SOSIAALIETUUKSISTA…….

….Valitettavan moni joutuu elämään etuuksien varassa. Joltain on mennyt työpaikka ja joltain terveys. Monilta on mennyt molemmat. Tukea tarvitaan jotta ihminen ylipäätään voi elää.

Etuuksien ja tukien myöntämisestä käydään keskustelua jatkuvasti. Jonkun mielestä niitä saa liian tiukoilla ehdoilla ja jonkun mielestä niitä jaetaan liian hölläkätisesti.

Joukossamme taivaltaa myös heitä joille pyytämisen kynnys on liian korkea. He elää kituuttavat pulloja keräten ja marjoja poimien. Ravintona päiväysvanhoja tuotteita alehyllystä taikka punalappuisia suoraan jätteiden joukosta.

Sympatiani ja myötätuntoni on näiden ihmisten joukossa.

On myös sellaisia etuuksien saajia joille en sympatiaani suo. Esimerkki näistä yhteiskuntamme ”kuppaajista” löytyy edustajakollega Mika Raatikaisen 26.9 jättämässä kirjallisessa kysymyksessä ja ministeri Laura Rädyn 14.10 antamassa vastauksessa.

Kysymys: ”Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, etteivät veronmaksajat joudu rahoittamaan työttömyyskorvausten, sosiaalitukien tai muiden tukien tai avustusten muodossa sellaisten henkilöiden toimintaa, jotka ovat liittyneet terroristiryhmiin Syyriassa tai muualla ja ovat viranomaisten tiedossa ja
aikooko hallitus mahdollistaa sen, että Suomen viranomaisten tietojen vaihto edellä mainitussa asiassa esimerkiksi Kelan ja Suojelupoliisin välillä toimii viivytyksettä ja esteettä?”

Ministeri Rädyn vastaus oli pitempi, mutta poimin siihen mielestäni oleellisimman kohdan: ”Suomalainen sosiaaliturva perustuu pääosin vakinaiseen Suomessa asumiseen. Oikeus päästä sosiaaliturvan piiriin voi syntyä myös EU-lainsäädännön tai kansainvälisen sosiaaliturvasopimuksen kautta. Sosiaaliturvaan kuuluminen kirjallisessa kysymyksessä todetussa tilanteessa ratkaistaan asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (1573/1993) 3, 3 a ja 4 §:n perusteella. Etuuskohtaisista myöntämisedellytyksistä säädetään kussakin etuuslaissa. Etuuden myöntäminen edellyttää sekä asumisedellytyksen että etuuskohtaisten myöntämisedellytysten täyttämistä. Terroristijärjestöön kuuluminen Syyriassa tai muualla ei ole peruste lakkauttaa Kelan myöntämien sosiaalietuuksien maksamista tällaiseen toimintaan osallistuvalta, tai hänen mukanaan ulkomailla oleskelevilta perheenjäseniltä.”

Viimeinen virke kertoo kaiken.

Tällä yhteiskunnalla ei taida mennäkkään niin huonosti kun julkisuudessa on annettu ymmärtää. Jos menisi, tällainen pelleily olisi lopetettu jo ajat sitten.

Minun ehdotukseni on se, että jokainen omatoimisesti Suomesta sotimaan (lue: toisia tappamaan) lähtenyt ottaa pelkän menolipun. Puhun nyt Syyriaan, taikka muualle lähteneistä vapaaehtoisista, EN YK:n rauhanturvaajista taikka muista avustustehtäviin lähteneistä.

Paluulippua hän ei tarvitse, koska paluuta Suomeen ei enää ole. Jos lähtee Suomesta ulkomaille ammuskelemaan ihmisiä, ei tällaisella tappajalla enää saa olla oikeutta palata Suomeen. Pysyköön siellä missä ruudinkäry haisee.

Kaikkein räikein tilanne olisi se, että nämä tappokeikalta palaavat kantaisivat sirpaletta pakarassaan taikka heillä olisi tulehtunut luodinreikä pohkeessaan ja heitä alettaisiin täällä hoitaa yhteiskunnan varoin. Samaan aikaan oman maan kansalaiset jonottavat lääkärille pääsyä omine, luonnollisine sairauksineen.

Sotaturismia en tänne kaipaa. Mitä mieltä Sinä olet?

Reijo

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

ENERGIA-ASIAA…….

……Eilen oli lähetekeskustelussa Fennovoiman ydinvoimalalupa. Odotetusti mielipiteet jakaantuivat puolesta ja vastaan. Uskon että mielipiteitä on myös siltä väliltä.

Oman mielipiteeni olen jo muodostanut ja se näkyy viimeistään äänestyksessä. Energia-asiat ja eritoten kotimaiset energia-asiat ovat minulle tärkeitä. Ei nyt sentään ihan sydämen asia, kuten lihatiski oli aikoinaan K-kaupan Väiskille. Likeltä kuitenkin liippaa.

Tuotetaan sitten lamppuun valkeaa taikka lämmityspattereihin lämmintä vettä, niin energialähteen taikka alkuvoiman tulisi olla kotimaista. Vain tällä tavalla me lisäämme kotimaisia työpaikkoja ja vastaavasti vähennämme ulkomaankauppalaskua. Sitä mieltä minä olen.

Olen jo vuosikausia puolustanut turve-energiaa. Meillä on riittävästi turvevarantoja. Meillä on riittävästi työvoimaa ja riittävän tehokkaat ja toimivat koneet turpeen hyödyntämiseen.

