KAUHAVA KAKKONEN….

Jätin tänään alla olevan kirjallisen ksymymyksen. Sattumalta tänään on Kauhavan Lentosotakoulun virallinen lopetustilaisuus. En kirjoittanut ”juhla” vaan tilaisuus.

Sain kutsun tilaisuuteen – siitä kiitän! Valitettavan yhteensattuman vuoksi en voinut olla tänään Kauhavalla, vaan täällä eduskunnassa äänestämässä tekemieni talousarvioaloitteiden puolesta.

Olisi ollut erikoinen tilanne jos en olisi ollut itse salissa äänestämässä omista aloitteistani. Yritin saada maakunnan teille rahaa, mutta tuli täysi tyrmäys hallituspuolueiden taholta.

Nyt yritetään saada Kauhavalle edes jotain ilmailuun liittyvää toimintaa. Paikkahan ei siitä parane – sanokoot kateelliset mitä tahansa. Kauhavalla on vapaana tarvittavat koulutustilat, majoitustilat, kenttä ja vapaata ilmatilaa yllin kyllin.

Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on sulaa hulluutta (anteeksi karkeahko sanonta) lähteä rakentamaan johonkin muualle niitä tiloja jotka Kauhavalla ovat jo valmiina.

Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa on sulaa hulluutta (anteeksi toistamiseen) lähteä purkamaan niitä rakenteita jotka on vuosikymmenten saatossa kalliilla rahalla rakennettu.


KIRJALLINEN KYSYMYS

Suomen kokonaisvaltainen lentokoulutusstrategia

Eduskunnan puhemiehelle

Puolustusvoimauudistukseen liittyen Kauhavan lentokoulutustukikohta lakkaa toimimasta Ilmavoimien aktiivisena tukeutumiskohteena vuoden vaihteessa. Kauhavan tilojen ja kentän jatkokäyttö on pitkällä tähtäyksellä avoin. Kauhavan perusinfrastruktuuri on hyvässä kunnossa sisältäen riittävän pitkän kiitoradan lähestymisalueineen ja valoineen, lentokonehallit, opetus-liikunta ja majoitustiloja, ruokalan ja keittiön sekä ilmailuun liittyviä erikoisrakenteita kuten, lennonvarmistusjärjestelmän, tietoverkon ja riittävästi vapaata ilmatilaa. Kauhavalle on investoitu viimeisen kymmenen vuoden aikana yli 17,5 miljoonaa euroa. Viimeksi on remontoitu huoltorakennus ja muonituskeskus v. 2011. Lentotoiminnan jatkaminen edellyttää kiitoradan päällystämisen, jonka kustannusarvio on n 3,5 miljoonaa euroa, mutta sen vaikutusaika on 15 vuotta.

Kauhava ympäristöineen oli pitkään varteenotettava vaihtoehto sotilasilmailun koulutuspaikaksi kahdelletoista Euroopan valtioille. Pontta pyrkimyksille antoi mm. Lloyd`s Register Quality Assurancen myöntämä laatutunnustus. Kaikille konetyypeille soveltuvan kiitoradan pituuden lisäksi Kauhavan ylivertaisena etuna on sekä kooltaan että toimintavarmuudeltaan ainutlaatuinen ilmatila. Myös täysin muuttovalmiit hallit ja rakennukset sekä harjoitusalueiden läheisyys olisivat antaneet toiminnalle erinomaiset ja kustannustehokkaat olosuhteet.

Puolustusministeriö asetti yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa maaliskuussa 2012 työryhmän selvittämään kansallista lentokoulutusyhteistyötä. Työryhmän tehtävänä oli selvittää mahdollisuuksia toteuttaa Suomen siviili- ja sotilasilmailun alkeis- ja peruslentokoulutus kansallisena yhteistyönä. Keskeisenä tavoitteena oli turvata maamme laadukas ja kustannustehokas lentokoulutus sekä saada aikaan kustannussäästöjä. Selvitystyöryhmässä olivat edustettuina opetus- ja kulttuuriministeriö, puolustusministeriö, opetushallitus, rajavartiolaitos ja pääesikunta.

Selvityksessä ei otettu kantaa mahdollisen yhteisen lentokoulutuksen sijaintipaikkaan, mutta siinä esitettiin reunaehtoja ja vaatimuksia lentokoulutuskeskuksen sijainnille. Niistä tärkein kriteeri oli, että toiminnan tulee perustua pääosin olemassa oleviin rakenteisiin. Selvityksessä todettiin, että myös ilmatilan rakennemuutokset tulee ottaa huomioon jatkoselvitystyössä.

Selvitystyössä olisi ollut hyvä ottaa suuntaan antavaa kantaa myös siviililennokkitoimintaan. Lennokkien käyttö apuvälineenä ilmakuvauksissa ja valvonta-, sekä tarkastustoiminnassa (liikenne, sähkölinjat, pelastustoiminta, massa tapahtumat, urheilukilpailut jne.) tulee jo lähi- tulevaisuudessa moninkertaistumaan. Lennokkien turvallinen operointi tulee vaatimaan koulutusta, lupamenettelyä ja valvontaa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko Liikenneministeriössä aloitettu Eero Pyötsiän työryhmän selvityksen perusteella jatkoselvitystyö Suomen kokonaisvaltaisen lentokoulutusstrategian linjaamiseksi, tavoitteena saada mittavia säästöjä muodostamalla maahan yksi valtion tukema lentokoulutuskeskus erityisesti nyt, kun Malmista tullaan luopumaan ja Lentoliikennestrategia on valmistumassa?

Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 2014
Reijo Hongisto /ps

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

KUN MIELI JÄRKKYY….

….Pitkin syksyä on uutisoitu erittäin murheellisista tapahtumista. Moni on lähtenyt ajasta oman käden kautta. Valitettavan monessa tapauksessa itsetuhoinen ihminen on vienyt mukanaan joko jonkun läheisensä taikka liikenteessä täysin ventovieraan.

Näitä tapahtumia ei tahdo millään ymmärtää eikä niitä voi hyväksyä.

On kasattu toimikuntia ja -ryhmiä pohtimaan kuinka tunnistaa riskiryhmään kuuluvia ja kuinka heitä voitaisiin auttaa jotta epätoivoiselta teolta vältyttäisiin.

Tietotaitoa pitäisi valtakunnassa olla. Siitä huolimatta yhä uudelleen ja uudelleen uutisoidaan itsemurhista. Mikä mättää ja missä on vika?

Suoraa vastausta en osaa antaa, mutta jonkinlaisia aavisteluja voin toki esittää. Ensimmäisenä mieleeni tulee erittäin tiukka lainsäädäntö. Meillä on tavattoman tarkkaan säädetty mitä potilastietoja saa luovuttaa ja kenelle.

Erityisen tarkkoja ollaan kun puhutaan mielenterveyden järkkymisestä. Minä ymmärrän sen hyvin. Jos joku kaatuu ja taittaa kätensä, ei sitä kukaan sen kummemmin häpeä, mutta jos henkilöllä ei ole päällepäin näkyvää vammaa, ollaan heti suu supussa.

Tämä ihmisten suojaksi laadittu lainsäädäntö saattaa pahimmillaan kääntyä ihmistä itseään vastaan. Näin saattaa käydä esimerkiksi silloin jos henkilö on vielä mukana työelämässä ja hänen esimiehensä toteaa alaisensa käytöksen muuttuneen epänormaaliin suuntaan.

Jos esimies ehdottaa alaiselleen käyntiä vaikkapa työterveyslääkärin vastaanotolla, saattaa alainen reagoida poikkeavasti. Monta kertaa esimies pääsee vähemmällä sietämällä alaisensa ailahtelevaa käytöstä.

Työtovereilla on tietenkin mahdollisuus kertoa havainnoistaan esimiehelle, jonka on kuitenkin viimekädessä ratkaistava kuinka tilanteessa toimitaan.

Jos asia etenee parhaimmalla mahdollisella tavalla, saatetaan pelastaa jopa ihmishenki taikka -henkiä. Jos kysymyksessä on ”minä tiedän oikeuteni” -tyyppinen henkilö, päättyy hyvää tarkoittava yritys ilmiriitaan ja jopa kunnianloukkauksesta käräjille.

Harva haluaa ottaa riskiä ilmiriidasta. Vähemmällä pääsee kun antaa asian olla. Valitettavan usein tämä on se kaikkien huonoin ratkaisu.

Jos sairastunut ei enää ole mukana työelämässä, ei työterveyslääkäriä ole käytössä. Julkinen terveydenhoito takkuaa pahemman kerran ja lääkärin vastaanotolle on pitkät jonot. Tilanne on erittäin huono.

Kaikkein huonoimmassa asemassa ovat yksin elävät ja pienen ystäväpiirin omaavat henkilöt. Mielialan vaihdellessa tuppaa kaveripiirikin harvenemaan ja lopulta huomaa seurustelevansa pelkästään tietokoneen kanssa. Koneesta ei lohtua löydy, eikä kone kehota hakeutumaan lääkäriin.

Jos Sinä huomaat ystäväpiirissäsi henkilön jonka ajatukset tuntuvat päivästä päivään ja viikosta viikkoon kiertävän samaa kehää, ota asia puheeksi. Kysy kaveriltasi, onko kaikki hyvin?

Pidä huolta ja välitä. Asiaan puuttumista ei tarvitse katua – mutta saatat joutua katumaan jos et puutu ajoissa.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

TOTUUS KUULUU…

…..Lasten suusta, ei toimittelijoiden kynästä.

Sanonta lasten suusta tulevasta totuudesta pitää paikkansa.

Toteamus toimittelijoiden kynäilemistä ”totuuksista” on arkipäivän realismia.

Tämänpäiväisessä maakuntalehti Ilkassa arvostamani toimittaja Marja Tyynismaa kertoi mitä Hänen mieleensä on jäänyt minun eduskuntayöstäni.

Toimittaja Tyynismaalle kerrottakoon että tähän mennessä olen tehnyt 116 kirjallista kysymystä, erilaisia talousarvioaloitteita 45 ja puheenvuorojakin olen käyttänyt 225 kappaletta.

Mitä ilmeisimmin nämä kaikki ovat menneet politiikan toimittaja Tyynismaalta niin sanotusti ohi.

Maakuntalehti Ilkan toiminta on viimeaikoina ollut muutenkin perin outoa, sillä po. lehden toimittaja Puumala soitti minulle ennen Itsenäisyyspäivää ja pyysi haastattelua 6.12 Presidentin juhlavastaanotolla.

Sovimme tapaamisesta Atrium -salissa klo 21.50.

Toimittaja laittoi minulle vielä tekstiviestinkin 6.12 klo 12.55 jossa Hän muistutti haastattelusta ja ajankohdasta. Minä pidin asiaa sovittuna.

Menin Atrium -saliin jo kello 21.35 ja olin siellä ihan todistettavasti 21.55 saakka. Toimittajaa en nähnyt, enkä tavannut. On toki myönnettävä että en entuudestaan tunne toimittaja Puumalaa, mutta oletan Hänen tunteneen minut.

