KIRJALLINEN KYSYMYS MAASUURPETOJEN PANNOITUKSISTA

Suurpetoasiat puhuttavat.

Tippaakaan en valehtele kun sanon että jo yli viisisataa kertaa on otettu yhteyttä maasuurpetojen tiimoilta.

Puhelin on pirissyt ja sähköposti naukunut, tekstiviesteistä puhumattakaan. Jopa perinteisiä kirjeitäkin on lokerikkoon putoillut.

Kaikissa on ollut yhteisenä nimittäjänä huoli maasuurpedoista ja niiden aiheuttamista vahingoista.

Huolena ovat olleet pihasudet, taikka ainakin niin meille on uskoteltu että susiahan nämä pihoissa nuohoavat eläimet ovat.

Kuka tietää ovatko ne varmasti susia? Vai onko kyseessä koiran ja suden risteytys eli hybridi?

Joka tapauksessa porraspäihin kuseksii sellaisia elukoita, joiden pitäisi olla jossain muualla taikka mullan alla. Anteeksi rahvaanomainen mutta ah, niin maanläheinen ilmaus!

On kuulkaas mielenkiintoista pohtia asiaa myös siltä kannalta että mitä tapahtuu, jos talon isäntä taikka emäntä tappaa porraspäätä merkkailevan otuksen.

Ensin varmasti huudetaan suu ammollaan että syyllistyit törkeään metsästysrikokseen tappamalla luonnonsuojelulailla rauhoitetun suden. Tappoväline, taikka veriteossa käytetty astalo takavarikoidaan, oli sitten kyseessä ampuma-ase ( siinä tapauksessa takavarikoidaan KAIKKI ampuma-aseet),   taikka harjanvarsi tai muu lyömäkelpoinen väline. Vimpelissä se voisi hyvin olla vaikka pesäpallomaila, jolla äkämystynyt talollinen huitaisee takarajalle tarkoitetun laakalyönnin taikka perinteisemmän pompun jolla kyllä suden kallo halkeaa.

Poliisi suorittaa virkansa puolesta esitutkinnan ja siihen liittyvät pakkotoimet. Se on päivän selvää, eikä kukaan siitä sen kummemmin narise, mutta annas olla jos paljastuukin että eläin ei ollutkaan susi vaan hybridi!!

Mitä tapahtuu sen jälkeen?

Miten asiaa arvioidaan rikosoikeudellisesti?

Pohditaanko asiaa niin, että lyöjä on luullut kumauttavansa ankarasti rauhoitettua sutta, jolloin perinteisesti arvioiden tekijän tahto on suhtautunut myönteisesti teolla saavutettuun päämäärään, eli rauhoitetulta sudelta kallo halki?

Vai pohditaanko asiaa siltä kantilta, että lyöjä on tiennyt kumauttavansa jotain muuta kun ihka oikeaa sutta, koska niitä susia on niin hirmuisen vähän Suomessa, ettei sellainen nyt millään voi merkata juuri meidän porraspäätä, joten takkuturkki EI VOI olla susi, vaan sekotus ja sellaiselta kumautetaan vakain tuumin ja harkiten kallo halki?

Jos ja kun paljastuu että kyseessä onkin hybridi, niin miten tekoa arvostellaan kokonaisuutena?

Siihen tarvitaan pinkka lakikirjoja ja rutkasti oikeustieteellisiä opintoja.

No tällaisia kysymyksiä minulle on esitetty muutamien viime kuukausien aikana, että entäs sitten jossss…

Samassa yhteydessä on myös mietiskelty sitä että toistaiseksi yksikään henkilö ei ole kuullut että keneltäkään olisi ennakkoon pyydetty lupaa ajella moottorikelkalla taikka mönkijällä maan omistajan mailla, eikä tietooni ole myöskään tullut että yhdeltäkään metsästysoikeuden haltijalta olisi pyydetty lupaa jahdata tutkimustarkoituksissa susia metsästysoikeuden haltijan mailla.

Tämä ei sulje pois sitä etteikö lupia olisi kysytty ja saatu, mutta toistaiseksi ei ole tällaisia tapauksia tiedossa.

Tämän takia tein alla olevan kysymyksen.

Ministeri vastannee siihen 21 vrk:n kuluessa.

Reijo

……………………..

KIRJALLINEN KYSYMYS

Metsästys- ja maastoliikennelain noudattaminen maasuurpetojen pannoituksen yhteydessä.

Eduskunnan puhemiehelle

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Suomen Riistakeskus on myöntänyt Riista ja kalatalouden tutkimuslaitokselle luvan pannoittaa tutkimustarkoituksessa viisi sutta 08.04 2013 – 31.07 2013 välisenä aikana Suomen riistakeskuksen Pohjanmaan aluetoimiston toimialueella.

Päätös on annettu 05.04 2013 numerolla 2013/00020.

Poikkeusluvan ehdoissa todetaan: ”Tämän poikkeusluvan nojalla voidaan pyydystää päätöksessä mainitulla alueella 5 sutta elävänä edellyttäen, että luvan käyttäjällä on alueella siihen muutoin metsästyslain säännösten edellyttämä metsästysoikeus”. Sekä ”poikkeuslupa oikeuttaa käyttämään pyynnissä metsästyslain 32 §:n estämättä maalla kulkevia moottorikäyttöisiä ajoneuvoja (moottorikelkkoja) sekä yhtä helikopteria. Poikkeusluvan käyttäjän tulee ottaa huomioon, että moottorikelkan käyttö maastossa edellyttää maanomistajan lupaa ja helikopterin käytössä on otettava huomioon, mitä siitä erikseen säädetään.”

Päätös on herättänyt sosiaalisessa mediassa vilkkaan keskustelun. Keskusteluissa on noussut esille erityisesti se, kuinka eläimiä pannoittavat henkilöt pystyvät noudattamaan lupaehdoissakin mainittuja metsästyslain ja maastoliikennelain säädöksiä etsiessään, jäljittäessään ja lopulta tainnuttaessaan laajoilla alueilla liikkuvia yksittäisiä susia taikka susilaumoja.

Yleisen tietämyksen mukaan susi taikka susilauma etsitään helikopterilla, jolla seurataan maassa liikkuvaa eläintä taikka eläimiä. Helikopterin ilmaantuminen yksittäisen suden taikka susilauman yläpuolelle pelottaa eläimet liikkeelle, jolloin niitä seurataan kopterilla usein pitkiäkin matkoja odottaen sopivaa ampumistilaisuutta. Sopivan tilaisuuden tullen kopterista ammutaan kohteeksi valikoituun eläimeen nukutusnuoli. Nuolen kautta tainnutusannoksen saanut eläin saattaa vielä juosta jonkin matkaa ennen taintumistaan. Kun eläin on taintunut paikoilleen, ilmoitetaan kopterista eläimen sijainti maassa liikkuville avustajille, jotka sitten vuodenajasta riippuen ajavat eläimen luokse moottorikelkoilla taikka sulan maan aikana niin kutsutuilla mönkijöillä.

Mitä ilmeisimmin yksittäisiä susia on otettu kiinni myös ilman helikopteria. Tällöin on vahvan lumen aikana ajettu eläin uuvuksiin moottorikelkalla. Käytetäänpä kiinniotossa mitä välinettä tahansa, niin todennäköisesti kiinnioton yhteydessä joudutaan liikkumaan pitkiäkin matkoja, ensin eläimiä etsien ja lopulta seuraten, tällöin saatetaan joutua kulkemaan usean eri maanomistajan maalla.

Maastoliikennelain 1 luvun 4 §:ssä todetaan että ”Moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ei saa liikkua eikä sitä saa pysäyttää tai pysäköidä maastossa maa-alueella ilman maan omistajan tai haltijan lupaa.” Pykälässä on maininta poikkeustapauksista jolloin lupaa ei tarvita, mutta susien pannoittaminen ei kuulu niihin, joten moottorikelkan ja mönkijän käyttäminen maastossa susien pannoittamistarkoituksessa edellyttää aina maanomistajan tai haltija lupaa, aivan kuten lupaehdoissa todetaan.

Maastoliikennelain hengen mukaan lupa toisen maalla kulkemiseen on saatava maan omistajalta taikka haltijalta ennen maalla kulkemista ja metsästyslain hengen mukaan lupa on saatava metsästysoikeuden haltijalta ennen susien etsimistä, jäljittämistä ja lopulta kiinniottamista.

RKTL:n tutkijat ovat pannoittaneet Suomessa vuosina 1998 – 2012 131 karhua, 142 sutta, 63 ilvestä ja 7 ahmaa.

Missään keskustelussa ei ole toistaiseksi tullut esille että maasuurpetoja pannoittaneet RKTL:n tutkijat olisivat ennakolta pyytäneet lupaa toimilleen yksityismetsien omistajilta taikka metsästysoikeuden haltijoilta.

Koska tiedossa ei ole että lupia olisi kysytty, on kansalaisten keskuudessa herännyt epäilys siitä ovatko RKTL:n tutkijat noudattaneet maasuurpetojen pannoituksissa voimassa olevia lakeja ja asetuksia.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä selvittääkseen, ovatko Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijat maasuurpetoja pannoittaessaan noudattaneet kaikilta osin voimassa olevia lakeja ja asetuksia?

Helsingissä 24 päivänä huhtikuuta 2013

Reijo Hongisto /ps