Yksi meiltä puuttuu ja sen mukana kaikki. Uusien turvetuotantoalueiden luvitus tökkii pahemman kerran. Tuotannosta poistuu alueita enemmän kun tulee uusia tilalle. Jokainen tietää mikä tämän tien päässä on.

Vihreiden lähtö hallituksesta oli kun kääpäkorkin poksahdus kuohujuomapullosta. Poksahduksen jälkeen alkoi kuohua.

Kuohunnan jälkimainingeissa hallituksen ministerit ovat jo lupailleet turveveron alentamista, jolloin turpeesta tulee nykyistä kilpailukykyisempää esimerkiksi kivihiileen verrattuna. Tämä on hyvä suunta.

Tänään uutisoitiin ministeri Grahn-Laasosen reippaista toimista. Ministeri oli viheltänyt soidensuojeluohjelmaan aikalisän, taikka tuumaus tauon.

Tämä oli ministeriltä sellainen temppu että ainakin minä meinaan kiittää Häntä ihan kädestä pitäen. Ministerin tavoitteena on siirtää suojelu vapaaehtoiselle pohjalle. Minä olen ministerin kanssa täsmälleen samaa mieltä.

Jokainen saa omalla maallaan taikka suollaan tehdä mitä tahtoo. Hyödyntää sitä taloudellisesti taikka balsamoida suojeluun. Jos on varaa suojella sarvijaakkoja, niin siitä vaan. Jos haluaa nostaa suoltaan turvetta, niin siitä vaan.

Vuosittaisten suojelutoimien hintalappu on 45 milj. euroa. Se on melkoinen läjä riihikuivaa.

Jos valmisteilla oleva soidensuojeluohjelma olisi edennyt maaliinsa, olisi hintalappu kohonnut entisestään.

Joka euro on pois muusta yhteiskunnan toiminnasta.

Toisen mieltäni ilahduttaneen uutisen luin tänään Maaseudun Tulevaisuudesta. Juttu ei ollut lehdessä iso, mutta minulle sillä on valtava merkitys. Olen tästä(kin) asiasta jo ”vaahdonnut”.

Nimittäin, METSÄHALLITUS RAJOITTAA SUURTEN TILOJEN MYYNTIÄ. Lehtitiedon mukaan yli 100 hehtaarin tilat on vedetty pois myynnistä. Valmisteilla olevat kaupat viedään loppuun, mutta uusia ylisuuria alueita ei oteta myyntiin.

Kun myytävät alueet pysyvät sadan hehtaarin seutuvilla, niin sellaisiin kohteisiin löytyy myös kotimaisia ostajia. Näin maa pysyy kotimaisissa käsissä. Jos yhdessä kaupassa pitää jättää tarjous tuhansista hehtaareista, ovat kotimaiset ostajat vähissä.

Ulkomainen raha puhuu ja kukaan ei tiedä millaisella lingolla rahaa kaupoissa pestään.

Tällä istumalla näyttää vaihteeksi mukavalta – ainakin kotimaisen energian suhteen.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

KELA:N PUHELUMAKSUSTA

KIRJALLINEN KYSYMYS

Kansaneläkelaitoksen puhelinpalvelun hinta

Eduskunnan puhemiehelle

Kansaneläkelaitos (KELA) on vähentänyt toimipaikkojaan ja asiakaspalvelupisteitään. Tämän takia yhä useampi palvelua tarvitseva joutuu asioimaan sähköisesti taikka puhelimen välityksellä. Kaikilla palvelua tarvitsevilla ei ole mahdollisuutta sähköiseen asiointiin, joten puhelin jää ainoaksi asiointivälineeksi.
KELA:n internetsivuilta löytyvät yhteystiedot puhelinnumeroineineen mm. asumisen tukia, lapsiperheiden tukia, kuntoutusta ja eläke asioita koskevien asioiden selvittämiseen.
Kun soittaa KELA:n ilmoittamaan palvelunumeroon, kuulee tiedotteen ”puhelu ja jonotus maksavat normaalin puhelumaksun verran”. Tämän jälkeen menee muutamia kymmeniä sekunteja uuteen ilmoitukseen ” kaikki asiakasneuvojamme palvelevat parhaillaan, ole hyvä ja odota”. Mikäli jaksaa odottaa, kuulee tiedotteen ”haluatko jättää soittopyynnön”. Jos haluaa kysymykseensä vastauksen saman puhelun aikana, joutuu odottamaan asiakaspalvelijan vastausta.
Pisimmillään jonotusajat saattavat olla lähes puoli tuntia. 5-10 minuutin jonotusajat ovat tavallisia.
Yleensä KELA:n kanssa asioivien henkilöiden tavoitteena on saada itselleen taikka läheiselleen jotain etuutta taikka avustusta. Usein tämä kertoo myös siitä, että avustusta hakevan henkilön talous ei ole kestävällä pohjalla.
Kun tällainen, epävakaassa taloustilanteessa elävä henkilö soittaa saadakseen taloudellista tukea, on outoa, että puhelusta veloitetaan normaali puhelin maksu. Monen mielestä olisi oikein ja oikeudenmukaisempaa jos soitto KELA:an olisi ilmainen, jotta avustuksen taikka muun etuuden pyytäminen ja anominen ei enää lisäisi puhelinlaskua ja taloudellista ahdinkoa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä poistaakseen puhelumaksun Kansaneläkelaitokseen soittavilta?