Hämmästelin hieman toimittajan käytöstä, mutta en sillä enää mieltäni vaivaa.

Poliittisesti ” sitoutumattoman” maakuntalehti Ilkan poliittinen kanta on maakunnan väelle ollut itsestään selvä jo vuosikymmenet.

Toimittajien käytös ja jutut todistavat että linja ei ole vuosien saatossa muuttunut.

Reijo

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

KERRAN VIELÄ POJAT……

……Uskon että moni Väinö Linnaa lukenut muistaa otsikon sanat. Surullista että sanojalle kävi kuten kävi.

Jätin eilen Kauhavan varuskunta-aluetta koskevan kirjallisen kysymyksen. Kysymystä on valmisteltu huolella ja erittäin asiantuntevan joukon kanssa. Valmistelujoukolta ei puutu arvovaltaa eikä lentotunteja. En ole huseerannut ihan omin päin, vaan ollut pikemminkin äänitorvena heille jotka eivät itse julkisuutta kaipaa.

Takana on vakavaa pohdintaa maamme tämänhetkisestä ilmapuolustuksen tilasta, sekä selkeä ehdotus jolla minimoisimme ilmapuolustuksellemme jo aiheutetut vahingot. Vahinko tapahtui kun lakkautimme Kauhavan Lentosotakoulun. Tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni, enkä sitä hevin muuta.

Ruotsissa oli takavuosina kymmeniä korpitukikohtia joihin maan ilmapuolustus voi tukeutua. Viimeisen vuosikymmenen aikana nämä tukikohdat on purettu ja maisemoitu. Monien mielestä värikkäät kukat ovat kauniimpia kuin harmaa Gripen, vaikka sen kyljissä vähän keltaista olisikin. Hintalappu kukkaistutuksille on ollut valtava.

Viimeisen vuoden aikana ainakin Euroopan poliittinen ilmapiiri on kylmennyt melkoisesti. Tämä on huomattu myös Ruotsissa, jossa on alettu katumaan korpitukikohtien purkamista ja maisemointia.

Jo kertaalleen rakennetun infran purkaminen maksaa ja se purkamisen purkaminen vasta kallista onkin. Jotta meillä Suomessa ei tehtäisi tätä virhettä, on syytä erittäin huolellisesti pohtia Kauhavan lentoinfran säilyttämistä nykyisellä tasolla. Säilyttäminen ei kovin paljoa maksa. Purkaminen maksaa ja purkamisen jälkeinen rakentaminen maksaa vielä enemmän. Siihen meillä ei enää taida olla varaa ja jos jälleenrakentamiseen joudutaan, ei taida olla aikaakaan.

Joka tyvenen makaa – se tuulen soutaa. NYT kannattaa olla hereillä ja asialla, jotta emme tee romurautaa hornettien pysäytysvaijereista ja täytä ruokamullalla Kortesjärventien varteen louhittuja konesuojia.

Alla kirjallinen kysymykseni kokonaisuudessaan. Allekirjoittajia olisi ollut enemmänkin.


KIRJALLINEN KYSYMYS

Kauhavan lentokoulutustukikohdan jatkokäyttö ja Kansallinen lentokoulutuskeskus

Eduskunnan puhemiehelle

Puolustusvoimauudistukseen liittyen Kauhavan lentokoulutustukikohta lakkaa toimimasta Ilmavoimien aktiivisena tukeutumiskohteena vuoden vaihteessa. Kauhavan tilojen ja kentän jatkokäyttö on pitkällä tähtäyksellä avoin. Saadun tiedon mukaan Kauhavan perusinfrastruktuuri on hyvässä kunnossa sisältäen riittävän pitkän kiitoradan lähestymisalueineen ja valoineen sekä nousutien, lentokonehallit, opetus-liikunta ja majoitustiloja, ruokalan ja keittiön sekä ilmailuun liittyviä erikoisrakenteita kuten lennonvarmistusjärjestelmän, tietoverkon, hävittäjien tukeutumiseen liittyviä rakenteita ja pysäytysjärjestelmiä, lähiharjoitusalueen sekä riittävästi vapaata ilmatilaa. Kauhavalle on investoitu viimeisen kymmenen vuoden aikana yli 17,5 miljoonaa euroa. Viimeksi on remontoitu huoltorakennus ja muonituskeskus v. 2011. Lentotoiminnan jatkaminen edellyttää kiitoradan päällystämisen, jonka kustannusarvio on n 3,5 miljoonaa euroa, mutta sen vaikutusaika on 15 vuotta.

Ruotsissa 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä tehdyn puolustusvoimaratkaisun johdosta suljettiin lukuisia ”korpikenttiä”, joista purettiin lentotoiminnan edellyttämät sähkö- ja tietoverkot. Kiitotiet ja lentokoneiden hälytyssuojat maisemoitiin. Muutostyöt maksoivat satoja miljoonia kruunuja. Tällä hetkellä Ruotsin puolustusvoimissa keskustellaan avoimesti ja arvostellen tehtyjä purkutoimenpiteitä. Uusien rakentaminen kestää vuosia ja maksaa tuhansia miljoonia kruunuja. Kauhavalla, eikä muissa alempi luokitteisissa lentotukikohdissa tule tehdä samoja virheitä kuin Ruotsissa on tehty. Rakennetun lentotukikohdan ylläpitäminen ja käyttöönotto valmiutta kohotettaessa on aina halvempaa, mutta ennen kaikkea nopeampaa.

