KANSANEDUSTAJA REIJO HONGISTO

……ja kaikille joille tulee Soneran lankapuhelin lasku.

Sonera on alkanut aktiivisesti lähestyä lanka- taikka paremminkin kiinteän puhelin liittymän omistajia.

Sonerasta on soitettu ja todettu että kiinteän puhelimen liittymä tulee paljon kalliimmaksi kun matkapuhelimen liittymä joten mites olis jos lakkautettaisiin se Teidän vanha lankaliittymänne ja pätkäistäisiin tilalle uusi matkapuhelin liittymä.

Monet ovat sananmukaisesti menneet halpaan ja suostuneet lakkauttamaan kiinteän liittymänsä.

Siinä hötäkässä ei ole tullut mieleen, että samalla lakkautettiin myös kiinteä netti yhteys.

En tiedä olisiko Soneran soittelijan tullut kertoa asiakkaalle että netti liittymä katoaa samalla kun kerätään langat pois talon nurkalta.

Joka tapauksessa monet perholaiset ovat olleet minuun yhteydessä eikä kenellekkään ole kerrottu tästä perin harmillisesta sivuvaikutuksesta.

Puhelin lasku toki pienenee, mutta samalla pienenee myös netin käyttömahdollisuus, sillä Perhossa – kuten monissa muissakin kunnissa – on laajoja katvealueita, joissa ei kännykkä kunnolla kuulu eikä mokkula pelaa.

Tein asiasta kirjallisen kysymyksen. Lähetin sen jakeluna kaikille Vaasan vaalipiirin medioille.

JP NEWS ainakin julkaisi sen. Kysymys löytyy klikkaamalla JP NEWS:n linkkiä, taikka klikkaamalla tuosta sivun ylälaidasta palkki ”kirjalliset kysymykset” ja pääset lukemaan mitä olen ministeriltä kysynyt.

Ministeri vastaa siihen 21 vuorokauden kuluessa.

Miellyttäviä lukuhetkiä.

http://verkkolahetys.eduskunta.fi/webtv.case?c=19354890&v=24614885&p=13335100&t=2

Puheenvuoro sai kestää vain 60 sekuntia. Minä käytin niistä 59.

Tämä selvennöksenä turhan nopeatahtiseen puheeseen.

Puheenvuoron sisältö tiivistettynä:

-Meillä suomalaisilla on oikeuksia ja niiden vastapainona velvollisuuksia. Etuoikeuksia ei ole kenelläkään.

-Oikeus on saada asianmukaista terveyden- ja sairauden hoitoa. Velvollisuus on jonottaa hoitoa saadakseen, ellei ole hengen hädässä.

- Vastaanottokeskuksissa oleville maahanmuuttajille valtio maksaa yksityiset terveyspalvelut, jolloin hoitojonot ovat huomattavasti julkisia palveluja lyhyemmät.

-Maassa olevat kantasuomalaiset joutuvat maksamaan itse palveluistaan taikka jonottamaan viikkoja taikka jopa kuukausia.

Tämä asettaa ihmiset eri arvoiseen asemaan ja herättää katkeruutta.

Meidän kaikkien etu on se, että saamme maahan muuttaneet integroitua yhteiskuntaamme mahdollisimman nopeasti. Tähän integroitumiseen kuuluu olennaisena osana ymmärtää ja hyväksyä suomalainen oikeusjärjestelmä sekä terveyspalvelujen saatavuus.

Kenenkään etu ei ole edistää eriarvoistumista ja rasismia. Minä tuomitsen ne molemmat.

Maahanmuuttovirasto on astunut liukkaalle jäälle päättäessään että kaikille vastaanottokeskusten asukkaille järjestetään yksityiset lääkäripalvelut.

On syytä pitää mielessä vanha sanonta: jaetaan sitten hyvää taikka huonoa, niin sitä jaetaan kaikille tasan.

Akuutti hoito ja hoiva on järjestettävä mahdollisimman nopeasti maassa oleville ja maahan tuleville. Muut hoidot jonotusjärjestyksessä.

Minä ajattelen näin.

Miten Sinä?

…….Reijoa ja Hakkaraisen Teuvoa Lapuan torille huomenna lauantaina 18.5.

