KIRJALLINEN KYSYMYS KARHUNMETSÄSTYKSESTÄ…

KIRJALLINEN KYSYMYS

Metsästysasetuksen 13§ tulkinnanvaraisuus karhunmetsästyksessä

Eduskunnan puhemiehelle

 

Metsästysasetuksen 13 §:ssä todetaan ”Karhua ei saa ajaa pesästä eikä ampua pesältä tai haaskalta taikka sellaiselta pellolta, jolta satoa ei ole korjattu. Karhun metsästyksessä ei myöskään saa käyttää apuna ravintoon liittyvää houkutinta.”

Pykälän ensimmäinen lause ”Karhua ei saa ajaa pesästä eikä ampua pesältä tai haaskalta taikka sellaiselta pellolta, jolta satoa ei ole korjattu”, on selkeä eikä sen määrittelemistä kielloista tule tulkintaa. Sen sijaan pykälän toinen lause ”Karhun metsästyksessä ei myöskään saa käyttää apuna ravintoon liittyvää houkutinta”, on erittäin epäselvä ja tulkinnanvarainen.

Karhu on tunnetusti lähes kaikkiruokainen, joten syksyllä vararavintoa tankkaava karhu syö lihaa, viljaa, marjoja ja sieniä. Karhu käy myös nuolemassa hirville asetettuja nuolukiviä.

Metsästäjiä ja myös metsästystä valvovia viranomaisia askarruttaa, millä tavalla määritellään karhun ravinto ja millä tavalla määritellään ravinnon käyttäminen apuna karhua metsästettäessä.

Onko asetuksen teksti tulkittava niin, että metsästäjä syyllistyy oikeuden vastaiseen tekoon vain, mikäli hän itse taikka joku hänen tietensä on tuonut taikka levittänyt maastoon ravintoa nimenomaisena tarkoituksenaan saada houkuteltua alueelle karhu metsästämistä varten?

Mikäli ravinnon käyttäminen houkuttimena tulkitaan laajemmassa mielessä, niin silloin saatetaan joutua pohtimaan ja jopa oikeudellisestikin arvioimaan sitä, onko metsästäjällä oikeutta metsästää karhua entuudestaan hyvänä marjapaikkana tuntemallaan alueella, koska karhut syksyllä tunnetusti oleilevat marjaisilla kankailla ruokailemassa.

Samanmoinen tulkinnanvarainen tilanne tulee myös silloin, kun karhu hakeutuu asutuksen piiriin ja käy syömässä maahan pudonneita omenia jonkun metsästäjän tiedossa olevan, asutun rakennuksen puutarhasta ja jos nimenomaan tälle karhulle on myönnetty kaatolupa sen perusteella että karhu liikuskelee ja jopa ruokailee asutuksen läheisyydessä ja jopa pihassa. Syyllistyykö tätä kyseistä karhua metsästävä henkilö asetuksen 13§:n rikkomiseen?

Esille on noussut myös tilanne jossa maanviljelijä vie omistamalleen maalle pilaantuneita kauran jyviä. Viljelijä kuljettaa jyvät traktorilla maastoon ja kippaa kuorman sinne. Viljelijä ei vie viljaa maastoon eläinten ruokkimis- taikka houkuttelemistarkoituksessa, vaan päästäkseen pilaantuneesta viljasta luonnollisella tavalla eroon.

Kun karhu käy ruokailemassa tällaisella viljakasalla ja se kaadetaan vaikkapa kilometrin etäisyydellä ruokailupaikasta, niin syyllistyykö karhun kaataja, joka ei ole ollut tietoinen viljakasan olemassa olosta eikä karhun siellä ruokailemisesta, oikeuden loukkaukseen kun hän on kaatanut viljakasalla ruokailleen karhun?

Koska karhujen määrä ja sitä mukaa karhujen metsästäminen lisääntyvät koko ajan, on karhuja metsästävien ja metsästystä valvovien viranomaisten mielestä syytä mitä pikimmin selkiyttää metsästysasetuksen 13§:n kohtaa ravinnon käyttämisestä houkuttimena karhun metsästyksessä.

Metsästäjien mielestä kaikkein yksinkertaisin olisi poistaa kyseinen maininta asetuksesta, sillä käytetäänhän ravintoa houkuttimena monia muita riistaeläimiä metsästettäessä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen millaisia tulkintavaikeuksia karhun metsästämiselle ja metsästyksen valvonnalle aiheuttaa metsästysasetus 13§:ssä mainittu kielto ravinnon käyttämisestä houkuttimena ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä että kyseistä asetuksen kohtaa muutetaan niin, että tulkintamahdollisuudet poistuvat?

 

Helsingissä 13 päivänä helmikuuta 2013

Reijo Hongisto /ps