Puolustusministeriö asetti yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa maaliskuussa 2012 työryhmän selvittämään kansallista lentokoulutusyhteistyötä. Työryhmän tehtävänä oli selvittää mahdollisuuksia toteuttaa Suomen siviili- ja sotilasilmailun alkeis- ja peruslentokoulutus kansallisena yhteistyönä. Keskeisenä tavoitteena oli turvata maamme laadukas ja kustannustehokas lentokoulutus sekä saada aikaan kustannussäästöjä. Selvitystyöryhmässä olivat edustettuina opetus- ja kulttuuriministeriö, puolustusministeriö, opetushallitus, rajavartiolaitos ja pääesikunta.

Selvityksessä ei otettu kantaa mahdollisen yhteisen lentokoulutuksen sijaintipaikkaan, mutta siinä esitettiin reunaehtoja ja vaatimuksia lentokoulutuskeskuksen sijainnille. Niistä tärkein kriteeri oli, että toiminnan tulee tukeutua pääosin olemassa oleviin rakenteisiin. Malmin lentoaseman lakkauttaminen antaa uuden mahdollisuuden lentokoulutuksen keskittämiselle valtakunnallisesti, sillä monet Malmilla toimivat yritykset (Patria ml) joutuvat hakemaan uuden tukikohdan. Selvityksessä todettiin, että myös ilmatilan rakennemuutokset tulee ottaa huomioon jatkoselvitystyössä.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Ruotsi, Viro ja Puola olisivat kiinnostuneita yhteistyöstä Suomen kanssa yhteisestä suihkuharjoituskoneiden lentokoulutuksesta edelleen. Takavuosina jopa 12 Euroopan maata oli kiinnostunut perustamaan yhteisen sotilasilmailukeskuksen. Kyseisessä selvityksessä Kauhava täytti kaikki kriteerit.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko Puolustusministeriössä aloitettu Eero Pyötsiän työryhmän selvityksen perusteella jatkoselvitystyö Suomen kokonaisvaltaiseksi lentokoulutusstrategiaksi, jonka tavoitteena on saada synergiahyötyjen kautta säästöjä sinänsä kalliiseen toimintaan muodostamalla maahan yksi valtion tukema lentokoulutuskeskus. Mikäli jatkoselvitystyötä ei ole vielä aloitettu, niin onko ministerin mielestä aiheellista aloittaa kyseinen selvitystyö ja keskeyttää Kauhavan rakenteiden purkutoimet toistaiseksi?

Vai ollaanko Kauhavan tukikohdasta todella luopumassa niin, ettei sinne suunnitella tukeutumista edes poikkeusoloissa, aiotaanko ilmavoimien lentotoimintaa tukevat lennonvarmistusjärjestelmät, pysäytysjärjestelmät ja suojatilat purkaa, maisemoida tai myydä romuksi?.

Onko aloitettu virallisia keskusteluja sotilasilmailukoulutusyhteistyöstä Itämeren maiden tai Pohjoismaiden välillä?

Helsingissä 10 päivänä joulukuuta 2014
Reijo Hongisto /ps

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

ISÄNMAAN tOIVOT

tässä tapauksessa toivo pienellä kirjoitettuna.

Itsenäisyytemme 97. vuosipäivä osui lauantaille. Lauantai on ollut perinteinen juhlapäivä ja näin joulukuun alkupuolella kekkereitä on jos jonkinlaisia.

Moni odotti kutsua Linnan juhliin. Yleensä kutsun saadakseen täytyy tehdä jotain merkittävää. Mikä on merkittävää ja kutsun arvoista, jää jokaisen omaan harkintaan.

Julkisuuteen tulleen tiedon mukaan Helsingin kaduilla tehtiin lauantaina sellaisia urotöitä joista saattaa napsahdella linnakutsuja useammallekin henkilölle.

Katu”sankareille” ei lähetetä kutsua Tasavallan presidentin kansliasta vaan Helsingin käräjäoikeudesta.

Aika näyttää, kuinka moni lauantai-iltana kunnostautunut pääsee linnaan ja kuinka pitkäksi aikaa. Osa selvinnee myös sakoilla.

Katumellakoinnin lasku on tähän mennessä noin 100 000 euroa. Lasku paisuu melkoisesti kun huomioidaan tapauksen tiimoilta poliisin suorittama esitutkinta, syyttäjien syyteharkinnat ja pahimpien tekojen osalta myös käräjäoikeuksien istunnot.

Tämä on kallista puuhaa. Luonnollisesti vastaamaan haastettu varaton henkilö on oikeutettu yhteiskunnan varoilla hankittuun oikeudelliseen avustajaan.

Varaton henkilö harvoin maksaa myöskään teosta hänelle määrättyä vahingonkorvausta. Kun vahingon aiheuttaja ei kykene maksamaan aiheuttamaansa vahinkoa, lankeaa lasku yhteiskunnalle taikka vakuutusyhtiölle.

Vakuutusyhtiöt eivät maksa vahinkoja omasta kukkarostaan, vaan pitkässä juoksussa ne kerätään meiltä muilta vakuutuksenottaneilta.

Uskon että moni suomalainen maksaa omassa vakuutusmaksussaan myös osan anarkistien aiheuttamista vahingoista.

Toisen omaisuuden tahallinen vahingoittaminen on lain vastaista. Rikoslain tarkoittamaan vahingontekoon ei voi syyllistyä vahingossa, vaan teon tunnusmerkistö edellyttää tahallisuutta.