Helsingissä 9 päivänä lokakuuta 2014
Reijo Hongisto /ps

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

OMAISHOIDONTUEN VEROVAPAUDESTA…

Uskon että jokaisella Lukijalla on jonkinlainen käsitys omaishoidontuesta.
Uskon myös että moni Lukija tietää kuinka pieni tuo tuki on ja että tuesta peritään vielä normaaliin tapaan vero.

Edustaja Lauri Heikkilä on tehnyt ansiokkaan lakialoitteen jolla omaishoidontuki muutettaisiin verovapaaksi. Lakialoitteen allekirjoittivat lähes kaikki PS eduskuntaryhmämme jäsenet. Minä muiden mukana.

Lakialoite oli salissa lähetekeskustelussa 2.10.

Minä lausuin asiasta seuraavaa:


Arvoisa herra puhemies!

Edustaja Heikkilä on tehnyt erinomaisen lakialoitteen, jota kannatan lämpimästi. Edustaja Kokon tavoin totean, että myös minä olen allekirjoittanut tämän lakialoitteen.
Lakialoitteensa perusteluissa Heikkilä tuo selkeästi esille omaishoidon merkityksen yhteiskunnallemme. Kelan arvioiden mukaan omaishoito säästää keskimäärin 20 000 euroa vuodessa henkilöä kohden. Koko maata koskeva kokonaissäästö olisi vuosittain reilusti yli 2 miljardia euroa. Tämä on valtava summa. Kela on myös tutkinut, että palvelumenoissa saavutetun säästön perusteella olisi taloudellisesti järkevää maksaa tukia nykyistä useammalle hoitavalle henkilölle.

On päivänselvää, että omaisten hoitamista ei voida pitää minkäänlaisena ansioon tähtäävänä toimena, vaan kysymyksessä on jokaisen hoitajan ja hoidettavan välinen kiintymys- taikka rakkaussuhde. Lapset hoitavat vanhempiaan taikka puolisot toisiaan. Tätä arvokasta työtä ei tehdä ansaitsemismielessä, vaan sen takia, että halutaan tarjota sille läheiselle henkilölle mahdollisuus asua mahdollisimman kauan tutussa ja rakkaassa kotiympäristössä.

Moni omaishoitaja on joutunut tekemään arvovalintoja sen suhteen, että jatkaako ansiotyössä vai jääkö pois työstä ja alkaa hoitaa kotonaan omaistaan. Tällöin henkilön tulot monesti romahtavat tuhansia taikka ainakin satoja euroja kuukaudessa. Kun omaishoidon tuesta vielä peritään vero, ei hoitajalle jää juuri rahallista ja taloudellista hyötyä. Mikäli omaishoidon tuki olisi verovapaata, ei hoitajalle koituisi nykyisen kaltaista taloudellista menetystä. Tällaisessa tilanteessa saattaisi nykyistä useampi työssäkäyvä jäädä pois työstään ja alkaa hoitaa omaa omaistaan. Samalla hän vapauttaisi työpaikan jollekin sitä tarvitsevalle.

Edustaja Kokon tavoin totean, että olen moneen kertaan puhunut siitä, että omaishoidon tuen maksatus tulisi siirtää Kelan vastuulle. Tällä hetkellä tilanne on se, että tuen saaminen riippuu kokonaan asuinkunnan taloudellisesta tilanteesta. Joissakin varakkaammissa kunnissa tukia saa hieman kevyemmillä perusteilla, ja vastaavasti taloutensa kanssa tuskailevassa kunnassa hoitotukipäätös on kiven alla. Mielestäni näin ei saa olla, sillä jokaisen omaistaan hoitavan kuuluisi saada tuki samoilla perusteilla. Jos tuki siirrettäisiin Kelan vastuulle, olisivat tukiperusteet samanlaiset koko valtakunnan alueella ja näin tukea hakevat samanarvoisessa asemassa.

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tässä yhteydessä olisi hyvä käynnistää keskustelu myös tuen siirtämisestä Kelan vastuulle samalla, kun pohditaan tätä omaishoidon tuen verovapautta.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

KALASTUSLAIN KOKONAISUUDISTUKSESTA…

Meneillään oleva kalastuslain kokonaisuudistus puhuttaa veneissä ja laitureilla. Päällimmäisinä puheen aiheina ovat kalastuksenhoitomaksun määrääminen myös yli 65-vuotiaille ja saaliin myynnin rajoittaminen vain viiteen kiloon vuorokaudessa.

Moni ymmärtää kalastuksenhoitomaksun laajentamisen, mutta saaliin myynnin rajoittamista ei taida ymmärtää kukaan. Lakiesityksen mukaan vapaa-ajan kalastaja saisi myydä ”lopulliselle kuluttajalle” kalaa viisi kiloa vuorokaudessa. Jos nostaa verkosta veneeseen kymppikiloisen hauen, on se katkaistava kahteen osaan ja palat on myytävä vielä eri päivinä jotta lain kirjainta ei rikottaisi.

Jos nyt kalastuslakiin asetetaan päivittäinen 5 kg:n myyntiraja, rajoitetaanko seuraavaksi metsämarjojen ja sienten päivittäistä myyntiä?

Meitä kalastajia on monen ikäisiä ja monen -kuntoisia. Osa on työelämässä ja osa eläkkeellä, joko ikänsä perusteella taikka muusta syystä.

