tekijä ei ollut ainakaan juutalainen.

Jos tekijä ei ollut juutalainen, minkä uskontokunnan edustaja hän oli? Vaihtoehtoja on monta – voihan hän olla ateistikin.

Meillä ja maailmalla puolustetaan sananvapautta. Sananvapaus on puolustamisen arvoinen.

Kun sananvapautta lähdetään puolustamaan on syytä pitää mielessä mitä puolustaa.

Olen moneen kertaan kirjoittanut rajoittuneesta ja vajavaisesta sananvapaudesta. Puolustetaan sitä mikä katsotaan puolustamisen arvoiseksi mutta samaan hengenvetoon tuomitaan vastapuolen argumentointi. Heilautetaan rasistikirvestä taikka vilautetaan natsikorttia.

Kun puolustetaan sananvapautta ja tuomitaan sananvapautta vastaan hyökkäävät, pitää olla reilu ja antaa tilaa myös niille mielipiteille joissa kerrotaan hyökkääjien etninen tausta.

Jos Tanskan tapahtumien taustalla oli jonkun uskontokunnan edustaja ja teolla oli vieläpä uskonnollinen motiivi, on erikoista että sitä ei kerrota julkisuuteen. Olkoon se uskontokunta mikä tahansa. Se olisi syytä kertoa ja kertoa yhtälailla myös se jos teon takana oli ateisti.

Tieto tietona ja objektiivisesti, ketään leimaamatta.

Tästä päästään arkaan aiheeseen, eli maahanmuuttoon. Rasisti, fasisti ja populistikortit vilahtelevat herkästi kun esitetään olettamus että uskonnollisen terroriteon mahdollisuus kasvaa maahanmuuton tahdissa.

Tässä vaiheessa muistutetaan herkästi Myyrmäen kauppakeskuksen, Jokelan ja Kauhajoen koulujen tapahtumista ja todetaan tekijöiden olleen suomalaisia. Tämäkin on totta ja se pitää myöntää, mutta muistamani mukaan näiden tekojen taustalla ei kuitenkaan ollut uskonnollinen motiivi. Syyt olivat ihan muualla.

Ennustajaeukko taikka tilastotieteilijä osaisi ehkä kertoa, onko todennäköistä ja jos on niin kuinka todennäköistä on että useamman maailmalla keskenään sotineen uskontokunnan jäsenen muutto samaan maahan lisää riskiä ristiriitojen puhkeamiseen myös kohdemaassa.

Minä en ole sen enempää ennustaja kun tilastotieteilijäkään, joten minä vain oletan että riski kahnauksiin lisääntyy muuttajien määrän mukaan.

Samalla tavalla oletan että liikenneonnettomuuden mahdollisuus kasvaa veren alkoholinmäärän lisääntyessä. Mitä enemmän on viinaa veressä, sitä todennäköisemmin kolahtaa.

Samalla tavalla voi olettaa käyvän ajonopeuden lisääntyessä.

Joku voisi tässä yhteydessä puhua myös jonkinasteisesta todennäköisyydestä.

Yllä olevaa olettamusta ei pidä tulkita niin, että haluaisin Suomen sulkevan rajansa kaikilta tulijoilta. Eihän nyt toki. Sen sijaan esitän pohdittavaksi tulijoiden nykyistä tarkempaa kontrolloimista.

Vapaa liikkuvuus on hyvä asia, samoin kun sananvapaus. Mutta jos me sananvapauden taikka vapaan liikkuvuuden hintana lisäämme terroriteon uhkaa, pitää miettiä onko hinta liian kova.

Jonkun mielestä on ja jonkun mielestä ei ole. Tähän tuskin löytyy yhtä oikeata vastausta.

Maamme ylimmiltä poliisiviranomaisilta on kysytty kuinka Suomessa on varauduttu terroriteon mahdollisuuteen. Vastaukset ovat olleet maltillisia ja sopivan ympäripyöreitä.

Ei ole ainakaan vastauksilla ärsytetty ketään, eikä paljastettu taktisia kuvioita.

Uskon jollakin tavalla tietäväni poliisin resurssit. Uskon myös että en paljasta ihan valtiosalaisuutta kertoessani että meillä ei rahkeet riitä jalkauttaa viikkokausiksi konepistoolein aseistautuneita poliisipartioita Helsingin rautatieasemalle taikka muualle julkisen liikenteen solmukohtiin. Muutaman päivän operaatio onnistuu, mutta jatkuvaluonteinen varuillaanolo maksaa liikaa.