Väinö Linna kirjoittaa Tuntemattomassa sotilaassa näin: ” Ihminen voi tehdä omasta tahdostaan lain vain sillä edellytyksellä ettei hänelle jää oikeuksia. Joka asettuu lauman ja sen lakien ulkopuolelle, on henkipatto”.

Se on tavattoman viisaasti sanottu.

Reijo

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

SÄHKÖÄ ILMASSA…..

Uraani halkeaa ja tuottaa lamppuun valkeaa….näin laulettiin jo kolmisenkymmentä vuotta sitten.

Tänään äänestettiin uuden ydinvoimalan luvasta. Lupaa puolsi 115 edustajaa ja vastusti 74.

Minä olin uuden ydinvoimalan kannalla. Päätös ei ollut ihan helppo, sillä vastapuolen kuppiinkin kasautui melkoisesti painoa.

Lienee paikallaan avata muutamalla lauseella omia tuuminkejani ja päätökseni perusteita.

Ensiksi ne haittapuolet:

Aloitetaan sieltä pakoputken päästä, eli käytetystä polttoaineesta. Meillä käytetty polttoaine säilötään maan poveen. Jonkun mielestä se on hyvä ja riittävä ratkaisu – minun mielestäni ei ole. Jotakin muuta pitää keksiä.

Kallioperäämme on louhittu ydinjätteelle sijoituspaikka, siis meidän ydinjätteelmemme. Tässä EU -huumassa tavaroita kuljetellaan vapaasti yli rajojen, joten vainoharhaiseen mieleen saattaa hiipiä ajatus että mikäpä estää EU -veljiämme kuskaamasta omia jätteitään Suomeen.

Itse tätä mietin ja olen viisaammilta kysynytkin. Vastaus löytyy Suomen laista. Lakimme kieltää mitään muuta maata tuomasta Suomeen käytettyä ydinpolttoainetta.

En usko että tässä asiassa aletaan lakeja rikkomaan. Eri asia on jos lakeja muutetaan niin, että Suomeen saa tuoda ja täällä varastoida jonkun toisen maan ydinjätettä.

Kolmantena kantona kaskessa on Venäjän toimet Kaukasuksella. Tuskin kukaan uskoi vielä pari vuotta sitten että pieniä ja vähän suurempiakin vihreitä miehiä alkaa lappaa Venäjän rajan yli naapurimaahan.

Kukaan ei oikein tuntunut tietävän miesten lähtömaata ja kansallisuutta. Aseistus oli kovin venäläisvaikutteista ja jokainen AK-47:n nähnyt ymmärsi, mistä maasta tunnuksettomat sotilaat olivat.

Kun samaan aikaan venäläisten lentäjien sauvakäsi alkoi haparoida ja punakoneet poukkoilivat milloin minkin maan ilmatilaan, oli syytä olettaa että Venäjä härnäsi naapureitaan ihan vakain tuumin ja jopa harkiten.

Tämä oli outoa toimintaa ja aika moni meistä pohtii vieläkin toimien tarkoitusta. Minulla ei ole syytä lietsoa sen enempää ryss- kuin russofobiaakaan, mutta sen voinee sanoa että Suomen ilmavoimien koneet eivät ole loukanneet Venäjän ilmatilaa. Toiminta on ollut kokolailla toispuoleista.

Varttuneempi väki ja nuoremmistakin historiankirjansa lukeneet muistavat yhtymäkohdan Mainilan kylään ja syksyyn 1939.

Raivaussahan sarvissa asiaa pohtiessa nousi mieleeni kysymys -miten käy kotimaisen uusiutuvan energian jos valtion varat menevät ydinvoimalan rakentamiseen.

Energia-asia lienee ratkaistu sillä, että ydinvoimalan rinnalla maa tarvitsee yhä enemmän haketta ja turvetta.

Tuuli- ja aurinkovoima ei riitä täyttämään sähkövajetta. Puuta ja turvetta tarvitaan myös tulevaisuudessa.

Sitten ne kotimaista ydinvoimaa puoltavat perusteet:

Jokainen tietää että kansakunnan talous on kuralla. Harva kuitenkaan tietää kuinka pahassa jamassa ollaan.

Lähes joka päivä joku yritys ilmoittaa lomauttavansa työntekijöitään ja joku yritys ilmoittaa siirtävänsä toimintojaan ulkomaille.

Nämä ovat hirvittäviä uutisia. Työttömiä on kohta puoli miljoonaa ja samaan aikaan valtion velka vaan kasvaa.

Me tuomme energiaa Venäjältä. Samaa energiaa jota Venäjällä tuotetaan ydinvoimaloissa. Minun mielestäni on parempi ja myös turvallisempi että me tuotamme mahdollisimman paljon energiastamme itse ja omissa laitoksissamme.

Näin pienennämme energiariippuvuuttamme Venäjästä. Tämä on myös huoltovarmuuskysymys.

Moni vannoo aurinko- ja tuulivoiman nimiin. Minä en vanno vaan pidän niitä erittäin kalliina energianlähteinä.

Tällä maalla ei ole varaa laskea sähköntuotantoaan marginaalituotosten varaan. Näin se vaan on.

Olen saanut paljon kritiikkiä tämänpäiväisestä äänestyksestäni.

Useimmat palautteen antajat ovat olleet maan eteläosista. Ymmärrän heitä, sillä elämä kerrostalossa Mannerheimintien varressa on kokonaan toista kuin Vimpelin Sääksjärvellä.

Kysyin eräältä soittajalta että tiedätkö missä on Tuomaalan silta. Ei tiennyt. Kerroin sillan paikan ja sen, että sillan kehnojen kaiteiden läpi on jokeen suistunut useampi ajoneuvo ja jopa ihmishenki on menetetty onnettomuudessa.