Moni eläkeläinen saa elämäänsä sisältöä ja päiviinsä piristystä kalastamalla. Yksineläjän kaveripiiri laajenee kun hän saa kalakavereidensa kanssa jutella ja parantaa maailmaa. Kalastaminen on samalla erittäin tärkeää sosiaalista kanssakäymistä, joka auttaa jaksamaan myös henkisesti.

Henkisen helpotuksen lisäksi moni kalastaa pienentääkseen ruokalaskuaan. Taitettu indeksi ja muu eläkkeiden ”korottaminen” on pudottanut monet eläkeläiset taloudellisen toimeentulon alarajoille. Moni eläkeläinen on kertonut saaneensa ”palkan korotuksen”, mutta verottaja onkin leikannut korotuksesta leijonan osan. Näin eläkeläiselle on todellisuudessa jäänyt käteen vähemmän euroja kun tuli ennen korotusta.

Lakiesitystä tultaneen käsittelemään myös eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Minä suhtaudun erittäin kriittisesti koko lakiesitykseen ja torjun täysin 65 vuotta täyttäneiden kalastuksenhoitomaksun sekä vapaa-ajan kalastajien saaliita koskevan myyntirajoituksen.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

EI PELKÄSTÄÄN…….

…PETOASIOISTA!

Olen saanut palautetta siitä että keskityn eduskuntatyössäni liikaa petopolitikointiin.

Otan kritiikin kiitollisuudella vastaan. Olen toden totta pitänyt petoasioita esillä, sillä olen maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen ja petoasiat kuuluvat valiokunnan ”rooteliin”.

Olen myös hallintovaliokunnan jäsen. Tämän valiokunnan ”rooteliin” kuuluu maamme sisäinen turvallisuus. Samalla tavalla olen pitänyt esillä – kysynyt ja kyseenalaistanut – sisäisen turvallisuutemme tilaa ja erityisesti poliisin määrärahavajetta.

Minä ajattelen niin että on parempi tietää kaikesta vähän ja vähästä kaiken, eli yritän keskittyä hoitamaan sen oman valiokuntani asioita, sillä minä tiedän että edustajajoukossamme on erittäin laajaa erityisosaamista mm. sosiaali- ja terveysasioissa.

Kun saliin tulee joku sosiaali- ja terveyspuolelle kuuluva asia, on minun (ja monen muun) edustajan helpompaa kysyä toimintaohjetta niiltä edustajilta, joilla on juuri siitä asiasta paras kärkitieto ja ehkäpä myös monen vuoden työkokemus.

Joku ehkä muistaa että kevään 2011 vaalikampanjassani lupasin tehdä voitavani haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen torppaamiseksi. Tiedoksi vaan että PS eduskuntaryhmä on tehnyt lakialoitteen tämän ”kuralain” hylkäämisestä.

Osoituksena siitä että minä ainakin yritän tehdä täällä eduskunnassa myös muuta kun suurpetopolitiikkaa, laitan Teille tiedoksi tulevan vuoden talousarvioon tekemäni määräraha-aloitteet.

Jos haluat lukea aloitteet kokonaan, klikkaa tuosta yläpuolelta linkkiä.

Hallitus hokee että ei oteta velkaa jonka lapsemme joutuvat maksamaan. Minä puolestani kysyn että päästämmekö me tiestömme sellaiseen kuntoon etteivät lapsemme enää kykene niillä liikennöimään. Suomi saa lainaa lähes nolla korolla. Nyt olisi investoitava halvalla rahalla tiestön kunnossapitoon. Se työllistäisi ja parantaisi liikenneturvallisuutta. Jos nykyinen tieverkko aiotaan pitää liikennöitävässä kunnossa, joudumme tulevaisuudessa korjaamaan sitä entistä enemmän ja todennäköisesti kalliimmalla lainarahalla.

Esitykset paikkakunnittain:

Alajärvi

Kaartusentien perusparantaminen ja päällystäminen. Koskela – Koivumäki paikallistien perusparantaminen, sekä kevyen liikenteen väylän rakentaminen Koskenvarrentielle.

Alavus
Tien 6942 perusparantamistöiden aloittaminen välillä Alavuden Sydänmaan asemanseutu – Peräseinäjoen taajama.

Evijärvi
Kantateiden 63 ja 68 risteyksen liikennejärjestelyjen parantaminen sekä Karvosentien perusparantaminen ja päällystäminen.

Kaustinen
Vintturin paikallistien peruskorjaaminen.

Lappajärvi
Ammesmäentien korjaaminen ja päällystäminen

Perho
Tien 7520 perusparannustöiden aloittamiseen välillä Perho – Kinnula

Soini
Paikallistien 16853 peruskorjaaminen välillä Kangasaho-Lehtomäki-Autio. Multiantien peruskorjaamisen- ja päällystystöiden aloittaminen.

Veteli
Tien 751 perusparannus- ja päällystystöiden aloittaminen Sillanpään ja Lestijärven välillä. Puurosen ja Polson kylät yhdistävän paikallistien perusparantamiseen ja päällystämiseen.

Vimpeli

Kahden kiertoliittymän rakentaminen kantatielle 68 Vimpelin kirkonkylään. Tien numero 750 päällystämiseen Vimpelin Sääksjärven ja Vetelin Räyringin kylien välillä.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

KARIKKOISILLA VESILLÄ….

……SEILATAAN

Vakiintuneiden parlamentaaristen periaatteiden mukaan hallituksen olisi hyvä nauttia eduskunnan luottamusta.