Yksittäisen ihmisen tekemää terrori-iskua on erittäin vaikeaa estää. Sitä vaikeampaa teon estäminen on, mitä suuremman riskin tekijä on valmis ottamaan.

Koulutin aikoinaan järjestyksenvalvojia. Silloin tapasin sanoa että on huomattavasti helpompaa estää sen hankalan asiakkaan pääsy ravintolaan jo ovella.

Samaa ajatusta toivon sovellettavan myös maamme ulkorajoilla.

…PS puolueen työmies Matti Putkonen oli jossain haastattelussaan antanut ymmärtää että me Perussuomalaiset olisimme valmiita leikkaamaan maanviljelijöiden eläkkeitä autoveron poiston kompensoimiseksi.

Sain parikymmentä soittoa ja saman verran sähköposteja asian tiimoilta, joten katsoimme maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenten ja edustaja Pentti Oinosen kanssa viisaimmaksi laatia tiedotteen, jolla me sanoudumme irti Putkosen linjauksesta.

Alla tiedote kokonaisuudessaan:

Perussuomalaiset eivät ole leikkaamassa viljelijöiden eläkerahoja!

Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan perussuomalaiset jäsenet, kansanedustajat Lauri Heikkilä, Reijo Hongisto ja Pirkko Mattila sekä maaseutupoliittisen työryhmän jäsen, kansanedustaja Pentti Oinonen toteavat, että työmies Matti Putkosen kannanotot maatalousyrittäjien eläkkeistä eivät vastaa puolueen eivätkä eduskuntaryhmän kantoja.

Perussuomalaisten maaseutupoliittisessa ohjelmassa todetaan selkeästi, että maatalousyrittäjä on eläkkeensä ansainnut. Puhutaan sentään suomalaisen puhtaan ruoan tuottajasta. Maatalouspolitiikkaa säädellään pitkälti Brysselistä, mutta ruoka tuotetaan Suomessa. Yksi työpaikka alkutuotannossa vastaa neljää työpaikkaa elintarvikeketjussa.

On tosiasia, että MyEL–eläkkeet ovat yrittäjäeläkkeistä pienimpiä, vaikka maatalousyrittäjä tekee pitkää päivää alkutuotannossa. Perussuomalaisten maaseutupoliittisessa ohjelmassa todetaan: ”Perussuomalaisten mielestä maatalousväestön tulotason on vastattava yleistä tulokehitystä.”.

Valiokunta- ja eduskuntatyöskentelyssään perussuomalaiset ovat pyrkineet johdonmukaisesti tukemaan suomalaista perheviljelmää maaseutuelinkeinojen ja suomalaisen ruoantuotannon pohjana. Samalla korostamme mm. metsäpolitiikan säilyttämistä kansallisena. Maataloustuotanto vaatii yrittäjältä pitkäaikaista sitoutumista, jota tuemme myös tulevaisuudessa.

Kenellekään ei liene enää yllätys että postin jakelu takkuaa pahemman kerran. Asiasta on uutisoitu pitkin vuotta. Postin ylin johto on selitellyt jakeluongelmia milloin jouluruuhkalla, milloin vuosilomilla jne. Postin henkilökunnalta saamani palautteen mukaan ainoa ongelma on siinä, että heitä alkaa olla liian vähän. Syynä ovat jatkuvat lomautukset ja irtisanomiset.

Postilaki velvoittaa postilaitosta toimittamaan kirjepostin saajalleen määräajassa. Laissa ei mainita lehtiä ja muuta postia, mutta luonnollista on että kaikki mikä postin jaettavaksi on toimitettu, on tarkoituksenmukaista jakaa samalla kertaa, myös sanomalehdet.

Jos ja kun posti ei ole laatikossa määräajan puitteissa, syytellään helposti paikallista jakajaa. Mielestäni on oikein ja oikeudenmukaista lähteä hakemaan kerrankin vastuuhenkilöä sieltä organisaation yläpäästä.

Kun meillä on voimassa oleva laki, niin jonkun pitää vastata että hänen johtamassaan yrityksessä lakia myös noudatetaan. Vertaan asiaa vaikkapa työturvallisuuslakiin.

Jätin asiasta tänään alla olevan kirjallisen kysymyksen

………..

KIRJALLINEN KYSYMYS

Postin jakelun ongelmat

Eduskunnan puhemiehelle

Postilain (29.4.2011/415) pykälissä17§ – 19§ säädetään postin keräilystä, jakelusta, poikkeuksista keräily- ja jakelutilanteissa sekä määritetään yleispalvelun laatustandardit. Yleispalvelua tarjoavan postiyrityksen on jaettava postilähetykset viitenä arkipäivänä viikossa, arkipyhiä lukuun ottamatta. Vaikeakulkuisilla saaristo- tai erämaa-alueilla postilähetykset voidaan poikkeuksellisesti jakaa harvemmin kuin viisi kertaa viikossa. Postilähetykset on kuitenkin jaettava vähintään kerran viikossa.

Postipalvelujen laatuvaatimuksissa vaaditaan, että kotimaan kahden yön yli kirjelähetyksistä on oltava perillä vähintään 95 % toisena arkipäivänä. 98 % on oltava perillä viimeistään kolmantena arkipäivänä. Kotimaan 1. luokan kirjelähetyksistä vähintään 80 % on oltava perillä viimeistään seuraavana arkipäivänä.

Posti Oy seuraa kirjeiden kulkunopeutta jatkuvalla paneelitutkimuksella ja raportoi tulokset Viestintävirastolle puolivuosittain. Viestintävirasto valvoo, että tutkimus täyttää sille asetetut standardit.

Viime keväänä silloinen Itella Posti Oy irtisanoi runsaasti postinjakajia ja uudelleen järjesteli postikeskusten toimintoja sekä jakelureittejä. Sen seurauksena lain edellyttämiä laatuvaatimuksia ei kyetty noudattamaan. Viestintävirasto vaati Itella Postin tihentämään raportointiväliään neljään kertaan vuodessa. Siitä on kuitenkin luovuttu jo syksyllä 2014.

Jakeluun liittyviä ongelmia seuraa myös Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU. Esimerkkinä yksi kentältä tullut tilanneilmoitus alkaneelta vuodelta: ”Meilläkin on jäänyt jakamatta postia viimeisen kuukauden ajan lähes päivittäin 200 – 1500 taloutta. Syy on aina sama, henkilökunnan vähyys. Työnantaja ei pysty järjestämään ketään paikalle äkillisen poissaolon kohdatessa tai työntekijän lähtiessä työajan puitteissa. (Ylitöitä ei saa tehdä ilman esimiehen lupaa.) Tänään saavutettiin jonkinlainen ennätys. 2000 taloutta jäi ilman postia, siis 70% alueen postinsaajista.”

Jakelun ongelmat ovat jatkuneet lähes vuoden. Pahimmat ongelmat ovat erityisesti eteläisen Suomen keskuksissa. Tilanne on ollut työnantajan tiedossa alusta alkaen, mutta ongelmien on annettu jatkua lain edellyttämistä laatuvaatimuksista huolimatta. Näyttääkin siltä että lakia rikotaan tietoisesti ja jopa suunnitelmallisesti.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Kuka tai ketkä Postissa vastaa(vat) postilain edellyttämien laatuvaatimusten hoitamisesta. Onko ryhdytty toimenpiteisiin hänen/heidän saattamiseksi oikeudelliseen vastuuseen jatkuvasta lain rikkomisesta. Mitä hallitus aikoo tehdä, että yleispalvelua tarjoava postiyritys ryhtyy noudattamaan lakia?

Helsingissä 6 päivänä helmikuuta 2015

Reijo Hongisto /ps

TIISTAINA 3. HELMIKUUTA 2015 kello 14.01

1) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annetun lain 5 ja 25 §:n muuttamisesta

Lähetekeskustelu

Hallituksen esitys HE 360/2014 vp

Lähetekeskustelussa käyttämäni puheenvuoro:

Arvoisa herra puhemies! Suomen metsät kasvavat laskentatavasta riippuen vuodessa noin 110 miljoonaa kuutiometriä, ja metsää hakataan noin 55-65 miljoonaa kuutiota, riippuu vähän ajo- tai hakkuukeleistä. Metsäteollisuuden uudet investoinnit lisäisivät puun kulutusta noin 9,5 miljoonaa kuutiota. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen voi todeta, että puuvarantomme lisääntyy joka vuosi yli 35 miljoonaa kuutiometriä. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna tuntuukin oudolta väittää, että metsäteollisuutemme puuhuolto vaarantuu, jos hakkeen tukiin ei tehdä leikkauksia. Lienee päivänselvää, että teollisuutemme saa rakentaa monta tehdasta, jotta puun kulutus olisi vuotuisen kasvun kanssa tasoissa.

Jos laki tulee voimaan esitetyssä muodossa, vaikeutuu monen kotimaista uusiutuvaa energiaa hyödyntävän yrittäjän toiminta. Alan yrittäjiltä saamieni laskelmien mukaan alalta katoaisi useita tuhansia työpaikkoja. Niistä jokainen on maaseudulla, missä on muutoinkin vaikea työllistää ihmisiä. Suonenisku olisi kova ja kohdistuisi nimenomaan suoraan maaseudun väestöön. Pelkästään Etelä-Pohjanmaan alueelta katoaisi vähintään 300 työpaikkaa.

Lakiesityksen ongelmat eivät kohdistu pelkästään hakeyrittäjien aseman vaikeutumiseen, vaan ongelmia kohdentuu myös toisaalle, sillä lakiesityksessä todetaan: ”Syöttötariffijärjestelmään kuuluvissa metsähakevoimaloissa esitys lisäisi jonkin verran kustannuksia, kun polttoainekirjanpidossa ja seurantajärjestelmässä olisi tarkemmin seurattava metsähakejakeiden raaka-aineita ja maksatushakemuksen yhteydessä olisi toimitettava lisätietoja metsähakkeesta nykytilaan verrattuna sekä hyväksymispäätökseen haettava muutosta. Myös sähkön tuottajien todentamiskustannukset kasvaisivat jonkin verran.”

Täällä salissa puhutaan paljon päällekkäisen byrokratian purkamisesta. Puheiden perusteella jokainen puolue on sitoutunut byrokratian purkamiseen. Mutta tästä huolimatta lähestulkoon jokaisessa lakiesityksessä ollaan valmiita lisäämään byrokratiaa. Näin käy myös tämän lain kohdalla, mikäli laki tässä muodossa hyväksytään.

Jos teollisuutemme on huolissaan puuraaka-aineen saatavuudesta, ongelma on ratkaistavissa sillä, että laitetaan puun kuutiohinta kohdilleen. Jos metsänomistaja saa puustaan asianmukaisen hinnan, syntyy kauppoja ja kotimainen puu liikkuu. Nyt on valitettavasti se tilanne, että puuta, haketta ja jopa turvetta tuodaan Venäjältä Suomeen. Minä ja moni muu hämmästelemme sitä, minkä takia teollisuutemme tuo puuta ulkomailta, kun sitä kasvaa kotimaassakin yli tämänhetkisen oman tarpeen.

Toinen puun saatavuuteen vaikuttava tekijä on metsäautoteidemme suorastaan surkea kunto. Ajoneuvokaluston painot lisääntyvät jatkuvasti, mutta meillä ei ole varaa korjata alempiasteisia teitämme. Ei auta, vaikka puuta kaadetaan kuinka paljon hyvänsä, jos sitä ei saada pois metsistä ja metsäautoteiden varsilta.

Mielestäni teollisuutemme tulisi kantaa puun riittävyyden sijasta huolta teidemme kunnosta. Teidemme kunnon pettäminen on mielestäni paljon todennäköisempää kuin se, että raakapuu loppuu taikka sen saatavuus muutoin vaikeutuisi.

Näillä sanoilla, arvoisa herra puhemies, totean lopuksi, että mielestäni lakiesitys on huono eikä sitä tule esitetyssä muodossa hyväksyä. – Kiitoksia

….Tunnetun sanonnan mukaan Pohojanmaalla viisaus asuu vanhoos naisis.

Sanonta lienee vuosikymmenten takaa, sillä tänä päivänä on vaarallista samassa lauseessa puhua naisesta ja iästä. Erityisesti silloin jos ikää määritellään sanomalla ”vanha”.

Pohjanmaalla on aina ollut viisaita naisia ja heidän suustaan on kuultu viisaita sanoja.

Eräs pohjalaisten naisten viisauksista kuuluu ”Lakase ensin lumi omilta rappusilta ja mee vasta sitten naapurihin”.

Tämä omien asioiden hoito ennen muiden menojen mestaroimista osoittaa sanojansa kykyä asettaa asiansa tärkeysjärjestykseen. Nykyään pitäisi kai puhua priorisoinnista.

Nuorempi polvi on autuaasti unohtanut omien rappusten siivoamisen ja mesoo surutta naapureiden tontilla, vaikka niillä omilla rappusillakin olisi luudalla töitä.

Asia selviää joka ilta TV -uutisia selaamalla. Me suomalaiset olemme tavattoman kiinnostuneita Kreikan vaaleista ja siitä miten siellä hallitusta kasataan ja mitä kukin ensitöikseen kansalle lupaa.

Ymmärrän tämän koska olemme lainanneet kreikkalaisille monta miljardia rahaa. Toki kiinnostaa se, maksetaanko lainaa takaisin.

Minä olen varma siitä että ei makseta. Toivon olevani väärässä.

Jos olen oikeassa, olisi meidän suomalaisten jo korkea aika pohdiskella kreikkalaisten ongelmien sijaan omia ongelmiamme ja ennen kaikkea niiden ratkaisuja.

Sanalla sanottuna – ottaa luuta omiin käsiin, omilla rappusilla.

En ymmärrä mikä vimma meillä on pitää kynsin – hampain kiinni Kreikan EU -jäsenyydestä. Eikö olisi helpompaa antaa Kreikan lähteä, kun lähtö ei sanottavasti ainakaan lisäisi meidän taloudellista tappiotamme.

Kreikasta kiinni pitäminen on taloudellinen riski joka kasvaa koko ajan. Ainakin siinä tapauksessa että me jälleen pumppaamme Kreikkaan lisää rahaa.

Kun me omassa maassa leikkaamme, supistamme, sopeutamme ja ulkoistamme, me samalla keräämme rahaa jolla autetaan muita taloudellisissa ongelmissa olevia EU maita.

Moni muistaa lennokkaat lohkaisut ”tulivoimasta” ja ”palomuurista” Kreikan pelastustöiden yhteydessä. Suutariksi jäivät molemmat. Kreikan romahdusta ei pysäyttänyt palomuuri eikä tulivoima. Ei, vaikka molempia yritettiin ja kalliilla hinnalla.

Tammikuu on tapansa näyttänyt ja lunta on muuallakin kun rappusilla. Moni henkilöautolla ajava on tuskastunut teiden surkeaan kuntoon. Lunta on ajoradoilla niin että paikoitellen on jo vaarallista ajaa. Moni on törmännyt tiellä olleeseen jäämöykkyyn ja rikkonut autonsa etumaskeja.

Postinjakajat eivät pääse laatikoiden viereen, kun lumivalli estää ajon. Tienpitäjän velvollisuus on hoitaa tiet niin, että liikennöiminen on turvallista ja ylipäätään mahdollista.

Kun soittaa tiepalvelulinjalle, todetaan että ongelma on tiedossa. Aura-autoa ei vain tiellä näy.

Talvi ei yllätä meitä suomalaisia. Yllätys on se että meillä ei enää näytä olevan rahaa hoitaa edes normaaliin talveen kuuluvia töitä.

Olemme säästäneet jälleen väärässä paikassa.

Joko vihdoin siirrymme luudan kanssa omille rappusille ja jätämme naapurin tontin rauhaan?

Reijo

Jos mielipidekirjoituksia on uskominen – ja miksei olisi – menee kansalla todella huonosti. Kuilu menestyvien ja kelkasta putoavien välillä levenee ja syvenee hirmuista vauhtia.

Jos kuilua ei kurota umpeen, saattavat vuoden 1918 tapahtumat toistua. Siihen ei tällä maalla enää ole varaa!

Jos ja kun tästä aiheesta kirjoittaa, lyödään populismin lekalla ja lujaa. Otan riskin ja kirjoitan.

Suomalaiset sairastavat edelleen. Sairastaminen ja tervehtyminen yleensä aiheuttavat kuluja. Aiemmin on kulut pääsääntöisesti maksettu, mutta viime vuonna jäi sairaalamaksuja maksamatta yli 40% edellisvuotta enemmän.

Luit aivan oikein. Valtakunnanvoudinvirasto on näin ennakoinut.

Kun ihmisellä ei ole enää varaa maksaa edes sairaalamaksujaan, on jotain pahasti pielessä.

Ongelma ei ole enää siinä että potilas ei kykenisi maksamaan sairaalalaskuaan, vaan ongelmat alkavat jo sairaalan ulko-ovella.

Täällä Pohjanmaalla sai eräs nuorimies (12v) päähänsä avo -haavan. Äiti oli kuljettanut verta vuotavan pojan paikalliseen terveyskeskukseen, jonka ovelta parivaljakko oli lehtitietojen mukaan käännytetty pois ja kehotettu menemään maakuntakeskukseen tikattavaksi.

Kolikolla on tässä(kin) vähintään kaksi puolta.

Pohditaampa asiaa ensin potilaan kannalta. 12 -vuotiaalla pojalla on päässään avo -haava. Haava vuotaa. Lääketieteen opintoni ovat jääneet muutamaan ensiapukurssiin, joten laajemmat diagnoosit ja latinan kielen jätän pois.

Kotimaan kielellä totean että rättiä päähän ja äkkiä. Minun tulkintani mukaan haava olisi pitänyt ainakin tutkia ja tarvittaessa ommella. Ehkäpä rtg -kuvakin olisi ollut tarpeen.

Näin toimien pojalle ja saattajana toimineelle Äidille olisi tullut hyvä mieli ja tunne siitä että meistä pidetään huolta.

Tasapuolisuuden nimissä muutama kommentti sieltä oven toiselta puolelta.

Jos saamani tieto on oikea, oli terveyskeskukseen meno ajoittunut juuri sulkemisaikaan. Eli oli todella epäonnea ajoituksessa.
Vahinkohan ei tule kello kaulassa, joten ajoitukselle ei saa mitään. Näin vaan kävi tällä kertaa.

Minä tunnen kymmeniä sairaanhoitajia ja lähestulkoon saman verran lääkäreitä. Minun tuntemillani terveydenhuollon ammattilaisilla on erittäin korkea työmoraali ja hirmuinen venymistahto ja -kyky.

Kun nuori potilas käännytettiin ovelta, oli siihen joku syy. Syynä voi toki olla se, että oli kyseisen terveyskeskuksen sulkemisaika ja johonkin on raja vedettävä ovien sulkemisella.

Tämä ovien sulkemisaika ei taida riippua terveyskeskuksen henkilökunnasta, vaan kyseisen kaupungin poliittisten päättäjien tietoisesta valinnasta. Meillä Järvi-Pohjanmaalla on sama juttu. Myös täällä ovat poliitikot päättäneet koska Alajärven terveyskeskuksen ovet laitetaan kiinni ja ovelle tulija käännytetään Seinäjoelle.

Kyse on Ystävät hyvät rahasta ja tarkemmin sanottuna sen rahan puutteesta! Siitä on kysymys, eikä se kiertelemällä muuksi muutu.

Jos olisi riittävästi rahaa, olisi moni terveyskeskus auki 24/7. Ei siis syyllistetä potilaita eikä hoitajia vaan meitä poliitikkoja.

Kroonisesta rahapulasta kertoo myös seuraava esimerkki:

Kotonaan yksin asuva 90 -vuotias sotaveteraani oli kaatunut ja Häneltä oli murtunut lonkka. Veteraanilla on myös muita korkean iän mukanaan tuomia vaivoja ja sairauksia. Tämän takia Hän ei enää pärjää yksin kotonaan. Omaiset toivovat veteraanille paikkaa johonkin laitokseen, jossa Hänestä huolehdittaisiin asianmukaisesti.

Paikkaa ei kuitenkaan löydy. Tilanteesta tuskastunut veteraani oli todennut että Hän alkaa ymmärtää itsemurhan tehneitä ihmisiä.

Erityisen pahalta tuntuu lukea että monta kertaa kotonaan ja jopa sairaalan aulassa kaatuneelle sotaveteraanille tarjotaan kotona-asumisen turvaamiseksi suojakypärää.

Kuvitelkaa että mies joka on teräskypärä päässä taistellut vuosikausia rintamalla, joutuu omassa kodissaan pitämään suojakypärää ja ilmalla täytettäviä housuja jotta ei kaatuillessaan loukkaisi itseään.

Meillä on eläinsuojeluvaltuutettuja ja tasa-arvovaltuutettuja. Myös maahamme pakolaisina tulevien oikeuksista huolehditaan ihan viranomaismääräyksin mutta meillä ei ole ketään joka pitäisi maamme Kunniakansalaisista huolta.

On tämä yhteiskunta alas vajonnut…

Nyt se populistinen osuus:

STT uutisoi että DNA-tutkimus nousee keskeiseen osaan myös luonnossa elävien villien koirasusien tunnistamisessa. Suomi aloittaa Ruotsin tapaan susien virtsanäytteiden keruun talvisin. Nyt DNA:ta etsitään ulostenäytteistä joita on hankala löytää.

Meillä on kuulkaas rahaa keräillä ja tutkia susien kusia, mutta ei hoitaa omia sotaveteraanejamme.

Sanon toisen kerran että on tämä yhteiskunta alas vajonnut…

Reijo