Kyläläiset vaativat ja onnekseen saivatkin tienpitäjän korjaamaan siltaan riittävän jämäkät kaiteet ja vieläpä riittävän pitkälle matkalle.

Tässä vaiheessa palautteen antaja kysyi että miten tämä liittyy ydinvoimapäätökseen. Sanoin, että sillan kaiteet on tehty metallista jota sulatetaan sähkön avulla. Jos sähköä ei ole riittävästi taikka sähkö ei ole riittävän edullista, ei sulatella sivukyliin sillankaiteita, eikä tehdä muutakaan.

Vain ja ainoastaan riittävän halpa energia pitää teollisuutemme pyörimässä. Kun teollisuuden rattaat pyörivät, tehdään sillankaiteita ja sillankaiteiden tekijöille riittää töitä.

Vimpeliläisenä kuntapäättäjänä olen monta kertaa pohtinut ”miljoonasuoran” menoa.

Luoma-Aholla ja Vatpakan mäessä on satoja työpaikkoja. Moni työpaikka riippuu energian hinnasta. Jos polttoaineen taikka metallin sulattamiseen käytettävän sähkön hinta nousee, on vaara että työpaikat siirretään halvempien kuljetuskustannusten ja halvemman sähkön maihin.

Toivottavasti onnistuimme tämänpäiväisellä päätöksellä säilyttämään edes osan työpaikoista Suomessa.

Reijo

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

HISTORIALLINEN PÄIVÄ….

30.11.1939 Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät Suomeen. Alkoi 105 päivää kestänyt talvisota.

Venäjän sodanjohto kuvitteli marssivansa riitojen repimään maahan, mutta kohtasikin kansan joka oli yhtenäisempi kun kertaakaan aiemmin.

Tuumaakaan ei anneta tappelematta – oli lause joka iskostui miesten mieleen.

Sota söi miehiä ja naisia. Myös lapsia menehtyi asutuskeskusten pommituksissa. Kymmenet tuhannet jäivät kodittomiksi.

Kansa haki turvaa keskinäisestä solidaarisuudesta ja Jumalasta. Ei erottu kirkosta vaan liityttiin siihen.

Minä sytytän tänään kynttilän ensimmäisen adventin ja kaikkien talvisodassa kaatuneiden muistolle.

Suomi on edelleen hyvä maa asua. Suomi on edelleen puolustamisen arvoinen. Suomen paras puolustaja on suomalainen sotilas!

Reijo

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

VIIKON VARRELTA….

Eduskunnan työviikko päättyi äänestyksiin. Mediaseksikkäämmäksi äänestykseksi näkyi valikoituvan laki samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeudesta.

Demokratia on puhunut ja pulinat pois. Minä äänestin lakiuudistusta vastaan.

Kuntapolitiikassa oli myös mielenkiintoinen äänestys. Vimpelin kunnanvaltuusto kokoontui poikkeuksellisesti keskiviikkona päättämään, jatketaanko yhteistyötä Järvi-Pohjanmaassa vai siirrytäänkö ainakin muutamien lautakuntien osalta omiin ”leipiin”.

Tilanne oli perin erikoinen ja jopa sekavakin, sillä mahdollista eroa lautakunnista oli valmisteltu jo pitkin syksyä.
Tästä huolimatta oli jäänyt kokonaan huomioimatta se, että jos/kun lautakuntien yhteistoiminta päättyy, niin miten lautakuntien alaisuudessa työskenteleville henkilöille käy.

Moni piti – minä muiden mukana – itsestään selvänä että työntekijät jatkavat samoissa töissä. Luulo ei kuitenkaan ollut tiedon väärti, sillä työntekijöitä suojaa moni laki.

Asia nousi esille maanantaisessa talouden tasapainottamisryhmän kokouksessa, jossa havahduttiin siihen että jos/kun lautakunta lopettaa toimintansa, niin työntekijöiden työsuhde siltä osalta päättyy lautakunnan myötä.

Tästä seuraava askel oli selvittää, miten jatketaan jotta ei rikota lain kirjainta ja henkeä.

Kyselyjä lähetettiin Kuntaliiton juristeille ja vastauksia tuli useampi. Tyypilliseen juristin tapaan (anteeksi kaikki juristiystäväni) myös vastauksia voi tulkita monella tavalla.

Samanmoinen meno oli ennen vanhaan matematiikan kokeissa. Kaikki oppilaat laskivat tehtävät samoista numeroista, mutta lopputulos vaihteli melkoisesti ja oli myös tulkinnan varainen.

Minä kiinnitin huomioni kahteen vastaukseen. Kuntaliiton johtava lakimies Juha Myllymäki totesi: ” jos valtuusto tekee päätöksen yhteistoimintasopimuksen irtisanomisesta, kyse on lopullisesta päätöksestä, jota ennen YT -menettely tulisi käydä. Laiminlyönnistä voi seurata johtavalle viranhaltijalle (kunnanjohtaja) sakkoa lain 24 pykälän mukaisesti”.

Samoilla linjoilla oli myös johtava työmarkkinalakimies Lauri Niittylä todetessaan : ” YT -lain 5 pykälän 1 momentin mukaan ennen kun työnantaja ratkaisee 4 pykälässä tarkoitetun asian, hänen on neuvoteltava”

Mielestäni erityinen painoarvo oli Niittylän totemuksella ” Neuvottelut on siis käytävä ennen päätöksen tekemistä, eli tässä tapauksessa ennen valtuuston kokousta”.