Olemme peruspohojalaasten kans torilla aamu kymmenen jäläkehen.

Lähemmä pois sitte ku muutki lähtöö.

Tuu kuule toimittamahan.

……Tänään aamupalalla oli happi loppua, sillä meinasin vetää ruisleivän kappaleen henkitorveeni.

Yleensä pureskelen kotimaisista raaka-aineista leivotun leipäni kohtuullisen hyvin, jotta annan aikaa amylaasientsyymeille aloitella hommiaan jo siinä ruoansulatuskanavan alkupäässä.

Tänään eivät entsyymit muistuneet mieleen, kun kuulin TV:n aamu-uutisista että Suomeen tuodaan puuta ulkomailta entistä enemmän. Kun sain puhallettua suuni puhtaaksi ja herkistyin kuuntelemaan jatkoa, niin kakominen yltyi entisestään.

Toimittaja jatkoi juttua sanomalla että ulkomailta tuotava puu on kotimaista kalliimpaa.

Syynä puuralliin on se että Suomessa ei ole riittävästi certifioituja metsiä.

Keski-Euroopassa ihmiset ovat kuulemma kiinnostuneita vain sellaisista puutuotteista jotka on rahdattu sinne sertifioidusta metsästä.

Pohdiskelin itsekseni että ostaakohan Hanne Loore Dysseldorffissa suomalaisesta korpikuusesta tehdyn, katajaisilla vanteilla olevan taikinakorvon vain siinä tapauksessa, että korvolautojen alkuperä on tiedossa. Samoin katajaisten vanteiden.

Entäpä Helmutin päivälehti; lukeeko Helmut vain sellaista lehteä joka on valmistettu kestävän kehityksen certifikaatilla leimatusta männiköstä?

Suomalainen metsäteollisuus on huolestunut tuotteidensa menekistä kaukomaille. Tuotteet kuulemma menevät kaupaksi paremmin jos tuotteiden alkuperä on certifioitu ja hyväksi havaittu.

Koska suomessa ei tällaisia ”onnellisia metsiä” ole riittävästi, niin teollisuutemme rahtaa  puuta ulkomailta Suomeen, jalostaa puut tuotteiksi täällä ja rahtaa valmiit tuotteet taas  ulkomaisille markkinoille.

Oooonhan se tietenkin vähän… monimutkainen yhtälö ja taitaa siinä rikkidirektiivistä huolimatta tuprahtaa laivojen savupiipuista otsonikerrokseen kaikenlaista epäpuhtautta, mutta eipä niillä edestakaisilla kuljetuskustannuksilla ja matkojen aiheuttamilla pääääästöillä ole niin väliä. Pääasia on se että puu on kaadettu onnellisesta metsästä!

Siinä kävi kuulkaas mielessä sellainenkin uhkakuva, että tulevaisuuden metsuri ensin halailee puita, joilla tietenkin on sielu, rutistelee niitä ja sitten anteeksi pyydellen ottaa pokasahansa ja kaataa puun kumoon.

Moottorisahojen ja kaikenlaisten ilmaa saastuttavien laitteiden käyttö olisi myös ekometsässä kielletty ja sallittuja työvälineitä olisivat vain perinteiset saha ja kirves.

Yllä oleva on kirjoitettu ehkä vähän huumorimielellä, mutta vakavammin puhuttuna asia ei naurata yhtään.

Nimittäin meillä on kotimaan metsissä puu raaka-ainetta aivan riittävästi.

Puu lähtee metsistä tehtaisiin heti, kun siitä maksetaan asiallinen hinta.

Yhdenkään toimijan kannalta ei ole järkevää rahdata meille puuta ulkomailta. Toiminnan typeryys -anteeksi krouvi sanonta- korostuu siinä että ulkomaille maksetaan puusta korkeampi hinta kun kotimaan myyjille.

Se ei ole järkevää kansantaloutemme, eikä ilmastomme puolesta.

On syytä pitää mielessä myös se, että tästä valkoselkätikkojen, liito-oravien ja muiden koppakuoriaisten elinolojen suojelemisesta maksavat KAIKKI kuluttajat.