Jyrki Kataisen neuvottelema sekstetti suli kvintetiksi ja kvintetistä tuli tänään kvartetti. Hallituksen ja opposition voimasuhteet tasaantuvat päivä päivältä.

Nyt Stubin Kataiselta perimän hallituksen ja opposition voimasuhteet ovat 101 – 99. Hallituksen eduksi.

Tiukalle menee ja täpärällä on, sanokaa mitä haluatte. Kun huomioi vielä sen, että hallituksen riveistä on eri syistä poissa henkilöitä, joita ei välttämättä saada saliin äänestämään, niin hallitus voi kaatua vaikka ihan ”vahingossa”.

Valiokunnissa on sellainen herrasmies sääntö, että asiaa ei päästetä äänestykseen jos valiokunnan kokouksessa on oppositiolla tilapäinen enemmistö. Tämä sääntö pätee vain valiokunnissa, salissa peli on raakaa.

Hallituspuolueiden ryhmänjohtajilla on melkoinen urakka täsmätä kalenterit ja sopia menot, sekä herätellä takseista nukkuneet, jotta joka kerta kun salissa äänestetään, on hallituspuolueiden edustajia ainakin yksi enemmän kun meitä opposition humuja.

Edustajat kiertävät maailmaa jatkuvasti eri valiokuntien ja ryhmien mukana ja tällaiselta matkalta on huono palata pikakoneella eduskuntaan pelkästään äänestämään.

Uskallan sanoa ja rohkenen väittää, että maa ajautuu ennenaikaisiin vaaleihin.

Jos hallitus kestää kasassa vaalikauden loppuun, niin tämä loppuaika poltellaan jäitä ja odotellaan vaan tulevia vaaleja. Mitään suuria päätöksiä ei uskalleta ottaa saliin, siinä pelossa että äänestyksessä rytisee. On pidettävä mielessä, että kevään vaaleista menee hallitusneuvotteluineen helposti monta viikkoa siihen hetkeen jolloin uusi hallitus on päätäntävaltaisena kasassa. Kuluu niin sanotusti ”tehokasta peliaikaa” turhan paljon.

Onkin aihetta kysyä, onko Isänmaalla varaa tähän – nykyisessä taloustilanteessa.

Minun mielestäni ei ole. Nyt jos koskaan tarvitaan ranteissa ruista ja kovaa päätäntäkykyä tehdä nopeitakin ratkaisuja. EU:n ja Venäjän kauppasota on päällä. Suomi kärsii pakotteista enemmän kun monet EU maat. Venäjällä ja Ukrainalla on kova köydenveto meneillään.

Tällaisessa tilanteessa Suomella ei kerta kaikkiaan ole varaa ajella puolilla höyryillä ja tyhjäkäynnillä, vaaleja odotellen. Meillä ei ole varaa pelata aikaa.

Katsotaan millaiseen ratkaisuun pääministeri Stub päätyy.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

VIIKONLOPUN TOHINOITA………

……On pitänyt hyviä linnustuskelejä. Lauantaiaamuna kello kuuden kieppeissä väänsin repun selkään ja lintuniuhan olkapäälle. Sitä ennen olin jo tovin autoillut tekopitäjään.

Aina valitellaan ettei idästä tule mitään hyvää. Olen eri mieltä. Eilen ja tänä aamuna tuli ainakin aurinko ja sehän tiesi myös teerikarjan lehahtavan syksyisille soidinpaikoilleen.

Olin odottamassa – enkä turhaan. Sain mustan teerikukon ristikolle. Siitä tehdään vielä maittava kastike.

Teerisavotasta selvittyäni ajelin kotiin ja vaihdoin kamppeet. Ajelimme Pirkon kanssa Perhoon, Keski-Pohjanmaan Ammattiopiston ja Aikuiskoulutuskeskuksen perinteiseen ELOJUHLAAN.

Tänä vuona juhlan teemana oli Maaseudun Nuoret. Siinä on kuulkaas teemaa aivan riittävästi. Nuorissa on tulevaisuus ja maaseudun nuorissa on maaseudun tulevaisuus – enkä minä nyt puhu sanomalehdestä!

Koulun ja opiston alueelle oli kerääntynyt kansaa satamäärin. Erityisesti pisti silmääni että paikalla oli päivän teemaan sopivaa yleisöä. Lintilän Mikalle ja minulle oli varattu lyhyet puheenvuorot. Tästä erityiskiitos tilaisuuden järjestäjille.

Pihaan oli ajettu toinen toistaan jyhkeämpiä traktoreita ja muita maatyökoneita. Konehalleissa oli pitkiä myyntipöytiä, joilla kaupiteltiin oppilaiden tekemiä tuotteita.

Oli hevosesitystä, kouluratsastusesitystä ja muuta mukavaa. Viimeksi mainittuun kastiin lasken saappaanheittokisan. Täällä maalla heitetään saapasta ja kehä III:n sisäpuolella lakerikenkää.

Urheilumielellä tarrasin Nokialaisen varteen kiinni ja linkosin jalkineen taivaalle. Lieneekö syynä viimeistelyleirin ilmasto-olosuhteet, heittovälineen varren notkeus vaiko pelkästään voiman puute, sillä saapas tömähteli tantereeseen aina ennen 20 M rajalinjaa.