Kokouksessa esitettiin joistakin lautakunnista eroamista.

Asiasta äänestettiin ja oli päivän selvää, että en voinut äänestää lautakunnista eroamisen puolesta koska ennen kokousta ei oltu aloitettu YT -neuvotteluja.

Jos olisin kannattanut lautakunnista eroamista, olisin täysin tietoisesti kävellyt YT -lain yli ja syyllistynyt siihen josta lakimiehet varoittivat.

Minua on moitittu että en kannattanut tehtyä esitystä. On tietenkin hieman hämmentävää saada moiteita siitä että yrittää noudattaa voimassa olevaa lakia.

Meistä moni tuntee sanonnan ” tarkoitus pyhittää keinot”. Vaikka tarkoitus oli ja on edelleen säilyttää Vimpelin kunta itsenäisenä, niin keinojen on silti oltava voimassa olevan lain mukaisia.

Verrokkitapauksena voisi kertoa, että jos Sinä arvoisa lukijani päätät ostaa vaikkapa auton. Luet lehdestä ilmoituksen myytävästä autosta ja soitat myyjälle. Auto ja hinta ovat Sinulle sopivat, joten puhelimessa ilmoitat ostavasi auton sovitulla hinnalla.

Kun lähdet tapaamaan myyjää, saat tietää että auto ehkä on anastettu. Mitä teet?

Uskon että valtaosa rehellisistä kansalaisista ilmoittaa myyjälle, että perun kaupat. Jos teet kaupat tietoisena siitä, että auto on anastettu, syyllistyt rikokseen.

Mielestäni toimintasi on perusrehellistä, enkä ainakaan minä moittisi Sinua siitä että peruit jo sovitut kaupat.

Mutta meitä on monenlaisia ja meillä on myös monenlaisia mielipiteitä, joita tietenkin on syytä kunnioittaa, kuten tämänpäiväisessä avioliittolakiäänestyksessä kävi ilmi.

Näissä mietteissä toivotan Sinulle oikein rauhaisaa ensimmäistä adventtisunnuntaita.

Reijo

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

SUKUPUOLINEUTRAALISTA AVIOLIITTOLAISTA….

On tullut arviolta nelisensataa sähköpostiviestiä.

Puolesta ja vastaan. Perustelut ovat olleet riemun kirjavia ja lähes kaiken kattavia.

On anottu, vedottu ja pyydetty. Onneksi kukaan ei ole käskenyt äänestämään tietyllä tavalla.

Minä arvostan kovasti kansalaisten yhteydenottoja. Olkoon aihe mikä tahansa. Kun kansalainen ottaa yhteyttä edustajaan, Hän on vakavissaan asian kanssa. Mielestäni tällaiseen yhteydenottoon kuuluu myös vastata.

Tunnustan suoraan että ihan kaikkiin viesteihin en ole kyennyt vastaamaan, mutta väitän vastausprosentin huitelevan tuolla yhdeksänkymmenen paremmalla puolella.

Moniin vastauksiini olen saanut myös kuittauksen. Vaikka vastaukseni ei joka kerta olekkaan miellyttänyt viestin lähettäjää, ovat kuittaukset silti olleet maltillisia ja asiallisia.

Toki joukkoon mahtuu myös muutama painokelvotonkin kirjoitus, mutta tällaisiin ei pidä takertua. Kukaan ei voi olla aina kaikille mieliksi, eikä se taida olla edes tarkoituksenmukaistakaan. Mielestäni tärkeää on löytää oma selkeä linja ja pysytellä siinä.

Kansanedustajan toimien on oltava joltisestikin ennustettavia, eikä takin kääntelyä pidetä suotavana. Takkia on syytä kääntää ja mielipidettä muuttaa, jos päättää asiasta johon on ottanut selkeän kannan ehkäpä puutteellisin ja peräti virheellisin ennakkotiedoin ja päätöstä kypsytellessä huomaa uutta ja oleellisesti oikeampaa tietoa.

Ei liene kenenkään etu pitää härkäpäisesti kiini vajavaisin tiedoin tehdyssä ennakkopäätöksessä. Sanonta ”minkä kirjoitin, sen kirjoitin” sopii johonkin muuhun yhteyteen paremmin, kun hatarin taikka virheellisin perusteluin tehdyn päätöksen perusteluun. Mielestäni näin on syytä toimia asioissa joissa ei puhuta periaatteista.

Periaatteita on monenlaisia ja kaikilla on omiinsa oikeus. Tämä samaa sukupuolta olevien henkilöiden keskinäinen avioliitto on minulle periaate kysymys. Jollekkin se ei ole, mutta minulle on.

Ymmärrän erinomaisen hyvin heitä jotka eivät näe tässä mitään periaatteellista ja samaa ymmärrystä edellytän osakseni, koska minä pidän tätä asiaa periaate kysymyksenä.

Olen vastannut tätä asiaa koskeviin sähköposteihin näin:

Kiitos viestistäsi,

Olen jo vaalikampanjassani keväällä -11 kertonut että en hyväksy samaa sukupuolta olevien keskinäistä avioliittoa. Mielipiteeni ei ole muuttunut, eikä se muutu.
En perustele kantaani sen enempää Lakikirjalla kun Raamatullakaan. Kyse on periaatteesta.

Näissä mietteissä ja hyvää joulunalusaikaa toivottaen,

Reijo Hongisto
Kansanedustaja PS

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

VIIKON VARRELTA…

…. Keskiviikkona olin virkasisarien ja -veljien kanssa marssimassa. Kyse ei ollut mielenosoituksesta vaan mielen ilmauksesta. MEITÄ ON LIIAN VÄHÄN.