Kun ostat huomenna kaupasta vehnäjauhopussin, niin mieti mistä paperista se pussi on tehty. Kun ostat minkä tahansa tuotteen joka on paperiin pakattu, taikka luet sanomalehteä, niin mieti että kuinka paljon ylimääräistä maksat tuotteesta vain ja ainoastaan sen takia että se tuote on valmistettu ulkomailta tuodusta kalliimmasta puusta.

Jos kääre- ja muut paperit valmistetaan kotimaisesta puusta, tuotteen pakkaaminenkin on edullisempaa, etkä Sinä loppukäyttäjänä maksa ylimääräistä ”onnellisen metsän hintaa.”

Kustannukset eivät jää pelkästään pakkauspapereihin. Tällä menolla koko metsäteollisuutemme siirretään ulkomaille vedoten kotimaiseen raaka-aine pulaan, vaikka puuta kasvaa joka vuosi huomattavasti enemmän kun sitä hakataan.

Jos Sinä taikka yksikään tuttavasi ei revi leipäänsä metsästä taikka siihen liittyvästä teollisuudesta, niin siitä huolimatta myös Sinä osallistut siirtokustannusten maksamiseen.

Näillä luontoarvoillakin on joku kipupiste ja ainakin minä olen sitä mieltä, että se on nyt saavutettu.

Meillä on vuosikymmeniä sitten sorruttu vääränlaiseen metsäpolitiikkaan. Hakattu hirveitä aukkoja, jotka on koneella laikutettu. Ne eivät ole ilo kenenkään silmälle.

Nyt sellaisesta toiminnasta on luovuttu ja metsiä hoidetaan monimuotoisemmin. Jos tämäkään ei ulkomaisille kuluttajille riitä, niin kotimaan energian tuotantoon ainakin puuta riittää.

Hanne Loore ja Helmut voivat pitää kivihiilensä, me poltamme turvetta ja energiapuuta.

Ja nyt sitten maa- ja mehtävaliokunnan kokoukseen.

Reijo

……Saavat tänään aamukahvit sänkyyn, ruusujen ja lahjoken kera.

Onnentoivotukseni Heille kaikille!

Lämmin ajatus ja kaipaava muisto omalle Äidilleni, joka lepää Isäni vieressä Alajärven kirkkomaassa.

Lämmin ajatus myös heille joille ei jostain syystä ole Äitiyden onnea suotu.

Olen saanut elää tapahtumarikkaan elämän. Monta kohokohtaa ja jonkinlaista tähtihetkeäkin on kohdalleni osunut.

Uskallan ja rohkenen näin julkisestikin tunnustaa että ne kaikkein kirkkaimmat tähtihetkeni olen kokenut Keski-Pohjanmaan keskussairaalan synnytysosastolla, jossa sain kaksi kertaa todistaa syntymän ihmettä.

HYVÄÄ ja RIEMULLISTA PÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE.

Reijo

……Vielä muutama sana.

Ennen kuntauudistusta oli Tanskassa 271 kuntaa. Uudistuksen jälkeen 98.

Läänejä oli 14 ja uudistuksen jälkeen 5.

Suurin kunta on Kööpenhaminan kunta -ei siis kaupunki, vaan kunta. Siellä on asukkaita 502 362. Pienin on Laeson saari, asukkaita 2 145.

Eroja siis löytyy.

Tiistaina vierailimme Kööpenhaminan kunnassa, jossa apulaispormestari kertoi meille omia kokemuksiaan uudistuksesta.

Kööpenhaminassa otimme aikalisän ja kävimme tutustumassa  Christianian vapaakaupunkiin.

Olen tähän ikään mennessä nähnyt kaikenlaista – jo ammatinkin puolesta, mutta silti näkemäni puistatti.

En suosittele vierailukohteeksi.

Christianiassa emme kauaa kierrelleet, vaan ponkaisimme seuraavaan kohteeseen eli Vaxen kuntaan.

Kunnantalolla saimme kuulla, että Faxen kunta on muodostettu kolmesta pienemmästä kunnasta. Asukkaita on 35 106 ja aluetta 405 neliökilometriä.

Kuntakeskus oli muodostunut osapuilleen maantieteelliseen keskustaan, eli reuna-alueilta oli samanmoinen matka kuntakeskukseen, jossa olivat pääpalvelut.

