KOLOMEN KONSTIN…………..

………TIMPERMANNI …teköö sutta ja sekundaa.

Aamun uutisissa jauhetaan aiheesta jonka ei pitäisi olla uutinen enää kenellekkään.

Rakentamisesta on kadonnut tahto, taito, kokemus ja ehkäpä vielä jonkinlainen ammattiylpeyskin.

Tuloksena on hometaloja ja käräjäreisuja.

Hometaloissa, -kouluissa ja muissa julkisissa rakennuksissa viettää päivänsä puolet kansasta. Keuhkot imevät itseensä homeitiöitä ja muita pöpöjä. Palkeet rapistuvat ja palkeiden ympärillä muukin keho.

Henkilö ajautuu sairaalaan. Monta kertaa oireet vain pahenevat kosteusvaurioisessa sairaalassa.

Ennen rakennettiin ammattitaidolla ja ammattiylpeydellä. Vanha timpuri saattoi katsella rakennusta kymmenien vuosien päästä ja sanoa pojan pojalleen että faari on tuon teheny.

Siinä se vielä seisoo, eikä oo tarvinnu palijon korijailla.

Nyt rakennetaan kiireellä. Unohdetaan urakoissa että betonivalu kuivuu tänään ihan samalla aikataululla kun sata vuotta sitten. Vettä käytetään edelleen hiekan ja sementin ohella, eikä vesi ole sadassa vuodessa paljoa muuttunut. Ei ainakaan sen kuivuminen.

Rakennusaikainen kosteus kertoo rakentajien ammattitaidottomuudesta taikka piittaamattomuudesta.

On päivän selvää että jos eristevillakasojen annetaan seistä ulkosalla sateessa, ei niitä voi enää rakennukseen laittaa.

Taikka voihan ne laittaa, mutta minä en ainakaan laittaisi.

Sama juttu on kun vedellään liimoilla matot kiinni märkään betoniin. Kosteuden pitäisi päästä jotenkin haihtumaan betonista, mutta mihis haihdut kun on muovimatto taikka kosteuseriste niskassa.

Nykyajan rakentajien olisi hyvä muistaa myös se, että vetellä (D) on edelleen notkea selkä. Vesi valuu yleensä alamäkeen. Joskus se saattaa ihan kapillaariselta pohjalta nousta ylämäkeenkin, mutta harvemmin, jos vetelle (D) ei jätetä nousumahdollisuutta.

Kaadot kannattaa tehdä niin että vesi valuu katolta alas ja vielä rakennuksen seinustoilta loitommas. Tasaiset katot on syytä jättää tekemättä!

Vatupassi, vesivaaka taikka nykyaikana jopa lasersäde ovat oivia välineitä kaatojen määrittämisessä.

Maaginen mitta-  sentti ja metri toimii edelleen.

Ongelmaksi on koettu se että samalla rakennustyömaalla saattaa hääriä useita eri urakoitsijoita, joista kukaan ei rakenna kohdetta ajatuksella ”vähän kun itselle tekisi”, vaan pikemminkin ajatuksella ”rahat pois ja äkkiä”.

Tämän seurauksena kukaan ei oikein vastaa mistään ja lopulta vastuu lankeaa sille onnettomalle joka rakennuksen sattuu ostamaan taikka jonka haltuun se muuten ajautuu.

Mielestäni tähän hutiloimiseen löytyy ratkaisu. Nimittäin rakentajan – sen pääurakoitsijan – vastuuta pitää nostaa 10 vuoteen.

Kymmenen vuoden vastuu ja kaikista rakennusvirheistä – ei ainoastaan törkeistä.

Vasta sen jälkeen alkaa pääurakoitsijaakin kiinnostaa; onko kaadot kohdillaan.

Meistä ei kukaan osaa sanoa eikä ennustaa, millainen lasku näistä homehuoneissa altistuneista vielä yhteiskunnalle lankeaa.

Se on SUURI – mutta kuinka suuri se on?

Aika näyttää.

Kun palkkaat rakentajaa, älä palkkaa kolomen konstin timpermannia. Ota ammattilainen – se kannattaa!

Reijo