Valtakunnassa on noin 7500 virkamerkin haltijaa. Suurkirkon edustalle meitä kokoontui noin 1000. Jonkun arvion mukaan enemmänkin. Joka 7. poliisi oli vapaapäivänään liikkeellä. Tämä kertoo joukkomme yhteishengestä. Enemmänkin olisi varmaan tullut, mutta osan piti jäädä huolehtimaan kansalaistemme turvallisuudesta ja selvittelemään erilaisia rikoksia.

Siinä marssiessa jutustelin tuttujen virkaveljien kanssa. Illalla asunnolla istuin pitkään ja pitkissä tuumingeissa.

Ei muistu mieleen toista tilaisuutta jossa työntekijät olisivat olleet vaatimassa lisää työkavereita. Sellaisia marsseja ja mielenosoituksia on satoja, joissa vaaditaan marssijoille lisää palkkaa taikka muita etuuksia.

Me poliisit emme ole vaatimassa lisää palkkaa, emmekä muitakaan etuuksia. Me vaadimme lisää työkavereita, jotta voimme hoitaa meille laissa määrätyt tehtävät.

Yleensä työpaikoilla työntekijät tekevät työtä niillä välineillä joita työnantaja on työntekijänsä käyttöön antanut ja tulos on sitten sen mukainen. Tuntipalkalla työskentelevä ei monesti vaivaa päätään sillä mitä saa aikaiseksi.

Poliisipuolella ja yleensä palo- ja pelastustoimessa tilanne on eri. Meille on tärkeää että annetut tehtävät hoidetaan ja tällä tavalla turvataan rauha maassa. Me emme kykene hoitamaan tehtäviämme näin vähällä työntekijämäärällä.

Ketju on niin vahva kun on sen heikoin lenkki. Jos lenkki puuttuu kokonaan, ei voida puhua enää ketjusta.

Järjestyshäiriöiden ennalta estäminen on yhteiskunnalle aina halvempaa kun jo toteutuneiden häiriöiden jälkiselvittely. Pitää olla kukkaro kunnossa kun on varaa säästää yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisessä.

Keskiviikkona uutisoitiin myös että EU ei ole kompensoimassa maidontuottajillemme Venäjä -pakotteiden seurauksena aiheutuneita ansionmenetyksiä. Suomenlahden eteläpuolelle tukea tulee, mutta pohjoinen ranta näyttää jäävän kokonaan ilman.

Tilanne on erikoinen ja sotii kaikkien oikeustajua vastaan.

Suomi on ollut yhdessä muiden EU maiden rinnalla hyväksymässä Venäjä pakotteet. Tuolloin on sovittu viljelijöille maksettavasta kompensaatiosta. Pakotteet otettiin käyttöön jo kesällä. Välittömästi ensimmäisten pakotteiden jälkeen Espanja ja Italia olivat käsi ojossa pyytämässä tukea hedelmien ja vihannesten tuottajilleen. Tukea maksettiin ja samalla luvattiin maksaa tukea myös muille viljelijöille, sikäli kun tarvetta tulee.

Tarve tuli pikemmin kun arvasimmekaan, sillä Venäjä ilmoitti että se ei ota vastaan enää maitotaloustuotteita.

Tämä iski suomalaiseen talonpoikaan rajusti. Neuvottelut käynnistettiin ja tukea luvattiin.

Toistaiseksi ollaan pelkkien lupausten varassa. Taikka jos tarkkoja ollaan, niin enää ei ole edes luvattu, vaan on kerrottu että tukea maksetaan 28 miljoonaa Suomenlahden eteläpuolelle ja pohjoispuolen asioista ei puhuta mitään.

On erikoinen tilanne. Tulee mieleen vanha sanonta; ”joka tyvenen makaa, se tuulen soutaa”. Makasivatko EU virkamiehemme tyvenen ja nyt joudumme soutamaan tuulessa? Mene ja tiedä.

Kun olemme käsi ojossa pyytämässä EU:lta tukea, on syytä muistaa että me pyydämme takaisin omia rahojamme. Jos et usko, niin palautan mieliin muutamia numeroita:

-Suomen jäsenmaksuosuus nousee tänä vuonna 1,15 miljardiin euroon. Nousua edellisestä vuodesta on yli 90%
Lisäystä selitetään tukikausijaksojen päättymisellä ja että nousu on tilapäinen. ”Normaali” maksuosuutemme on noin 800-900 miljoonaa.

-Suomi maksaa osan myös esimerkiksi Ison Britannian ja Ruotsin jäsenmaksuista. Nämä maat ovat uskaltaneet neuvotella omaan jäsenmaksuunsa alennusta, taikka kohtuullistamisestahan siinä puhutaan. Nämä maat saivat kohtuullistettua omia jäsenmaksujaan joita vyörytettiin Suomen maksettavaksi.

Suomesta tulee suhteessa asukaslukuun yksi EU:n suurimmista nettomaksajista.

Minä olen sitä mieltä, että meidän on jo korkea aika vaatia omia rahojamme takaisin. Huojennusta omaan jäsenmaksuumme.

On myös hyvä muistaa, että jos viljelijöillemme jostain syystä päätettäisiinkin maksaa kompensaatiota, niin se maksettava raha on vain murto-osa viljelijöillemme aiheutuneista taloudellisista menetyksistä. Viljelijämme eivät saa koskaan täysimääräisesti takaisin niitä rahoja jotka he menettävät Venäjä -pakotteiden seurauksena.

Missä EU – siellä ISO ongelma.

Reijo

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti