HYVÄÄ VALPURIA………

…….Toukokuun ensimmäistä päivää on perinteisesti pidetty työn ja työväestön juhlana.

Tarinat ja monet dokumentit kertovat että karkeloihin ovat ottaneet osaa myös monet paksuniskaiset riistäjäkapitalistit jotka ovat sakeassa sikarisavussa ilakoineet alkavasta kesästä pitämällä vasenta kättä työväestön taskussa ja oikeaa konjakkikarahvin kaulassa.

Pykälät ja baragraaffit eivät tietenkään erottele kenellä on oikeus juhlaan ja kenellä ei.

Ne juhlii joilla on juhlan aihetta, aikaa ja tarvittavat varat.

Minun Vappuni on perinteisesti mennyt työn merkeissä. Olen ollut joko pitämässä yllä yleistä järjestystä ja turvallisuutta taikka vapaavuorolla päristänyt moottorisahaa metsätöissä.

Tähän aikaan vuodesta puu kuivaa ja klapin pää halkeaa. Keväällä on hyvä varustautua jo tulevaan talveen.

-70, -80 ja vielä jopa -90 luvuillakin työväestö marssi torvisoiton tahtiin. Kulkueissa vilahteli valkolakkeja, mutta useimmat alkuperäiseltä väriltään valkoiset lakit – tupsuilla taikka ilman, pysyivät kulkueista poissa.

Väki oli ideologisesti jakaantunut.

Tänään alkaa tilanne olla kokonaan toinen. Enää ei ole merkitystä millainen päähine kenelläkin on, vai onko sitä ollenkaan.

Jotenkin on viimeaikoina alkanut tuntua siltä että helakan punaisen taikka sini-mustan nimiin vannoneiden puheet ovat alkaneet laimeta. Puheet alkavat puuroutua kun parhaimmassa – taikka pahimmassa juhlapöydässä valomerkin aikaan.

Värillä ei ole väliä kun lomautuslappuja jaellaan. Kun tehdas suljetaan ja toiminnot siirretään halvemman tuotannon maihin, niin peiliin saavat katsoa kaikki.

Seisominen yhteisen peilin edessä yhdistää kummasti. Huulille nousee kysymys; mikä meni pieleen? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Oliko syy meissä vai maailman tilanteessa yleensä?

Siinä riittää pohtimista.

En ole ennustaja, pikemminkin olettaja. Minä oletan että tiukan paikan tullen ihminen selviää ilman 3G verkkoakin, mutta ei selviä ilman ruokaa ja juomaa. Eikä ilman maaseudun elintarvikkeiden alkutuotantoa.

Kun ihmisellä on elintoimintojen kannalta tärkeimmät asiat, on aikaa pohtia selviämisstrategiaa. Kun sitä pohditaan, niin ollaankin jo uuden kasvun alussa.

Kun uusi kasvu alkaa, tarvitaan taas kaikenlaista; toimivat tuotantolaitokset, raaka-aineita ja tietenkin työvoimaa.

Siitä se kuulkaas taas lähtee, se kasvu!

Kun tarvitaan työvoimaa, niin se pärjää jolla on koulutetuin, tehokkain ja tietenkin työlleen omistautunein työvoima. Henkilöt jotka panevat itsensä likoon työpaikkansa puolesta.

Työntekijän ja työnantajan välinen suhde on kuin symbioosi – siitä pitää hyötyä molempien osapuolten. Kumpikaan ei pärjää ilman toista. Se on hyvä pitää mielessä ja myös tunnustaa.

Jos suhde vinoutuu niin että toinen osapuoli yrittää hyötyä toisen kustannuksella, ei homma toimi ja takkua tulee – taikka ulkoistamisia ja lakkoja.

Kummatkaan eivät vie yrityksen asiaa eteenpäin.

Mielestäni nyt alkaa olla jo viimeinen hetki tunnustaa se, että sillä samalla marssilla -Suomalaisen Työn puolesta – pitäisi olla meidän kaikkien suomalaisten.

Oli päässä millainen pipo taikka lakki tahansa, niin kaikkien on mahduttava yhteiseen rintamaan puolustamaan suomalaisia työpaikkoja ja työllisyyttä. Me suomalaiset olemme nyt samassa veneessä ja toivottavasti soudamme kaikki samaan suuntaan.

HYVÄÄ VAPPUA SINULLE – missä merkeissä sen sitten vietätkin!

Reijo