ALGEBRAA………

…….Ja muita kolmioita!

Metsästäjät laskevat kahdesti vuodessa – kesällä ja sydän talvella – riistakantojamme.

Lasku tapahtuu kävelemällä tai hiihtämällä joka kerta sama kolmion muotoinen maastoalue. Alueen sivut ovat 4 km pitkät.

Laskijat liikkuvat rivissä. Rivin tiheys riippuu talkooporukan määrästä. Mitä tiheämpi rivi – sitä varmempi lopputulos.

Näitä riistakolmioita on maassamme 1600, joten jonkinlainen kannan arvio saadaan.

Laskutoimitusta käytetään pohjana ja perusteena kun määritellään metsästysaikoja.

Metsästysajoista päättävien tulee siis luottaa laskijoihin.

Laskijoiden luotto on mitattu vuosien saatossa jo moneen kertaan. Eikä sitä ole kyseenalaistettu.

Metsästäjät laskevat tulevan syksyn riistakantaa. Kenenkään etu ei ole kertoa muuta kun totuus.

Jos kerrot satuja, näet sen edessäsi seuraavana syksynä.

Jokainen voi arvioida millainen rahallinen hyöty tulee valtiolle tästä talkootyönä tehdystä laskennasta. Jos näitä riistakantoja jouduttaisiin arvioimaan vaikkapa RKTL:n toimijoiden virkatyönä, niin veronmaksajat saisivat kaivaa kuvettaan ja syvältä.

Nyt ei tarvitse. Metsästäjät ajelevat omilla autoillaan ja omilla polttoaineillaan maastoon, suorittavat laskennan ja palailevat kotiinsa saunaan. Laskuja ei lähetellä ministeriöihin.

Tämä olisi syytä pitää mielessä, samoin kun se riistapeltojen kylvökin.

Kun näiden riistakolmioiden laskijoiden matikkapäätä taikka kansalaisluotettavuutta ei ole kyseenalaistettu, minä ihmettelen että miten samojen laskijoiden laskemat maasuurpetohavainnot kyseenalaistetaan.

Asiahan on niin, että pääosin samat metsästysseurojen aktiivit tekevät kaiken talkootyön seuroissa. Kylvävät riistapellot, laskevat riistakolmiot ja ilmoittavat suurpetohavainnot.

Mikä siinä on, että suurpetohavainnot ovat RKTL:n mielestä pahasti yläkanttiin, mutta koppelo- ja pyyhavainnot eivät ole?

Käsittääkseni se metsämaastoa tallaava taikka hiihtävä henkilö kiikaroi ja laskee koivussa ruokailevan teeriparven yksilöt ihan samalla intensiteetillä, kun kuusenjuurella kyyhöttävän supikoiran taikka hankea halkovan susilauman jäljetkin.

Minä en ymmärrä että mikä motiivi metsästäjällä olisi puhua muunneltua totuutta minkään eläimen osalta.

Enkä ymmärrä sitä että toisissa asioissa metsästäjän laskutaitoon luotetaan ja toisissa asioissa ei luoteta.

Minä ajattelen että luottamus on kun tulitikku. Se on joko palamaton taikka palanut, mutta ei mitään siltä väliltä.

Toiseen luottaa täysin taikka ei ollenkaan. Mitään välimuotoja ei siinä voi olla.

Jos RKTL haluaa käyttöönsä tulevaisuudessakin metsästäjien riistakolmiolaskennan tulokset, niin olisi ehkä syytä pysähtyä miettimään suhtautumista myös näihin metsästäjien ilmoittamiin maasuurpetohavaintoihin.

Jos metsästäjät eivät enää luottamuspulaan vedoten osallistu riistakolmiolaskentoihin, tulee kanta-arvioinnit veronmaksajille erittäin kalliiksi.

Nyt olisi jo korkea aika ministeriössäkin pohtia miten luottamus palautetaan metsästäjien ja viranomaisten välille.

Se on selkeästi koko Suomen etu.

Reijo