Monissa puheenvuoroissa korostettiin sitä, että valtio antoi kunnille täyden vapauden neuvotella mahdollisista liitoksista kenen kanssa halusi.

Meille oli kerrottu aiemmin että kunnilla oli hyvinkin erilaiset taloudelliset tilanteet, eli oli todella varakkaita ja samalla alhaisen veroprosentin kuntia ja vastaavasti sanalla sanottuna köyhiä kuntia joissa oli pakko verottaa kovemmalla prosentilla.

Tällaisissa lähtöasetelmissa olisi ollut luonnollista, että näille rikkaille kunnille olisi sadellut neuvottelupyyntöjä joka puolelta.

Koska puhujien mukaan valtio tarjosi vapaat kädet neuvotteluille, niin kysyin että pitikö yhdistymisistä neuvottelevilla kunnilla olla yhteistä maarajaa, vai saivatko esimerkiksi eri puolilla maata olevat kunnat neuvotella keskenään.

Minua katsottiin vähän hämmentyneenä ja todettiin, että tietenkin piti olla yhteinen maaraja.

Jokainen voi nyt päättää että oliko Tanskassakaan neuvottelu ihan vapaata.

Minun käsitykseni mukaan ei ollut, koska kunnan maantieteellinen sijainti todellisuudessa määräsi neuvottelukumppanit.

Jos yhteistä maarajaa oli vain yhden kunnan kanssa, niin miten siinä neuvotellaan ” ihan vapaasti”?

Minulle jäi sellainen mielikuva, että valtio ohjasi kuntaliitoksia hyvinkin voimakkaasti, vaikka sitä ei julkisesti kerrottu.

Myös se tuli selväksi, että liitoksilla ei ole saavutettu niitä taloudellisia säästöjä, joita liitoksille asetettiin.

Kuntaliitoksia perusteltiin myös mielestäni perin erikoisilla tavoilla. Meille kerrottiin, että yksi keskeinen asia liitoksille oli se, että sairaankuljetusten vasteajat haluttiin saada koko maassa mahdollisimman samanlaisiksi, eli että osassa maata ei lanssin tulo kestä puolta tuntia ja osassa maata puolta minuuttia.

Tavoitteeksi oli asetettu 15 minuuttia koko maassa. Toki nopeampikin aika sallitaan, mutta enintään tuo 15 minuuttia.

Kysyin että oliko päästy vasteaikatavoitteeseen ja jos oli niin millä tavalla.

Minulle vastattiin että tavoite oli saavutettu, koska oli otettu käyttöön kaksi sairaankuljetus kopteria ja lisätty ambulanssien määrää.

Jokainen voi pohtia myös tätä. Miten kuntauudistuksella voidaan vaikuttaa sairaankuljetusten vasteaikoihin. Minun käsitykseni mukaan niillä ei ole keskenään mitään tekemistä.

Vasteaikoja lyhennetään vain ja ainoastaan lisäämällä sairaankuljetuksen kalustoa. Vasteajat olisivat lyhenneet ilman kuntauudistuksiakin jos olisi otettu käyttöön ne helikopterit ja lisätty lansseja.

Minä tulin entistä vakuuttuneemmaksi että mitään merkittäviä säästöjä ei saavuteta kuntia niputtamalla. Sen sijaan aiheutetaan selvää ja selkeää demokratiavajetta niissä kunnissa joiden oma päätöksenteko lopetetaan ja se siirretään johonkin muualle.

Peruskuntalaisen ääni vaiennetaan vähitellen. Onko se tarkoituskin?

Sitäkin on hyvä pohdiskella.

…….Hallintovaliokunta kasasi bagaasit ja lensi aamusella Tanskaan.

Täällä oli vastassa Suomen suurlähetystön henkilökuntaa. Ahtauduimme bussiin ja puhalsimme suurlähetystöön.

Hörppäsimme väkövät tanskalaiset kahvit ja asetuimme kuuntelemaan Tanskan Talous- ja sisäministeriön osastopäällikkö Pederseniä.

Pedersen lateli meille kokemuksiaan Tanskassa tehdystä kuntauudistuksesta.

Monenmoista jäi korvien väliin, mutta muutaman asian joutaa naputella tähänkin; Tanskassa kuuluu olevan kolme tasoa. Alimpana kunnat, sitten alueet ja niiden yläpuolella 5 lääniä ja kaikkien yläpuolella sitten valtio.

Kunnat velvoitettiin tekemään selvitykset selviämisistään. Kuulemma vain kaksi kuntaa ei saanut asioitaan selvitettyä. Toinen kunta oli lähes vararikon partaalla ja toisella kunnalla kukkaro kunnossa ja veroprosentti todella matala. Heidän intressinsä oli se että he eivät halunneet liittyä mihinkään kuntaan, koska niissä olisi ollut auttamatta korkeampi veroprosentti.

No niidenkin kohdalla puuttui valtio peliin.

Kuulemma kunnilla oli yllättävän kova halu selvitellä liittymiset itsenäisesti, koska jokaisella oli pelkona että jos ei selvitä itse, niin valtio selvittää ja sitten kyyti on kylmää.

Eli tiivistettynä; kunnilla oli halu päättää itse asioistaan ja mahdollisista liittymissuunnistaan niin pitkälle kun mahdollista.

Kuntien koko on Tanskassa nyt keskimäärin noin 50 000 asukasta. Kuitenkin meille vilautettiin käppyrää josta selvisi että sellainen kunta jonka asukaspohja on 30 000 – 40 000 kykenee tuottamaan palvelunsa kaikkein halvimmalla.

No tässä on hyvä pitää mielessä että Tanskan väki on ahtautunut alueelle joka on vain murto-osa Suomesta.

Minä itse EN kannata muuta kun vapaaehtoisuuden pohjalta tehtyjä kuntaliitoksia. Reissussa on kuitenkin myös hallituspuolueiden edustajia ja pelkään pahoin että kuntaministerille kulkeutuu sellainen viesti että uudistus survotaan surutta läpi myös Suomessa.

Minä niin mielelläni haluaisin olla väärässä tässäkin asiassa, mutta pelkään pahoin että henkisesti saamme varautua erittäin tiukkoihin selvityksiin ja vielä selvityksen selvityksiinkin..

Huomenna jatkuu kunta-asioihin tutustuminen, mutta tällä istumalla näyttää siltä että tanskalaiset ovat olleet kuntauudistukseensa tyytyväisiä.

Taikka ainakin sellaiset miehet meille on laitettu luennoimaan.

Mielestäni porkkana on edelleen keppiä parempi konsultti – myös kuntien välisessä yhteistyössä.

Reijo

Päivän uutinen on kelvottomassa kunnossa oleva rakennuskantamme.

Tiedotusvälineet havahtuivat ongelmaan tänään. Minä olen tiedostanut sen jo pitkään.

Tein asiasta kirjallisen kysymyksen jo 8. toukokuuta 2012.

Ministeri Kiuru vastasi siihen 29. toukokuuta 2012.

Kysymys löytyy tuosta ylälaidassa olevasta linkistä  KIRJALLISET KYSYMYKSET.

Kysymys on lähes sivun alalaidassa ja numeroitu KK  375 / 2012 VP

Oma tulkintani on se että rakentamisessa unohdettiin heinäntekojärki, sillä vesi menee mieluummin alamäkeen.  Rakennuksissa pitää olla KATTO ja KATOSSA KAATOA.

Toinen ongelmakohta on se että rakennuksista tehdään energiatehokkuuden nimissä termospulloja, jotka eivät hengitä tippaakaan ja seuraukset alkavat nyt näkyä.

Itse asun luonnon hirrestä tehdyssä talossa. Hirsien välissä on pellavariive eristeenä.

Ainakaan toistaiseksi ei ole kosteus- ja homeongelmia ollut.

……Vappupuheet on pidetty, simat juotu ja rusinoita mutusteltu.

Jonkun mielestä silli on näin vappuna parempaa. No ne ovat makuasioita, joista ei renkää känätä – varsinkaan vappuna.

Kovasti on oltu työväestön asialla ja vaadittu työpaikkojen säilyttämistä, tanakampaa irtisanomissuojaa ja sen sellaista. Ihan normi setti – näin vappuna.

Kaikki hyviä vaatimuksia, mutta millä ilveellä me ne toteutamme?

Kas siinäpä pulma.

Teksti tv:n sivuilla oli referoitu ministeri Urpilaisen puhetta. Urpilainen oli puhunut hyvin ja vaatinut yrityksiä taloustalkoisiin ja työllistämään, sillä hallitus on jo osuutensa tehnyt alentamalla yhteisöveroa.

Minä en ole veroasiantuntija ja voi mennä pahasti pieleen, mutta kuutioin kuitenkin asiaa siten, että tämä yhteisöveron alentaminen ei välttämättä innosta yrityksiä työllistämään.

Perustelen pessimististä asennettani niin, että veroa alennetaan riippumatta siitä lisääntyvätkö työpaikat vai vähenevätkö. Käsittääkseni vero alenee joka tapauksessa.

Miksi siis yritykset palkkaisivat lisää työntekijöitä, jos ei ole ihan pakko?

Eivät yrittäjät työllistä hyvää hyvyyttään, vaan sen takia, että yritys saadaan kasvuun ja sitä kautta omaan lompsaan täytettä. Eli yrityksen omistajat hyötyvät yrityksen kasvusta ja tietenkin työpaikan saanut tilipussistaan.

Jos tilauskanta on sellainen että sen pystyy hoitamaan nykyisillä työntekijöillä, niin uskon että lisää ei palkata, vaan kärvistellään jo palkkalistoilla olevilla työntekijöillä päivä kerrallaan.

Otan TAAS puheeksi sen tuunatun Viron mallin, eli otettaisiin meilläkin käyttöön investointivero.

Olen tätä ideaa ja ajatusta kaupannut monille yrittäjille ja toistaiseksi kukaan ei ole tätä tyrmännyt. Päinvastaisia kommentteja on kyllä tullut.

Eli muutettaisiin yritysveroa siten että yritys saisi siirtää voitostaan tarpeelliseksi katsomansa summan sivuun -investointitilille.

Rahat olisivat tilillä ja sinne saisi lisätä pottia vähitellen, kuitenkin niin että takaraja olisi vaikka viisi vuotta. Jos yritys investoi toimintaansa tämän ajan kuluessa, voisi toiminnot maksaa tältä tililtä ilman veroseuraamuksia.

Jos yritys ei investoi, niin rahat palautuisivat yrityksen taseeseen sen viiden vuoden jälkeen ja yritys maksaisi niistä normaaliin tapaan veron.

Rohkenen olettaa että tämä tapa houkuttelisi yrittäjiä investoimaan yrityksiinsä enemmän kun yhteisöveron alentaminen.

Investointi voisi olla vaikka yrityksen työntekijöiden lisääminen, toimitilojen uusiminen, remontointi, työvälineiden uusiminen taikka ihan mikä tahansa yritystoimintaan liittyvä.

Uskon että tällä tavalla luotaisiin uusia työpaikkoja suoraan moniin yrityksiin ja välilliset vaikutukset olisivat vielä laajemmat.

Monissa puheissa vannotaan suuryritystemme nimiin ja niiden työllistävään vaikutukseen.

Minä pidän suurempana mahdollisuutena maamme pk yrityksiä ja niiden kasvua.

Suuryrityksiä on maassamme todella vähän ja pieniä yrityksiä paljon, joten kasvu lähtee pienistä yrityksistä jos vaan yrittäjille suodaan mahdollisuus kasvuun.

Tuota investointiveromallia voisivat hyödyntää vain voittoa tuottavat, eli kannattavat yritykset. Tappiota tekevät yritykset eivät pääsisi hyödyntämään tätä verotusmallia.

Jos yhteiskunta tukee yrityksiä, niin eikö ole järkevämpää tukea kannattavia yrityksiä edelleen kasvuun, kuin pitää kannattamattomia tekohengityksellä hengissä.

Näissä tuumingeissa ja rusinan maku suussa.

Reijo

…….Toukokuun ensimmäistä päivää on perinteisesti pidetty työn ja työväestön juhlana.

Tarinat ja monet dokumentit kertovat että karkeloihin ovat ottaneet osaa myös monet paksuniskaiset riistäjäkapitalistit jotka ovat sakeassa sikarisavussa ilakoineet alkavasta kesästä pitämällä vasenta kättä työväestön taskussa ja oikeaa konjakkikarahvin kaulassa.

Pykälät ja baragraaffit eivät tietenkään erottele kenellä on oikeus juhlaan ja kenellä ei.

Ne juhlii joilla on juhlan aihetta, aikaa ja tarvittavat varat.

Minun Vappuni on perinteisesti mennyt työn merkeissä. Olen ollut joko pitämässä yllä yleistä järjestystä ja turvallisuutta taikka vapaavuorolla päristänyt moottorisahaa metsätöissä.

Tähän aikaan vuodesta puu kuivaa ja klapin pää halkeaa. Keväällä on hyvä varustautua jo tulevaan talveen.

-70, -80 ja vielä jopa -90 luvuillakin työväestö marssi torvisoiton tahtiin. Kulkueissa vilahteli valkolakkeja, mutta useimmat alkuperäiseltä väriltään valkoiset lakit – tupsuilla taikka ilman, pysyivät kulkueista poissa.

Väki oli ideologisesti jakaantunut.

Tänään alkaa tilanne olla kokonaan toinen. Enää ei ole merkitystä millainen päähine kenelläkin on, vai onko sitä ollenkaan.

Jotenkin on viimeaikoina alkanut tuntua siltä että helakan punaisen taikka sini-mustan nimiin vannoneiden puheet ovat alkaneet laimeta. Puheet alkavat puuroutua kun parhaimmassa – taikka pahimmassa juhlapöydässä valomerkin aikaan.

Värillä ei ole väliä kun lomautuslappuja jaellaan. Kun tehdas suljetaan ja toiminnot siirretään halvemman tuotannon maihin, niin peiliin saavat katsoa kaikki.

Seisominen yhteisen peilin edessä yhdistää kummasti. Huulille nousee kysymys; mikä meni pieleen? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Oliko syy meissä vai maailman tilanteessa yleensä?

Siinä riittää pohtimista.

En ole ennustaja, pikemminkin olettaja. Minä oletan että tiukan paikan tullen ihminen selviää ilman 3G verkkoakin, mutta ei selviä ilman ruokaa ja juomaa. Eikä ilman maaseudun elintarvikkeiden alkutuotantoa.

Kun ihmisellä on elintoimintojen kannalta tärkeimmät asiat, on aikaa pohtia selviämisstrategiaa. Kun sitä pohditaan, niin ollaankin jo uuden kasvun alussa.

Kun uusi kasvu alkaa, tarvitaan taas kaikenlaista; toimivat tuotantolaitokset, raaka-aineita ja tietenkin työvoimaa.

Siitä se kuulkaas taas lähtee, se kasvu!

Kun tarvitaan työvoimaa, niin se pärjää jolla on koulutetuin, tehokkain ja tietenkin työlleen omistautunein työvoima. Henkilöt jotka panevat itsensä likoon työpaikkansa puolesta.

Työntekijän ja työnantajan välinen suhde on kuin symbioosi – siitä pitää hyötyä molempien osapuolten. Kumpikaan ei pärjää ilman toista. Se on hyvä pitää mielessä ja myös tunnustaa.

Jos suhde vinoutuu niin että toinen osapuoli yrittää hyötyä toisen kustannuksella, ei homma toimi ja takkua tulee – taikka ulkoistamisia ja lakkoja.

Kummatkaan eivät vie yrityksen asiaa eteenpäin.

Mielestäni nyt alkaa olla jo viimeinen hetki tunnustaa se, että sillä samalla marssilla -Suomalaisen Työn puolesta – pitäisi olla meidän kaikkien suomalaisten.

Oli päässä millainen pipo taikka lakki tahansa, niin kaikkien on mahduttava yhteiseen rintamaan puolustamaan suomalaisia työpaikkoja ja työllisyyttä. Me suomalaiset olemme nyt samassa veneessä ja toivottavasti soudamme kaikki samaan suuntaan.

HYVÄÄ VAPPUA SINULLE – missä merkeissä sen sitten vietätkin!

Reijo