Nuorena miehenä muistelen heittäneeni reippaasti yli 30 metriä, mutta kuulemma niitä aikaisempia suorituksia ei ainakaan siinä kisassa hyväksytty.

Ikähyvitystäkään ei saanut jos ei ollut alle 12 -vuotias. Kisan säännöt olivat selvät ja mittamiehet oikeudenmukaisia. Hävisin reilusti paremmilleni.

Perhosta ajelimme saunan lämmitykseen. Tulta tuohiin ja kuivaa koivua kiukaan alle. Puukiuas on aivan oma lukunsa, ihan lämmitystä myöten.

Pesäpalloa kuunneltiin Järviradiosta. Oli pakko kuunnella kun ei päässyt peliin Sotkamoon.

Vimpeli voitti SM hopeaa ja ISOT ONNITTELUT joukkueelle mahtavasta suorituksesta.

Niin ja Korhosen Timolle tiedoksi että minä muistan vetoni ja lunastan sen myös! Timo on kovettu JYMY fani ja minä tietenkin pidän omieni puolta.

Se eilisestä.

Tämä päivä alkoi myös teerisuolta, mutta jatkui kotona työhuoneessa. Keltainen kirja, eli tulevan vuoden talousarvioesitys nostatti verenpainetta. Yritin perehtyä lähinnä omaan rooteliini, eli maa- ja metsätalouden ja sisäisen turvallisuuden sektoreihin.

Päivän aikana piipahti pari henkilöä työhuoneessani kertomassa omia murheitaan. Yritin kuunnella ja parhaani mukaan samalla myös neuvoa ja auttaa. Aika näyttää osasinko antaa oikeita ohjeita.

Puhelimessa tuli kiukkuista palautetta KELAn kelvottomasta toiminnasta. Ikääntynyt kansalainen kertoi olleensa asioimassa naapurikirkonkylällä olevan KELAn toimistossa. Asiakaspalvelijoita oli ollut yksi. Asiakkaita kymmenkunta. Jonotus oli vienyt aikaa, Hänellä sitä oli ja on, mutta ei ole kaikilla.

KELAssa asioi myös työssä käyviä, jotka yrittävät ruokatunnin aikana hoitaa asioitaan. Erityinen hämmästys oli ollut se että odotustilan hyllyillä ei ollut muuta kun nippu kirjekuoria ja kilometrikorvauskaavakkeita.

Mitään muita kaavakkeita ei ollut odotustilassa. Kuitenkin moni varttunut kansalainen tarvitsee asioidessaan myös muita kaavakkeita, joita kuulemma saa ”netistä”. Sillä(kin) kertaa asioi henkilöitä joilla ei ole ”nettiä”, eikä mitään mahdollisuutta asioida sähköisesti.

Olen palautteen antajan kanssa täsmälleen samaa mieltä että KELAn asiakaspalveluun kuuluu erilaisten hakemus- ja korvauskaavakkeiden tarjoaminen asiakkaille. Olisi huomattavasti nopeampaa ja jouhevampaa jos asiakas voisi siinä odottaessaan jo tutustua ja jopa valmiiksi täyttää hakemuskaavakkeen.

Naputtelen tästä tulevalla viikolla kirjallisen kysymyksen.

Reijo

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

EILISESTÄ VÄLIKYSYMYSKESKUSTELUSTA…

….On tullut palautetta. Kiitos kaikille asiasta kiinnostuneille.

Moni on kysynyt miksi käytin vain yhden puheevuoron koko keskustelun (debatin) aikana. Tähän on vastattava että sain vain yhden puheenvuoron. Pyysin puheenvuoroa useampaankin kertaan, mutta puhemies antoi vain sen yhden mahdollisuuden ottaa keskusteluun osaa.

Olen poliisiasioista vastaavan valiokunnan jäsen ja tausta-ammattini Te tiedättekin, joten niillä perusteilla olisi toki ollut toivottavaa päästä ääneen useamminkin. Puhemies kuitenkin päättää missä järjestyksessä ja kenelle puheenvuoroja jakaa.

Käytin asiasta myös varsinaisen puheenvuoron. Liitän sen tähän. Aikaa ”pöntössä” sai käyttää tasan 5 minuuttia, joten tuon pitempää puhetta ei voinut pitää. Asiaa olisi ollut monta kertaa enemmän.

ARVOISA HERRA PUHEMIES

Suomessa oli 204 nimismiespiiriä vuoteen 1996 saakka. Vuonna 1996 nimismiespiirit lakkautettiin ja niistä muodostettiin 90 kihlakuntaa. Vuonna 2009 kihlakunnat lakkautettiin ja niistä muodostettiin 24 poliisilaitosta. Vuonna 2014 lakkautettiin 13 poliisilaitosta ja jäljelle jäi vain 11 poliisilaitosta. Samalla kerralla lakkautettiin myös Liikkuva Poliisi.

Poliisin hallintorakennetta on uudistettu monta kertaa. Joka kerta on siirrytty pienemmistä yksiköistä suurempiin ja joka kerta uudistus on myyty kansalaisille kertomalla uudistuksen lisäävän ja parantavan poliisipalveluja.

Palvelujen paranemisesta voidaan olla montaa mieltä, sillä uudistusten seurauksena ovat poliisien virat vähentyneet. Eikä palvelukaan parane sillä että nimismiespiirin kansliaa taikka poliisilaitosta aletaan kutsua palvelutoimistoksi. Palvelu ei parane asiointipaikan nimeä vaihtamalla ja väkeä vähentämällä kun vielä samaan aikaan harvennetaan toimipaikkaverkostoa.

