HÄTÄKESKUSUUDISTUKSESTA

Sanomalehti Karjalaisessa oli 30.1.13 juttua hätäkeskusuudistuksesta.

Etusivulla oli kuva korpitaipaleella matkaavasta ambulanssista ja yllä väkevällä musteella präntätty teksti:

VAARATILANTEITA VÄÄRISTÄ OSOITTEISTA”…..”Ambulanssi lähetetään viikoittain vääriin kuntiin, reagointiajat ovat kasvaneet ja kiireellisyysluokitukset epäonnistuvat”

Juttu jatkuu näin:” Hätäkeskus on ohjannut kiireellisiä tehtäviä vääriin osoitteisiin aiempaa selvästi enemmän, Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselta kerrotaan.

Ennen hätäkeskuksen siirtämistä Kuopioon väärään osoitteeseen mentiin pari kertaa vuodessa, nyt pari kertaa viikossa. Etukäteisvakuuttelusta huolimatta hätäkeskuksen paikallistuntemus tuntuu romahtaneen. Myös vasteaika jossa hätäpuheluun vastaaminen johtaa hälytykseen, on kasvanut. Hätäkeskuksen ongelmat eivät vielä ole johtaneet kuolemantapauksiin, mutta jos tilanne ei muutu, on se vain ajan kysymys, pelastuslaitoksella pelätään.”

Jutussa kerrotaan Pohjois-Karjalan hätäkeskuksen sulauttamisesta Kuopioon. Ongelmia tulee siitä, että nykytekniikalla puhelu saattaa kiertää monen hätäkeskuksen kautta. Jos Kuopion päässä on ruuhkaa, saatetaan hätäpuheluun vastata esimerkiksi Vaasasta.

Hätäkeskusuudistuksen yhteydessä Kuopion hätäkeskus korvasi Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Kymenlaakson hätäkeskukset.

———————————————————————————————-

 

Bomban talon kahvilassa Karjalaisesta juttua lukiessani olin pariin otteeseen tukehtua kahviini. Onneksi ei tarvinnut hälyttää apua, sillä jos meikäläinen olisi tukehtunut kahviinsa  Nurmeksessa, olisi hätäpuheluun saattanut vastata tuttu päivystäjä Vaasassa.

Minä tunnen useimmat Vaasassa olevat hätäkeskuksen päivystäjät ja TIEDÄN HEIDÄN ERITTÄIN KORKEAN AMMATTITAITONSA.

Vaikka hätäkeskuksissa työskentelee erittäin ammattitaitoisia henkilöitä, niin ihmisiähän hekin ovat. Ei sellaista ihmistä olekaan, joka tietää ja tuntee kaikki kylät ja paikkakunnat, sekä jokaisen Heikin grillin taikka Erkin baarin.

Hätäkeskusuudistusta on puolusteltu kehittyneellä tekniikalla. 27 vuoden kokemuksella sanon, että tekniikka ei koskaan korvaa paikallistuntemusta omaavaa päivystäjää.

Tekniikka voi olla hyvä renki, mutta isännäksi sitä ei saa koskaan päästää. Nyt on päästetty ja kohta maksetaan kova hinta. Maksaja voit olla Sinä,  minä taikka joku meidän ystävistämme taikka kuka tahansa, joka saa vakavan sairauskohtauksen ja apu ohjataan väärään osoitteeseen. ”Lanssi” on ihan oikein osoitteessa Kirkkotie 6, mutta väärässä kunnassa.

Se ei paljon auta maassa huulet sinisenä henkeään haukkovaa kansalaista.

Itsekin monta hätäistä puhelua vastaanottaneena tiedän että siellä linjan toisessa päässä voi olla aika hysteerinen ihminen. Kommunikaatiota vaikeuttaa monesti se, että yhteistä kieltä ei tahdo millään löytyä. Pelkkä ”helpin” toistaminen ei asiaa paljoa avaa. Jos yhteinen kieli löytyy, niin avun pyytäjällä ei ole harmainta aavistustakaan siitä missä hän itse on.

Jos hätäkeskuksessa istuskelee paikallistuntemusta omaava päivystäjä, niin tilanteesta saatetaan selvitä. Jos paikallistuntemusta ei ole, niin Alajärvellä tarvittava apu saattaa ohjautua Alavudelle, Ala-Veteliin taikka Aava-Saksalle. Muitakin vaihtoehtoja on.

Olen arvostellut hätäkeskusuudistusta ja arvostelen edelleen. Minä EN arvostele hätäkeskuksien työntekijöitä, vaan meitä poliittisia päättäjiä, jotka olemme hyväksyneet hätäkeskusten vähentämisen ja samalla avanneet ”bandoran ”lippaan.

Vanhan sanonnan mukaan hädässä olevaa on autettava. Auttaminen alkaa siitä että tiedetään missä autettava on, loppu hoituu tekniikalla.

Reijo