KALKULOITIIN LIEHUHÄNTIÄ……

……Eli laskettiin susia viikonloppuna Perhossa ja naapurikunnissa.

Itse olin paikalla lauantaina ja näin 5:n suden jäljet. Jäljet olivat tuoreita – aamuyöllisiä.

Meillä on kuulkaas ongelma. Ongelma ei ole se että meillä on susia, vaan se että meillä on näiden susien lukumäärästä vähintäänkin kaksi eri tulkintaa.

Valtakunnan virallinen tulkinta on riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) arvio. Tämän mukaan meillä olisi noin 125-130 sutta.

Sitten on algebrasta ja muusta kalkuloinnista ymmärtämättömien ihmisten arvio jonka mukaan susia olisi useampi sata.

Epäselvyyksien välttämiseksi tunnustan kuuluvani tuohon jälkimmäiseen populaatioon.

Homma on kun ennen vanhaan matematiikan kokeissa: kaikilla oli käytössä samat luvut, mutta lopputuloksia oli monta. Joskus yhtä monta kun oli laskijaakin.

Nyt on kaikilla laskijoilla käytössä valtakunnan sudet. Toisilla on oikein radioseurantalaitteetkin. Toisilla äärimmäinen ja raudanluja paikallistuntemus.

Radioseurantalaiteporukka saa huomattavasti pienempiä kanta-arvioita kun paikallistuntemuksen omaava joukko. MIKSI ??

Olen eläissäni seuraillut ja silmäillyt monenlaisten eläiten jälkiä, jätöksiä ja jopa jäänteitä.

Uskon erottavani sushukkasen jäljet lumen pinnalla ja laskutaitokin riittänee kotoisen susikantamme kalkulointiin.

Meidän pitäisi jotenkin saada nämä kanta-arviot lähemmäksi toisiaan. Kun ne osapuilleen vastaisivat toisiaan, olisi meillä helpompi päättää että mitä me susille teemme – vai teemmekö mitään.

Toinen puoli kansasta vaatii että jotain on tehtävä.

Olen saanut jo yli 300 soittoa, sähköpostia, tekstiviestiä ja jopa perinteisiä kirjeitäkin joissa vedotaan päättäjiin susiongelman ratkaisemiseksi.

Monissa viesteissä on ollut sellainen loppukaneetti että jos valtiovalta ei tätä hoida, niin me hoidamme. Kyllä kansa tietää!

Minä olen laillisen yhteiskuntajärjestyksen kannattaja ja tämän takia esitän että jospa valtiovalta ottaisi lusikan kauniiseen käteensä ja suhtautuisi erittäin ymmärtäväisesti kansan syvistä riveistä kumpuavaan pyyntöön.

Kun susilauma vierailee talojen pihassa ja syö sieltä koiran, niin jotain tarttee varmasti tehdä. Sinikielinen koira on omistajalleen ihan yhtä rakas ja tärkeä, olipa se sitten Kaivopuistossa taikka Kuusamossa.

Kun näille pihasusille haetaan kaatolupia ja hakemuksiin vastataan kielteisesti, niin montaa kertaa ei lupaa haeta.

Päädytään tilanteeseen, joka ei ole kunniaksi kenellekkään. Ei viranomaisille, eikä heille jotka ratkaisevat asian omalla luvallaan.

Ajaudutaan helposti äärimmäisyydestä toiseen. Se ei ole kenenkään etu.

Reijo