Uudistusten myötä kansalaisten asiointimatkat poliisilaitoksille ovat pidentyneet ja asiointiin on tullut uusia tuulia. Monissa poliisilaitoksissa kansalaisia kehotetaan varaamaan lupahallinnon asiointeja varten asiointiaika jo etukäteen.
Toiminta muistuttaa ison marketin lihatiskiä joulusesongin aikaan, jolloin kinkkuja jaetaan numerojärjestyksessä.

Viimeisimmässä PORA III uudistuksessa piti karsia päälliköiden ja päällystön virkoja, ja näin vapauttaa varoja partioautoihin ja kuulustelupöytien taakse. Kuinkas kävi? Poliisilaitoksista kantautuneet viestit kertovat että päällystön virat eivät ole ainakaan vielä vähentyneet luvatulla tavalla, sen sijaan miehistön ja alipäällystön virkoja karsitaan jatkuvasti. Oliko tämä uudistuksen tarkoitus?

ARVOISA PUHEMIES

Kun nostaa keskusteluun epäkohtia, on reilua esittää epäkohtiin myös korjauksia.
Poliisin lupahallinto työskentelee valtavan paineen alla. Työtä on enemmän kun on tekijöitä. Erilaisten hakemusten käsittelyajat ovat pitkät. Ampuma-aseen hankkimislupaa saattaa pahimmillaan joutua odottamaan jopa useita kuukausia.

Poliisin lupahallinnon työtaakka kevenisi merkittävästi, mikäli jokaiselta muutaman vuoden välein aseen hankkimislupaa hakevalta ei edellytettäisi soveltuvuustestiä. Testin tekeminen valvotusti poliisiasemalla kuluttaa henkilöresursseja. Huomattavasti jouhevampaa olisi, mikäli testi vaadittaisiin vain esimerkiksi ensimmäistä aselupaansa hakevalta.

Toinen lupahallinnon työtaakkaa merkittävästi keventävä asia olisi ottaa käyttöön niin sanottu aseen vaihtamismenettely. Tuolloin henkilö joka haluaisi jostain syystä vaihtaa ampuma-aseensa uudempaan ja turvallisempaan, voisi vaihtaa aseensa aseliikkeessä ilman monimutkaista ja kallista hankkimislupamenettelyä.

Vaihtamisen edellytyksenä olisi, että henkilö vaihtaa aseensa toiseen, samaan taikka heikompaan teholuokkaan ja samalla toimintatavalla olevaan aseeseen ilman että pitää hankkia erikseen hankkimislupa.

Mielestäni on aivan aiheellista kysyä, minkä takia tarvitaan aseen hankkimislupa kaikkine lupahallinnon kiemuroineen jos henkilö haluaa uudistaa lippaallisella kertatulella toimivan 308 win kaliiberin kiväärinsä täsmälleen vastaavilla ominaisuuksilla olevaan, uudempaan aseeseen.

Taikka kaksipiippuisen 12/76 kaliiberin haulikon omistaja haluaa vaihtaa aseensa uudempaan, vastaavan kaliiberin aseeseen. Minkä takia aseenvaihtoprosessilla pitää kuormittaa poliisin lupahallintoa?

Ylivoimaisesti suurin osa aseiden vaihtamisista tehdään aseliikkeiden kautta, jolloin aseiden tiedot kirjataan automaattisesti liikkeiden rekistereihin ja uuden aseen vaihtaneen henkilön pitäisi käydä pelkästään asetarkastuksessa poliisilaitoksella, jolloin aseen numerointi ja muu yksilöinti kirjattaisiin poliisin luparekisteriin.

Poliisi voisi omia toimintojaan järkevöittämällä ja yksinkertaistamalla säästää lupahallinnon kuluja merkittävästi. Nämä lupahallinnosta säästyneet kulut voitaisiin kohdentaa toisaalle poliisihallintoon.

Ajatuksia ja ideoita on, kysymys lienee siitä, haluaako poliisihallitus ottaa niitä käyttöön.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

MIKÄ, MIKÄ IHMEEN….

….SUSIKANNANHOITOSUUNNITELMA???

Susikannanhoitosuunnitelmaa koskevasta kirjallisesta kysymyksestäni on tullut poikkeuksellisen runsaasti palautetta, taikka pikemminkin kyselyjä.

Kansalaiset ovat syystäkin ymmällään. Mikä suunnitelma? Kuka sen tekee? Mitä varten se tehdään? Mitä sillä suunnitelmalla tavoitellaan? Mikä on suunnitelman tarkoitus?

Tässä muutamia esille tulleita kysymyksiä.

Olen kehottanut kysyjiä soittamaan suoraan Suomen riistakeskukseen, koska hankkeen kärkitieto on siellä.

Kerron lyhyesti ja tiivistetysti oman tietämykseni hankkeesta. Jos tämä tieto riittää, niin hyvä on. Jos ei riitä, niin sitten kannattaa kilauttaa riistakeskukseen.

Oma tietoni perustuu hankkeen vetäjän Mikael Luoman kanssa käymääni puhelinkeskusteluun.

Ei ole oikein ja oikeudenmukaista referoida koko keskustelua, mutta lienee paikallaan kertoa muutama oleellinen asia hankkeesta.

