TYÖMATKALLA…..

…..Juna vie Reijoa verstaalle, taikka ainakin lähelle sitä.

On tulossa taas mielenkiintoinen viikko valiokuntatyön ja varsinkin salin kannalta.

Valiokunnissa kesken olevia asioita ei ole tapana julkisuudessa pemistellä eikä kommentoida.

Olen ottanut sellaisen tavan, että ennen valiokuntaan tulemista täysi-istunnon lähetekeskustelussa saa puhua sydämensä kyllyydestä ja suunsa puhtaaksi, mutta kun asia on napautettu valiokunnan pöytään, niin on syytä pitää tiedottamisen ja erityisesti tiedotusvälineiden kanssa matalaa profiilia.

Perustelen kantaani sillä, että vaikka minulla on jostakin tietystä asiasta jo ennakolta mielipide, niin se mielipide saattaa siinä valiokuntakäsittelyn aikana muuttua, taikka sitten ei!

Mielipiteen pitäminen ns.periaatetasolla ei aina ole kovin järkevää, mikäli valiokunnassa kuultavat erityisasiantuntijat ovat täysin eri mieltä. Erityisesti tämä pitää paikkansa sellaisten asioiden kohdalla, joista ei itsellä ole kovin vankkaa ja selvää mielipidettä.

Minulla on ainakin varaa tunustaa että maailmassa on paljon asioita joista en tiedä mitään. On asioita joista tiedän jonkin verran ja sitten joitakin asioita joista luulen tietäväni kokolailla paljon.

Tähän viimeksi mainittuun gatekoriaan luen torstaina lähetekeskusteluun tulevan turkistarhauksen kieltämiseksi kerätyn kansalaisaloitteen.

Koska asia on keskustelussa vasta torstaina, rohkenen kertoa että tulen vastustamaan aloitteen ajatusta kieltää turkistarhaus.

Melko paljon pitää virrata vettä Savonjoessa että minä tässä asiassa takkini käännän taikka nuttuni nujerran.

Olen tässä työmatkalla sitä mieltä että turkistarhaus on laillinen elinkeino, jolla saadaan maahamme satojen miljoonien vuosittaiset tulot.

Turkistarhaus työllistää maaseudun asukkaita. Korvaavia työpaikkoja ei maaseudulle hevin ilmesty.

Eläinten nahkaa -karvoineen taikka ilman – on käytetty pukeutumiseen ja lihaa ravinnoksi.

Jos tarhauksen vastustaja kävelee nahka kengissä ja vyöttää uumalleen nahka vyön, vetää ylleen nahka takin ja vielä käsiinsä nahkaiset käsineet, niin ei ole varaa huudella tarhauksen lopettamiseksi.

Ymmärrän ihmistä, joka ei periaatteessa käytä mitään eläimen osia pukeutumiseen taikka ravinnokseen. Tällaisella ihmisellä on mielestäni perusteita vaatia myös tarhauksen lakkauttamista, mutta ei sellaisella joka vaatettaa itsensä jonkin muun eläimen nahalla taikka ravitsee itsensä eläimen lihalla.

Salikeskustelun jälkeen asia tullee maa-ja metsätalousvaliokuntaan, mutta se onkin sitten niitä asioita joista puhutaan vasta valiokunnan antaman lausunnon jälkeen.

Reijo