POLTA PUUTA……..

Puusta on moneksi. Hirsiseinään saa jopa laineita
Puusta on moneksi. Hirsiseinään saa jopa laineita

……ÄLÄ MUUTA !

Metsäakatemian toinen maastojaksopäivä valkeni aurinkoisena.

Imatraa ei turhaan mainosteta Suomen aurinkoisimpana kaupunkina – tätä ei tarvitse kenenkään kadehtia.

Kello herätti kuudelta. Aamutoimien jälkeen turhankin tukeva aamupala ja moottorimarssilla Kaukaan tehtaille.

Sellutehtaan tuotantojohtaja Esitteli kurssilaisille tehdaskonsernin pääpiirteissään.

Ympäristöjohtaja tykitti taululle kovaa faktaa aiheesta ”Resurssitehokkuus tuotannosta tuotteisiin – case Kaukaa.”

Tämän jälkeen tervanpolttajankin naama vääntyi hämmästykseen kun kuulimme esityksen ”Tulevaisuuden biopolttoaine valmistetaan puusta”.

Tähän kommentoitiin aiheella ”Suomestako öljyvaltio”. Tämä herätti keskustelua ja  ainakin allekirjoittaneessa ajatuksia metsiemme arvosta viimeistään siinä vaiheessa kun Saudien pumppu hornaisee maan alla ilmaa ja norjalaisillakin on öljyä enää laivojen polttoainesäiliöissä.

Perinteinen öljy pakkaa syntymään huomattavasti hitaammin kun tämä puumassa, josta myös voidaan valmistaa autoihin polttoainetta. Enkä nyt puhu häkäkaasuttimista ja pilkkeistä vaan diesel autojen polttoaineesta.

Saimme myös tutustua sellutehtaan ja UPM:n tutkimuskeskukseen.

Lounaan jälkeen kävimme UPM:n sahalla ihmettelemässä miten puu halkeaa. Totesin tiivistettynä että mitä suurempi saha – sitä vähemmän väkeä töissä.

Tukit , pelkat, lankut ja laudat matkustivat rullapöydillä omia latujaan ja sähkösilmä haukkasi hanakasti joukosta pois epäkelvot, taapeliin sopimattomat yksilöt.

Jotenkin tuli haikea tunne lautapoika- ja perämies aikoja. No haju, siis EI tuoksu vaan haju, oli kuitenkin sama ja tuttu. Että osaa tuore ja sahattu mänty haista hyvälle.

Sahalta siirryimme jälleen luentosaliin ja perehdyimme biokomposiittien moniin mahdollisuuksiin.

Puusta voidaan kuulkaas tehdä monenmoisella tavalla monenmoista värkkiä, vaikka ruiskuvaluna. En olisi uskonut jos en olisi omin silmin nähnyt.

Tämän jälkeen hengenheimolaiseni PUUSEPPÄ Kari Virtanen kertoi oman tarinansa, kuinka pienestäkin yrityksestä voidaan taitavalla ajattelulla ja ennenkaikkea taitavilla käsillä tehdä kannattava. Hyvä Kari!

Sanon näin, mitenkään muita luennoitsijoita väheksymättä.

Asiasta piti ohjelman mukaan syntyä keskustelua, mutta siitä syntyikin melkoinen puheen porina.

Puheen pulputessa siirryimme jälleen linjuriautoon ja hurautimme Neitsytniemen kartanoon. Kello oli tuolloin varttia vaille neljä.

Kartanossa jakaannuimme ryhmiin. Ryhmät oli ristitty päivän epistolaan sopivilla nimillä ja Hongisto kuului ryhmään TERVA.

Puursimme aiheeseen liittyviä ryhmätöitä ja paneuduimme metsän moniin mahdollisuuksiin. Ryhmätyöt purettiin ja taas keskustelua riitti.

Kirjat lyötiin kiinni ja muistitikut taskuun tasan seitsemältä jolloin heittäydyimme illanviettoon.

Illanvietto oli luku sinänsä, eikä siitä(kään) naurua puuttunut…

Järjestäjät olivat varanneet meille erilaisia paperi- ja kartonki tuotteita, liimaa ja sakset.

Ryhmien tehtävänä oli kasata pöydällä olevasta materiaalista MAHTIPUU.

Jälleen todistettiin se, että elävässä ja monimuotoisessa metsässä on monenmuotoisia puita, eikä näiden ryhmätöiden perusteella voinut päätellä että olisi geenimanipulaatiolla saatu aikaiseksi yhtään samanlaista MAHTIPUUTA.

Vaikka kaikilla oli samanlaiset raaka-aineet, niin ryhmien innovaatiot olivat sangen erilaiset ja kaikille syntyivät erilaiset puut…vai tornikoseoli?

Teokset , joita joku alaa lähemmin tuntematon olisi saattanut pitää ehkä kyhäelminä, esiteltiin asianmukaisesti ja vakavin äänenpainoin.

Hauskaa oli ihan sananmukaisesti.

Ilta jatkui maukkaan aterian merkeissä ja majoitukseen saavuimme ennen nukkumaan menoa.

Perjantaina tutustuimme Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon.

Rehtori avasi pelin kertomalla LUT merkityksestä energiatutkimuksessa.

Rehtorin avauksen jälkeen kuulimme kolmen professorin suulla aiheista:

-energia-ala murroksessa

-metsävarojen arviointi ja ennustaminen kaukokartoituksella ja matemaattisilla malleilla

-kiersimme myös kampusalueen.

Yliopistolta siirryimme Lappeenrantaan kurssin päätöstilaisuuteen.

Päätöstilaisuuden alussa oli vielä kurssilaisten työpaja jossa pohdimme alan tulevaisuuden haasteita ja kehitysnäkymiä.

Panimme pajalla pillit pussiin kello 11.40 ja siirryimme päätöslounaalle.

Erittäin maittavan lounaan jälkeen kurssilaiset ilokseen totesivat läpäisseensä kurssin ja osoituksena mehtäakateemikon tutkinnosta saivat kotimaisista puulajeista kootun akateemikon sauvan.

Taitavaa käsityötä jota ainakin tällainen harrastelija nikkari osaa arvostaa. Uskon että kaikki muutkin.

Lausun lämpimät kiitokseni

Harrille, Annamarille, Tarjalle ja Juhanille sekä tietenkin Kaikille Kurssilaisille.

Teidän kanssanne oli ilo tehdä yhteistyötä.

Kurssitapaamista odotellessa.

POLTA PUUTA – ÄLÄ MUUTA !

Kurssiveli Reijo