-Kyseessä on Maa- ja metsätalousministeriön hanke, jonka ministeriö on antanut Suomen riistakeskuksen tehtäväksi.
-Tavoitteena on löytää maahamme alue taikka alueita joilla sudet voisivat suotuisasti elää, olla ja lisääntyä.
-Tarkoituksena on saada maahamme 20-25 elinvoimaista susilaumaa.
-Yhdessä elinvoimaisena pidetyssä laumassa on keskimäärin noin 10 yksilöä. Tavoitteena saada 200-250 sutta Suomeen.
-Asiassa on suoritettu laaja kansalaiskuuleminen. (Käyty keskustelua sosiaalisessa mediassa ja lähetetty 3000 kirjallista mielipidetiedustelua kansalaisille. Näihin on saatu 1600 vastausta)
-Nyt on menossa ns. työpajavaihe. Syksyn aikana Suomen riistakeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos järjestävät 10 työpajan nimellä olevaa tilaisuutta. Kyseessä ei ole mikään tiedotustilaisuus, vaan pelkästään työpaja.
-Tilaisuuteen kutsutaan noin 30 henkilöä.
-Henkilöt kutsutaan siltä paikkakunnalta jolle susilaumaa suunnitellaan. Muiden paikkakuntien edustusta ei tarvita, koska kyse on vain siitä paikkakunnasta jonka alueella susilauma elää.

Pohdintojani puhelinkeskustelun jälkeen:

-Kysymyksessä on hanke jonka vaikutuspiirissä elää kymmeniä tuhansia kansalaisia.

-Hankkeen tiedottaminen ontuu pahemman kerran, sillä minun mielestäni pelkkä sosiaalisessa mediassa käyty keskustelu ja 3000 kirjallisen tiedustelun lähettäminen on kaikkea muuta kun ”laajaa” tiedottamista. Uskallan väittää pikemminkin päin vastaista. Kun 3000 kyselyyn saadaan vain 1600 vastausta, miten vastauksia tulkitaan? Miten tulkitaan vastaamatta jättäminen? Avoimia kysymyksiä on monta.

-Kaikkein erikoisin ja mielestäni myös omituisin on tämä työpajatoiminta. Koko Suomen alueella järjestetään vain 10 työpajaa. Esimerkiksi Etelä- ja Keski-Pohjanmaan alueella on vain yksi työpaja ja se pidetään Perhossa. Eli kunnassa, johon suunnitellaan elinvoimaista susilaumaa.

Minä tunnen paljon perholaisia ja uskallan luottaa heihin, myös susiasioissa, mutta eikö olisi ollut oikein ja oikeudenmukaista, että tilaisuuteen olisi kutsuttu ihmisiä myös naapurikuntien alueelta?

Elinvoimainen susilaumahan lisääntyy koko ajan, eikä se pysy pitkään yhden kunnan alueella. Laumasta lähtee aikuistuvia eläimiä etsimään omia reviirejään ja aika todennäköistä on, että reviirit haetaan jopa Perhon kunnan ulkopuolelta. Näin Perhon kunnan alueelle suunniteltu susilauma valtaa suotuisten elinolosuhteiden ansiosta vähitellen alaa myös naapurikuntien alueelta.

Kun naapurikuntien alueelle ilmaantuu susia, ilmaantuu naapurikuntien kunnanvaltuustoihin painetta järjestää sivukylien koululaisille taksikyytejä, koska suden jälkiä on lasten koulutien varressa.

Tällä tavalla vyörytetään kustannuksia susista myös naapurikuntien alueelle, niiden joita ei ole ”työpajavaiheessa” edes kuultu.

Naapurikuntien metsästäjiltä alkaa kadota koiria ja sivukylien taloista kissoja. Kesällä saattaa karjaa kadota laitumelta. Poliisille soitellaan ja pyydetään viranomaisilta apua ja turvaa. Sanalla sanoen; tulee yhteiskunnalle kustannuksia ja muutamille kansalaisille paha mieli, kotieläimen kadotessa suden suuhun.

Jos joku väittää, että susilauman vaikutukset jäävät vain sen ”perustamispaikkakunnan” alueelle, niin hän ei tiedä mistä puhuu, taikka muuntelee totuutta.

Minun mielestäni kansalaisia ei ole kuultu riittävästi, eikä tällaisen vajavaisen ”kuulemisen” perusteella saa tehdä johtopäätöksiä että alueen asukkaat hyväksyvät susilauman jolkottelevan metsissään ja pihoissaan. Pihoihin tulostakin on jo riittävästi näyttöä!

Toissa syksynä maa- ja metsätalousvaliokunta vieraili Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa. Valiokunnan jäsenillä oli tilaisuus keskustella RKTL:n johdon kanssa maassa vallitsevasta petopolitiikasta. Tuolloin laitoksen johtaja vakuutti meille että laitos lisää avoimempaa tiedottamista.

Minä en ole huomannut RKTL:n tiedottamisessa muutosta. Onko syy minussa vai laitoksessa?

Minä toivon Luomalle menestystä hankkeen työstämisessä. Samalla toivon nykyistä huomattavasti avoimempaa ja laajempaa tiedottamista. Tämä hoituisi avoimilla kansalaiskuulemisilla.

Kokemus on nyt osoittanut, että suurpetopolitiikkamme onnistuu vain ja ainoastaan viranomaisten ja kaikkien kansalaisten yhteistyöllä. Sanelupolitiikan aika on ohi. Puolin ja toisin.

Reijo

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti