EI SOI SAHA EIKÄ HAITTAA TAKAPOTKU……

……Tänään aamupalalla oli happi loppua, sillä meinasin vetää ruisleivän kappaleen henkitorveeni.

Yleensä pureskelen kotimaisista raaka-aineista leivotun leipäni kohtuullisen hyvin, jotta annan aikaa amylaasientsyymeille aloitella hommiaan jo siinä ruoansulatuskanavan alkupäässä.

Tänään eivät entsyymit muistuneet mieleen, kun kuulin TV:n aamu-uutisista että Suomeen tuodaan puuta ulkomailta entistä enemmän. Kun sain puhallettua suuni puhtaaksi ja herkistyin kuuntelemaan jatkoa, niin kakominen yltyi entisestään.

Toimittaja jatkoi juttua sanomalla että ulkomailta tuotava puu on kotimaista kalliimpaa.

Syynä puuralliin on se että Suomessa ei ole riittävästi certifioituja metsiä.

Keski-Euroopassa ihmiset ovat kuulemma kiinnostuneita vain sellaisista puutuotteista jotka on rahdattu sinne sertifioidusta metsästä.

Pohdiskelin itsekseni että ostaakohan Hanne Loore Dysseldorffissa suomalaisesta korpikuusesta tehdyn, katajaisilla vanteilla olevan taikinakorvon vain siinä tapauksessa, että korvolautojen alkuperä on tiedossa. Samoin katajaisten vanteiden.

Entäpä Helmutin päivälehti; lukeeko Helmut vain sellaista lehteä joka on valmistettu kestävän kehityksen certifikaatilla leimatusta männiköstä?

Suomalainen metsäteollisuus on huolestunut tuotteidensa menekistä kaukomaille. Tuotteet kuulemma menevät kaupaksi paremmin jos tuotteiden alkuperä on certifioitu ja hyväksi havaittu.

Koska suomessa ei tällaisia ”onnellisia metsiä” ole riittävästi, niin teollisuutemme rahtaa  puuta ulkomailta Suomeen, jalostaa puut tuotteiksi täällä ja rahtaa valmiit tuotteet taas  ulkomaisille markkinoille.

Oooonhan se tietenkin vähän… monimutkainen yhtälö ja taitaa siinä rikkidirektiivistä huolimatta tuprahtaa laivojen savupiipuista otsonikerrokseen kaikenlaista epäpuhtautta, mutta eipä niillä edestakaisilla kuljetuskustannuksilla ja matkojen aiheuttamilla pääääästöillä ole niin väliä. Pääasia on se että puu on kaadettu onnellisesta metsästä!

Siinä kävi kuulkaas mielessä sellainenkin uhkakuva, että tulevaisuuden metsuri ensin halailee puita, joilla tietenkin on sielu, rutistelee niitä ja sitten anteeksi pyydellen ottaa pokasahansa ja kaataa puun kumoon.

Moottorisahojen ja kaikenlaisten ilmaa saastuttavien laitteiden käyttö olisi myös ekometsässä kielletty ja sallittuja työvälineitä olisivat vain perinteiset saha ja kirves.

Yllä oleva on kirjoitettu ehkä vähän huumorimielellä, mutta vakavammin puhuttuna asia ei naurata yhtään.

Nimittäin meillä on kotimaan metsissä puu raaka-ainetta aivan riittävästi.

Puu lähtee metsistä tehtaisiin heti, kun siitä maksetaan asiallinen hinta.

Yhdenkään toimijan kannalta ei ole järkevää rahdata meille puuta ulkomailta. Toiminnan typeryys -anteeksi krouvi sanonta- korostuu siinä että ulkomaille maksetaan puusta korkeampi hinta kun kotimaan myyjille.

Se ei ole järkevää kansantaloutemme, eikä ilmastomme puolesta.

On syytä pitää mielessä myös se, että tästä valkoselkätikkojen, liito-oravien ja muiden koppakuoriaisten elinolojen suojelemisesta maksavat KAIKKI kuluttajat.

Kun ostat huomenna kaupasta vehnäjauhopussin, niin mieti mistä paperista se pussi on tehty. Kun ostat minkä tahansa tuotteen joka on paperiin pakattu, taikka luet sanomalehteä, niin mieti että kuinka paljon ylimääräistä maksat tuotteesta vain ja ainoastaan sen takia että se tuote on valmistettu ulkomailta tuodusta kalliimmasta puusta.

Jos kääre- ja muut paperit valmistetaan kotimaisesta puusta, tuotteen pakkaaminenkin on edullisempaa, etkä Sinä loppukäyttäjänä maksa ylimääräistä ”onnellisen metsän hintaa.”

Kustannukset eivät jää pelkästään pakkauspapereihin. Tällä menolla koko metsäteollisuutemme siirretään ulkomaille vedoten kotimaiseen raaka-aine pulaan, vaikka puuta kasvaa joka vuosi huomattavasti enemmän kun sitä hakataan.

Jos Sinä taikka yksikään tuttavasi ei revi leipäänsä metsästä taikka siihen liittyvästä teollisuudesta, niin siitä huolimatta myös Sinä osallistut siirtokustannusten maksamiseen.

Näillä luontoarvoillakin on joku kipupiste ja ainakin minä olen sitä mieltä, että se on nyt saavutettu.

Meillä on vuosikymmeniä sitten sorruttu vääränlaiseen metsäpolitiikkaan. Hakattu hirveitä aukkoja, jotka on koneella laikutettu. Ne eivät ole ilo kenenkään silmälle.

Nyt sellaisesta toiminnasta on luovuttu ja metsiä hoidetaan monimuotoisemmin. Jos tämäkään ei ulkomaisille kuluttajille riitä, niin kotimaan energian tuotantoon ainakin puuta riittää.

Hanne Loore ja Helmut voivat pitää kivihiilensä, me poltamme turvetta ja energiapuuta.

Ja nyt sitten maa- ja mehtävaliokunnan kokoukseen.

Reijo