TANSKAN MALLISTA…..

……Vielä muutama sana.

Ennen kuntauudistusta oli Tanskassa 271 kuntaa. Uudistuksen jälkeen 98.

Läänejä oli 14 ja uudistuksen jälkeen 5.

Suurin kunta on Kööpenhaminan kunta -ei siis kaupunki, vaan kunta. Siellä on asukkaita 502 362. Pienin on Laeson saari, asukkaita 2 145.

Eroja siis löytyy.

Tiistaina vierailimme Kööpenhaminan kunnassa, jossa apulaispormestari kertoi meille omia kokemuksiaan uudistuksesta.

Kööpenhaminassa otimme aikalisän ja kävimme tutustumassa  Christianian vapaakaupunkiin.

Olen tähän ikään mennessä nähnyt kaikenlaista – jo ammatinkin puolesta, mutta silti näkemäni puistatti.

En suosittele vierailukohteeksi.

Christianiassa emme kauaa kierrelleet, vaan ponkaisimme seuraavaan kohteeseen eli Vaxen kuntaan.

Kunnantalolla saimme kuulla, että Faxen kunta on muodostettu kolmesta pienemmästä kunnasta. Asukkaita on 35 106 ja aluetta 405 neliökilometriä.

Kuntakeskus oli muodostunut osapuilleen maantieteelliseen keskustaan, eli reuna-alueilta oli samanmoinen matka kuntakeskukseen, jossa olivat pääpalvelut.

Monissa puheenvuoroissa korostettiin sitä, että valtio antoi kunnille täyden vapauden neuvotella mahdollisista liitoksista kenen kanssa halusi.

Meille oli kerrottu aiemmin että kunnilla oli hyvinkin erilaiset taloudelliset tilanteet, eli oli todella varakkaita ja samalla alhaisen veroprosentin kuntia ja vastaavasti sanalla sanottuna köyhiä kuntia joissa oli pakko verottaa kovemmalla prosentilla.

Tällaisissa lähtöasetelmissa olisi ollut luonnollista, että näille rikkaille kunnille olisi sadellut neuvottelupyyntöjä joka puolelta.

Koska puhujien mukaan valtio tarjosi vapaat kädet neuvotteluille, niin kysyin että pitikö yhdistymisistä neuvottelevilla kunnilla olla yhteistä maarajaa, vai saivatko esimerkiksi eri puolilla maata olevat kunnat neuvotella keskenään.

Minua katsottiin vähän hämmentyneenä ja todettiin, että tietenkin piti olla yhteinen maaraja.

Jokainen voi nyt päättää että oliko Tanskassakaan neuvottelu ihan vapaata.

Minun käsitykseni mukaan ei ollut, koska kunnan maantieteellinen sijainti todellisuudessa määräsi neuvottelukumppanit.

Jos yhteistä maarajaa oli vain yhden kunnan kanssa, niin miten siinä neuvotellaan ” ihan vapaasti”?

Minulle jäi sellainen mielikuva, että valtio ohjasi kuntaliitoksia hyvinkin voimakkaasti, vaikka sitä ei julkisesti kerrottu.

Myös se tuli selväksi, että liitoksilla ei ole saavutettu niitä taloudellisia säästöjä, joita liitoksille asetettiin.

Kuntaliitoksia perusteltiin myös mielestäni perin erikoisilla tavoilla. Meille kerrottiin, että yksi keskeinen asia liitoksille oli se, että sairaankuljetusten vasteajat haluttiin saada koko maassa mahdollisimman samanlaisiksi, eli että osassa maata ei lanssin tulo kestä puolta tuntia ja osassa maata puolta minuuttia.

Tavoitteeksi oli asetettu 15 minuuttia koko maassa. Toki nopeampikin aika sallitaan, mutta enintään tuo 15 minuuttia.

Kysyin että oliko päästy vasteaikatavoitteeseen ja jos oli niin millä tavalla.

Minulle vastattiin että tavoite oli saavutettu, koska oli otettu käyttöön kaksi sairaankuljetus kopteria ja lisätty ambulanssien määrää.

Jokainen voi pohtia myös tätä. Miten kuntauudistuksella voidaan vaikuttaa sairaankuljetusten vasteaikoihin. Minun käsitykseni mukaan niillä ei ole keskenään mitään tekemistä.

Vasteaikoja lyhennetään vain ja ainoastaan lisäämällä sairaankuljetuksen kalustoa. Vasteajat olisivat lyhenneet ilman kuntauudistuksiakin jos olisi otettu käyttöön ne helikopterit ja lisätty lansseja.

Minä tulin entistä vakuuttuneemmaksi että mitään merkittäviä säästöjä ei saavuteta kuntia niputtamalla. Sen sijaan aiheutetaan selvää ja selkeää demokratiavajetta niissä kunnissa joiden oma päätöksenteko lopetetaan ja se siirretään johonkin muualle.

Peruskuntalaisen ääni vaiennetaan vähitellen. Onko se tarkoituskin?

Sitäkin on hyvä pohdiskella.