KALASOPPA………

……..Kiehuu.

Seassa sattumia myös muusta ympäristön suojelusta.

Alla juttua tämänpäiväisestä Kauppalehdestä:

……………………………………..

”Kalagate ja lohisoppa! Näyttelijä ja harrastajakalastaja Jasper Pääkkönen on sähköistänyt kalastuskiintiökritiikillään keskustelun         Suomen ja Euroopan kalastus- ja suojelupolitiikasta.

Kalapoliittinen kalabaliikki sai sytykkeitä perjantaina, kun Pääkkönen toi asian esille Ylen A-stream -ohjelmassa. Pääkkösen mukaan Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) yritti hiljentää kalastuskiintiöitä kohtaan esitetyn arvostelun.      Kriitikoiden mukaan kalastuskiintiöt ovat kestämättömällä pohjalla, ja MMM:n ei noteraa tutkimustietoa.

Pääkkönen muistuttaa Facebook-sivullaan, että MMM:n virkamies Markku Aro otti A-studiossa kalakantojen suojeluun kantaa ”tavalla, joka ei jätä mitään arvailujen varaan: hänen työnkuvansa on maksimoida ammattikalastuksen määrä”.

Ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr) vaati viikonvaihteen blogikirjoituksessaan, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa on sovittava kalastuspolitiikan siirtämisestä ympäristöministeriöön.

Tuorein käänne on se, että ympäristöjärjestö Greenpeace vaati maanantaina, että myös metsien uhanalaisten lajien ja elinympäristöjen kanssa ”olisi syytä harkita samaa”.

”Ympäristöjärjestöt ovat jo vuosia varoittaneet Metsähallituksen nousevien tulostavoitteiden haittaavan metsien suojelua ja muuta monikäyttöä. Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen ei tietenkään näe nousevissa hakkuumäärissä ongelmia. Eiväthän häntä heilauttaneet metsälain uudistuksesta annetut yksimieliset tutkijalausunnotkaan – omilla aivoilla ajattelu on MMM:ssä tärkeintä”, järjestä linjaa Matti Liimataisen kirjoittamassa blogissa.

Liimatainen vaatii, että olisi jo korkea aika antaa Ympäristöministeriölle päätäntävalta uhanalaisten lajien elinympäristöjen suojelusta edes valtion metsissä: ”Maa- ja metsätalousministeriöltä ja sen lakeijoilta monimuotoisuuden suojelu ei tunnu onnistuvan.””

………………………………………………….

Kun lohikalat kuuluvat maa- ja metsätalousvaliokunnan rooteliin, niin nakkaampa lusikkani soppaan kommentoimalla yllä olevaa artikkelia.

Pääkkösen lausumiin en ota kantaa, mutta ministeri Niinistön puheita on hyvä perata.

Ministeri Niinistö haluaisi siirtää kalastuspolitiikan maa- ja metsätalousministeriöltä ympäristöministeriöön.

Minä puolestani haluaisin lakkauttaa koko ympäristöministeriön ja sulauttaa sen toiminnot maa- ja metsätalousministeriöön.

Perustelen näkemystäni sillä, että ympäristöministeriön politikointi on tullut Isänmaalle melko kalliiksi. Ja lasku senkun kasvaa, mikäli kurssia ei reivata heinäntekojärjellä maanläheisemmäksi.

Kun nälkä kasvaa syödessä niin eikös jollakin tavalla vihreisiin kytköksissä oleva kansainvälinen ympäristöjärjestö Greenpeace puolestaan vaatinut että metsien uhanalaisten lajien kanssa olisi syytä harkita samaa.

Keppihevosena laukkaradalla käytetään ”mehtävaltion” kasvaneita tulostavoitteita.

Moottorisahan ketjua viilatessa olen monesti miettinyt että tietävätköhän nämä ”riinpiissin” poijat oikein itekkään että mitä net oikeen haluaa.

Olen tullut siihen tulokseen että tämä ”mulle kaikki ja heti” -porukka rellestää ja mellastaa toisten metsissä ja toisten vesissä ihan kuin omissaan.

Otetaampa nyt esimerkiksi vaikka tämä lohijupakka.

Lohen lisääntymiselle on tärkeää se että on kutuun sopivassa vesistössä mäti- ja maitikaloja riittävästi.

Eli kutukypsiä kaloja pitää päästä riittävästi pohjoisten jokiin.

No kun tämä koukkuleukainen Kojamo levittelee eviään ja lähtee reissunpäälle Suomenlahden syvänteestä, on sen harmina monemmoista pyydystä.

Osa pyydyksistä on ammattikalastajien pyydyksiä ja osa uittelee vieheitään ihan huvin vuoksi. En tiedä kumpaan kategoriaan Pääkkönen kuuluu, mutta kalamies tuntuu olevan.

Näistä ammattikalastajien pyydyksistä ja erityisesti niiden määristä ollaan nyt kovasti huolestuneita. Minä ymmärrän sen.

Sitä EN ymmärrä, että huoli rajoittuu pelkästään leipäänsä tienaaviin kalastajiin, mutta ei niihin muihin jotka suu ammollaan oottelevat punalihaista koukkuleukaa.

Kysyn suoraan ja sumeilematta että onko kukaan selvittänyt sitä kuinka paljon kutukypsää lohikalaa katoaa esimerkiksi hylkeiden kitaan kun kalat uivat Itämereltä Perämeren pohjukkaan ja lähtevät lipumaan kohti kutujokiaan.

Minä olen ministeriön asiantuntijalta asiaa kysynyt, mutta vastaus oli että sitä ei ole selvitetty. Hävikki kuulemma on kuitenkin huomattava.

Jos ja kun kepin nokkaan nostetaan joku asia, niin eikös olisi oikein ja oikeudenmukaista tiirailla sitä asiaa kaikilta kulmilta, eikä vaan tuoda esiin sitä ”omaa” näkemystä. Pääkkösen ja kumppaneiden olisi ollut reilua kommentoida myös tätä hylje ja merimetsojen aiheuttamaa kutukalojen hävikkiä.

Minun käsitykseni mukaan poikastuoton kannalta on ihan yksi lysti, katoavatko emokalat kalastajien pyydyksiin vai hylkeiden kitaan. Lopputulos on sama molemmissa, eli ei poikasia.

Toisena asiana nostan keskusteluun ”Riinpiissin” huolen mehtävaltion hakkuista, taikka pikemminkin kasvaneista tulostavoitteista.

Mietitäämpä vähän että mikä niitä tuotantotavoitteita oikein nostaa.

Yksi asia on tietenkin se että ”meijän mehtien”, eli Sinun ja minun omistamien metsien on syytä tuottaa hyvin koska niillä tuottorahoilla pyöritellään osaltaan yhteiskunnan rattaita.

On kiva kävästä äitiysneuvolassakin, kun on terveydenhoitaja taikka kätilö paikalla.

Sekin on mukavaa kun kullannuput saavat käydä koulua, eikä ainakaan vielä ole tarvinnut maksaa lukukausimaksuja jotta taaperot pääsee peruskoulunsa läpi.

Kaikenlaisiin hommiin sitä rahaa vaan kuluu ja vielä en ole maininnut sanaakaan mummujen ja vaarien kotihoidosta ja vaippojen vaihdosta, enkä eurooppalaisten hulttiovaltioiden kroonisesta rahapulasta.

Eli metsähallituksen leimikoissa moton ketju pyörii, jotta saadaan vaipat mummuille ja kakarat koulutettua.

Kaikkein ihanin asia tässä on vielä kertomatta – arvaappa mikä se on!

No se ihanin asia on tietenkin se, että metsähallituksen pitää jostain raapia euroja läjään koska metsähallitus joutuu ostelemaan maita ja metsiä yksityisiltä maanomistajilta.

Minkä takia?

Koska ”riinpiissin” poijat ja muu luontoliiton väki höyryää niiden kansallispuistojensa kanssa, niin kaikkinaiset kansallispuistojen perustamiset nielasee rahaa ja hankalin homma niissä on se, että kaikki mehtävaltion maat ei kelpaa puistoiksi.

Kun ei kelpaa, niin mehtävaltio joutuu ostelemaan yksityisiltä maita ja mantuja joita sitten liitetään kansallispuistoksi jossa käpytikat saa lennellä rauhassa.

Onko kukaan selvittänyt että kuinka paljon metsähallitus käyttää rahaa ostaessaan niinkutsuttuja vaihtomaita, joilla mahdollistetaan erilaisten luonnon- ja kansallispuistojen muodostaminen.

Olisi syytä selvittää, sillä rohkenen epäillä että summa on melko suuri.

Eli näiden kansallispuistojen perustamiseen käytetään meidän kaikkien omistaman metsähallituksen varoja.

Tämäkin olisi hyvä tuoda esille puhuttaessa metsähallituksen kasvaneista tuotto-odotuksista.

Reijo