TORSTAI KOLUMNI

MISTÄ KATTO PÄÄN PÄÄLLE

Oppositiopuolueet ja Vasen -ryhmä jättivät viime
perjantaina hallituksen vastattavaksi asuntoaiheisen välikysymyksen, sillä
kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista on huutava pula erityisesti
pääkaupunkiseudulla. Ongelman ydin on hallituksen harjoittama
keskittämispolitiikka, jonka seurauksena pääkaupunkiseudulle puskee asukkaita enemmän kun siellä on valmiita asuntoja. Asuntoja rakennetaan, mutta ei riittävästi tulijoiden tarpeisiin.

Tilannetta pahentaa vielä se, että maamme rajojen ulkopuolelta virtaa väkeä vastaanottokeskuksiin ja näistä keskuksista suoraan kaupunkien omistamiin vuokra-asuntoihin. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla jonottaa ARA- vuokra-asuntoa yli 40 000 kotitaloutta. Viime marraskuussa oli kokonaan asunnottomana 7 850 suomalaista.
Asunnottomuus lisääntyi edelliseen vuoteen verrattuna 3,7 %.

Kantasuomalaisten muodostamissa asuntojonoissa tunteet kuumenevat,
mikäli joku kiilaa jonon ohi. Meillä suomalaisilla on oikeuksia ja niiden
vastapainona velvollisuuksia – myös asuntojonoissa.

Tunteita voidaan viilentää järkeistämällä asunto- ja keskittämispolitiikkaa.  Kukaan ei odota ministeri Kiurun tarttuvan vasaraan ja rullamittaan, mutta jämäkämpää otetta
odotetaan rakentamista koskevissa asioissa. Enää ei riitä se että ministeri aloittaa
asunto-ongelmiin kohdentuneen kysymyksen toteamalla että olipa hyvä kysymys. Nyt pitää tulla jo napakoita vastauksia siitä mitä ministeri aikoo tehdä varsinkin vuokra-asuntopulalle.

Muutaman ”kakkosnelosen”katkoneena ja koolinkilankkuja naulanneena rohkenen mielipiteenäni kertoa, että kaikkein kalleinta on rakentaa ja purkaa ja vielä kerran korjaus
rakentaa.

Sutta ja sekundaa tehdään kovalla kiireellä. Yltiöoptimististen urakkalaskelmien takia ei ole varaa odottaa edes valun kuivumista, vaan pintakuivan betonivalun päälle laminoidaan kosteuseristeet ja -sulut ja laatoitetaan lattiat, lyödään alajuoksut joihin naulataan koolingit ja kun ollaan oikein hunningolla, vailla vastuuta valvontaa, niin koolinkien väliin nostellaan suoraan pihalta räntäsateesta eristevillat. Kun eristevillat vielä paketoidaan höyrynsulkumuovilla, niin homepommi alkaa muhia.

Perinteinen hartiapankki -rakentaminen on viimevuosina vähentynyt. Harmi, sillä ?vähän kun itselle tekisi? -ajattelu on kadonnut samassa suhteessa. Kukaan ei halua tietoisesti rakentaa omaan käyttöönsä epätervettä asuntoa. Kun itselleen tekee, pyrkii mahdollisimman hyvään lopputulokseen.

Hartiapankilla rakennettiin pääasiassa maaseudun haja-asutusalueilla, kun vielä sai rakennuslupia. Nyt on monilla paikkakunnilla menty keskittämispolitiikassa niin pitkälle, että kaava-alueiden ulkopuolelle ei enää lupia myönnetä. Nykysuuntauksen mukaan
kaikkien tulisi asua joko kaupungeissa taikka vähintään taajamissa, jotta sivukylille ei
tarvitsisi järjestää kouluja ja muita palveluja.

Pienet kotimaiset muutaman miehen takuutyötä tekevät kirvesmiesporukat eivät enää pärjää urakkatarjouksissa suurille, ulkomaisia aliurakoitsijaketjuja käyttäville
rakennusliikkeille. Laiminlyöntejä ja virheitä tapahtuu, eikä niistä kukaan tunnu ottavan
vastuuta. Pääurakoitsijan tulisikin viimekädessä vastata kaikista rakentamisen virheistä – myös niistä joita hänen palkkaamansa aliurakoitsijat ovat tehneet. Vihjeeksi ministerille että vain vastuuta laajentamalla ja koventamalla voidaan vähentää rakennusvirheitä ja saadaan terveitä kattoja päämme päälle.

Reijo Hongisto
Kansanedustaja PS