KANNONPÄÄSSÄ……..

……..On aikaa ajatella.

Viilailet sitten moottorisahan teräketjua taikka pureskelet ruisleipää. Kiirettä ei hevin ole ja ajatuksella on aikaa lentää.

Karvareuhkan alta saattaa ajatus karata kaukomaille taikka jäädä pyörimään siihen saapasvarsien seutuville.

Saapasvarsista ei ole pitkä matka takapuolen alle – varsinkaan jos istuu.

Monta kertaa tulee miettineeksi että kenenkähän kanto tämä on, kuka on kannon tehnyt ja mihin ja minkä mittaisina pätkinä on runko matkannut.

Voipihan sitä kuutioida myös että mitä lie rungosta valmistettu. Näkeehän kannosta minkä laatuinen puu siinä on seistä hujottanut. Onko ollut oikea korpien kuningas, vaiko nuoruuttaan elänyt energiapuu.

Energiapuun kannolla ei kauaa kukaan istuskele, mutta ökytukin kannolla saattaa tovi kulahtaa.

Viime aikoina on ihan ministeritasolta patisteltu metsänomistajia puukaupoille. Puun pitää liikkua jotta rattaat pyörii.

Olen samaa mieltä liikkumisen tarpeesta, mutta jos puun liikettä yritetään lisätä erilaisilla veroilla ja velvoitemaksuilla, niin siinä karahtaa ajatus karille pahan kerran.

Monesti olen todennut että porkkana on keppiä parempi muussakin kun aasin ajossa.

Kun puukauppaa nyt yritetään vilkastuttaa painostamalla metsänomistajia myymään puunsa, kun vielä ei ole ylimääräisiä veroja langetettu, niin mielestäni ollaan hakoteillä ja pahasti.

Mitäs jos otettaisiin tuuminkeihin ihan toisenlainen lähtökohta? Kuutioitaisiin asiaa uudella tavalla ja uudessa valossa.

Tarjottaisiinkin kepin sijaan porkkanaa!

Porkkana olisi tässäkin tilanteessa raha.

Jos kotimaisesta puusta maksettaisiin nykyistä parempaa hintaa, niin uskon että kauppa vilkastuisi.

Jos tämä ei käy teollisuudelle, niin mitäs jos kokeiltaisiin toista konstia – nimittäin muljautettaisiin metsätilojen omistajanvaihdokset kokonaan perintöveroista vapaiksi.

Mitäs siihen sanotte?

Tilannehan on nyt se, että monet metsätilat ovat jo ikäihmisten omistuksissa. Ikäihmisillä on elämä yleensä sen verran vakiintunut, että äkkinäisiä rahan tarpeita ei autonvaihtoja lukuunottamatta enää juuri ole.

Kun ei ole rahan reikiä, ei ole niin väliä sillä rahan tulollakaan. Annetaan takapihan pankin seistä tuulessa ja kasvattaa isoja käpyjä.

Mutta annahan olla jos tämä metsäkiinteistö luovutetaan jälkipolville. Jovain romahtaa melkoiset verot ja maksut. Tämän takia tiloja ei hevin siirrellä jälkipolville.

Olen sitä mieltä, että jos poistettaisiin perintövero metsätiloilta, niin sukupolven vaihdoksia tehtäisiin huomattavasti nykyistä enemmän.

Papereihin laitettaisiin uusien isäntien ja emäntien nimiä. Monta kertaa näillä uusilla isännillä ja emännillä on sitä rahan tarvetta enemmän kun entisillä omistajilla.

Nuorten elämässä on perheen perustamista, talon rakentamista ja kaikenlaista rahanreikää.

Mistä nuori ottaisi sitä rahaa?

No metsästä tietenkin ja järkevällä tavalla.

Kun ennen kirveen koskemattomiin korpiin pääsisi ammattilainen laimaamaan, niin johan alkaisi puukauppa käydä.

Samalla hoidettaisiin hakkuurästejä ja uudistettaisiin metsää muutenkin.

Metsäteollisuus saisi puuta kohtuu hinnalla, koska puun myyjän ei tarvitse myydä puuta maksaakseen veroja, tällöin se pienempikin kuutiohinta riittäisi ainakin aluksi.

Varmuuden vuoksi teroitan lopuksi että minä tarkoitan vain ja ainoastaan sitä että sukupolvenvaihdoksissa jätettäisiin perintövero pois.

Muut verot ja maksut menisi ihan kuten tähänkin saakka ovat menneet.

Varmaan tätäkin nyt joku metsätön kadehtii ja manaa että taas esitetään hyötyä ja verohelpotuksia metsän omistajille.

Tälle manaajalle rohkenen sanoa, että meillä on metsäteollisuuden parissa valtava määrä työpaikkoja. Polku kannolta tehtaaseen on pitkä ja sen varrella on monta toimijaa.

Kun puhutaan metsäteollisuudesta, on huomioitava myös se matka ja ne toimijat jotka työskentelevät ennen kun puusta on tehty kanto.

Puhutaan erilaisten koneiden valmistajista ja käyttäjistä, jotka ovat tehneet koneet joilla tehdään kantoja.

Eli puukaupan vilkastuessa hyötyjiä olisivat muutkin kun vaan metsänomistajat.

Reijo