OLETKO TURVASSA?

Joku viikko sitten Venäläiset hävittäjälentäjät kävivät moikkaamassa ruotsalaisia kollegojaan. Diskuteeraaminen ei oikein onnistunut kun ruotsalaiset eivät tulleet rajalle vastaan – vaikka näin on tapana tehdä. Onneksi Naton tutkamittaajat olivat hereillä ja lähettivät pari konetta tunnistuslennolle.

Ilmassa sekuntikin on pitkä aika, erityisesti silloin kun istuu suihkumoottorin päällä. Kun Naton hävittäjät ehtivät kansainvälisessä ilmatilassa Ruotsin rajan tuntumaan, ei venäläisistä koneista näkynyt enää edes perävirtausvanaa.

Kaik o mänt – kuten Rokan Antti sanoi.

Asiasta nousi häly – ainakin Suomessa. Ruotsalaisten hälystä en tiedä.

Lehdissä pohdiskeltiin mitä olisi voinut tapahtua, mikäli venäläisten koneet olisivat liikkuneet hyökkäys aikeissa. Myös sitä puntaroitiin että onnistuisiko vastaava meidän ilmatilassamme. Ei onnistu – sekin kokeiltiin joku päivä sitten.

Tuskin oli kerosiinin katku kadonnut Ruotsin ilmatilasta kun alkoi maan pinnassa palaa. Tällä kertaa noki nousi poltetuista autoista ja rakennuksista. Tukholmassa lensivät kivet ja polttopullot. Palomiehet levittelivät letkujaan ja ambulanssit ajoivat haavakoita ja järkyttyneitä lasareettiin.

Erikoista oli että sairaankuljetuksen henkilöstöä ja palomiehiäkin kivitettiin.

Levottomuudet lähtivät Tukholman lähiöistä ja siellä poliisin käyttämistä voimakeinoista.

Maahanmuuttajataustaiset protestoivat mellakoimalla. Jälki oli kamalaa ja kallista.

Tästäkin nousi häly. Lehdissä asiaa ruodittiin, mutta en muista että kovin monissa kommenteissa olisi kannettu huolta levottomuuksien leviämisestä Suomeen.

Eihän tämä voi olla mahdollista Suomessa – eihän? Ei voi, sillä meillä täällä on kaikki niin hyvin.

Jos ja kun pohdiskelet että voisiko vastaavaa tapahtua meillä, niin palauta mieleesi perin erikoinen tapahtuma toissa viikolta.

Lehdissä uutisoitiin –pienellä präntillä tosin ja lyhyesti, että Helsingin ydinkeskustassa oli tapahtunut kolme erikoista pahoinpitelyä. Lehtitietojen mukaan kolme ulkomaalaista nuorta miestä oli kävellyt puistossa ja pysähtynyt penkillä istuvan nuoren naisen eteen. Miehet olivat kysyneet naiselta oliko hän suomalainen. Nainen oli vastannut myöntävästi, jolloin miehet olivat sylkeneet naisen päälle ja pahoinpidelleet häntä nyrkeillä lyömällä.Nainen oli kaatunut maahan jolloin ”sankarit” olivat poistuneet paikalta.

Kohta heidän uhrinaan oli ollut hieman iäkkäämpi nainen ja sama manooveri oli toistunut. Jälleen ”sankarit” olivat poistuneet paikalta ja etsineet uhrikseen iäkkäämmän miehen. Käsikirjoituksen mukaan kolme ulkomaalaista miestä oli nyrkeillä hakannut iäkästä suomalaismiestä, kaataneet hänet maahan ja potkineet vielä maassa makaavaa uhriaan.

Juttua lukiessa jäi sellainen vaikutelma, että tekijät olivat valikoineet uhrinsa täysin sattuman varaisesti. He ovat kohdelleet uhrejaan mahdollisimman alentavasti; sylkeneet päälle ja käyttäneet väkivaltaa, näin he ovat alistaneet uhrinsa. Jos tapahtumat ovat edenneet lehtikirjoituksen kuvaamalla tavalla, on syytä kysyä motiivia.

Miksi kolme ulkomaalaista nuorta miestä hakkaa heille täysin ennalta tuntemattomia ihmisiä julkisella paikalla ja alistaa heidät sylkemällä päälle?

Minkä takia näin järjettömästi tehtiin?

En keksi mitään muuta syytä kun sen, että teot olivat ennalta suunniteltuja provokaatioita.

Uhrit valittiin sattumalta, mutta teot olivat suunniteltuja ja niiden tarkoituksena oli joko testata Suomalaista yhteiskuntaa taikka sitten suoranaisesti aiheuttaa meillä samanlaiset mellakat jotka oli juuri saatu Ruotsissa laantumaan.

Mikäli kyseessä oli yritys järjestää mellakoita myös Suomessa, on yhteiskuntamme aika herätä, sillä seuraava yritys voi johtaa jo tavoiteltuun lopputulokseen.

Suomen poliisi ansaitsee jälleen erityskiitoksen toiminnastaan tapahtumien kirjaamisessa ja esitutkinnassa.

Neutraalin tiedottamisen ansiosta on vältytty kansalaisten kostotoimilta. Mikäli asiasta olisi tiedotettu laajemmin, olisi ollut mahdollista että vastaavia kysymyksiä olisi alettu esittää myös ulkomaalaisille ja sehän olisi kärjistänyt tilanteen äärimmilleen. Olisi saattanut Mannerheimintielläkin autot palaa ja kivet lennellä.

Vanha sanonta EI PIDÄ PROVOSOITUA JOS PROVOSOIDAAN pitää edelleen paikkansa.

Alkuviikosta oli Kultarannassa koolla arvovaltainen joukko pohtimassa erilaisia turvallisuusuhkia.

Tilaisuuden nokkamiehenä ja koollekutsujana oli presidentti Niinistö.

Julkisuuteen tihkuneissa tiedoista kävi ilmi, että monenmoista uhkakuvaa oli keskusteluun nostettu.

Myös minulta on kysytty arviota siitä mikä Suomea uhkaa – vai uhkaako mikään.

Olen jo aiemminkin sanonut, että mielestäni Suomeen ei tällä hetkellä kohdistu sotilaallista uhkaa. Uhkaa on ja se voimistuu ja vahvistuu koko ajan, mutta tämä uhka tulee maamme rajojen sisäpuolelta.

Kansalaiset jakautuvat vähintäänkin kahteen leiriin koko ajan. On täysin syrjäytyneet, joilla ei enää ole elämässä mitään menetettävää ja vastakohtana menestyjien joukko, jotka tepastelevat mittatilauspuvuissaan ja ajelevat kalliilla autoilla. Kultaa suussa ja Rolex ranteessa.

Kolmantena epävarmuutta aiheuttavana tekijänä on koko ajan kasvava maahanmuuttajien joukko, jossa ainakin tilastojen valossa syrjäytyneitä on vielä enemmän kun kantasuomalaisissa.

Eli uhkakuva kasvaa ja voimistuu päivä päivältä, mutta hallitus ajaa alas turvallisuudestamme vastaavaa koneistoa.

Kohtalon vuosina 1939 – 1944 kansalaistemme turvana olivat kirkko, puolustusvoimat ja tietenkin poliisi.

Hädän hetkellä kansa turvasi kirkkoon ja Jumalaan. Siitä ammennettiin henkistä voimaa ja lohtua. Asekuntoiset miehet olivat kalpa kädessä torjumassa vainolaista ja kotirintaman järjestyksestä vastasi poliisi.

En näe kovinkaan suurta eroa siinä että jos nyt maamme sisäinen järjestys vavahtelisi ja järkkyisi, niin uskon että osa kansasta turvaisi edelleen henkiseen kotiin, eli kirkkoon. Esimerkkejä on mm. kouluampumisten osalta, jolloin kirkoissa on järjestetty ylimääräisiä tilaisuuksia ja annettu hengellistä lohtua sureville.

Yleisestä järjestyksestä huolehtisi poliisi yhdessä puolustusvoimien kanssa.

Päällimmäisen vastuun kantaisi poliisi ja puolustusvoimat antaisi tarvittaessa poliisille virka-apua.

Eli tiivistettynä: turvallisuuskoneisto on sama kun vuosikymmeniä sitten.

Taikka sen pitäisi olla. Ongelma vaan on nyt siinä, että jokaista turvallisuuskoneiston osaa on heikennetty ja sen voimavaroja syöty.

Ajatteleppa vaikka kirkkoa! Mitä on kirkolle tapahtunut viime vuosien saatossa?

Hengellisiksi johtajiksi on noussut henkilöitä, joiden arvomaailma ei vastaa kansalaisten käsityksiä.

www.eroakirkosta.fi sivustot eivät olisi tulleet kysymykseenkään 1940 – luvulla. Vaikka silloin olisi ollut tietokoneitakin, niin kansaa ei olisi yllytetty eroamaan kirkosta, vaan tekemään päinvastoin.

Mitä on tapahtunut poliisille? Poliisin hallintoa on uudistettu ja p a r a n n e t t u poliisin palvelua. Todellisuudessa poliisin virkoja on vähennetty ja poliisi on loitonnut kansasta.

Poliisi on kadottanut kosketuksen ja tartuntapinnan kansalaisiin. Ennen sanottiin että poliisi on ihmisiä varten, ihmiset eivät ole poliisia varten ja poliisikin on ihminen.

Nyt on erilaisilla hallinnon uudistamisilla päästy siihen että on oltava tietty määrä ihmisiä jotta ylipäätään kannattaa järjestää heille poliisipalveluja.

Poliisit ovat asemillaan lukkojen takana. Aika asioimiseen on varattava internetin välityksellä joskus viikkoja ennen aiottua tapaamista. Ei tällä tavalla palvella kansalaisia!

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä tarkastellaan puolustusvoimia.

Ohhoh ja voi, voi – sanon minä! Kataisen hallitus tehosti säästötoimia ja uudisti puolustusvoimiemme rakenteita. Varuskuntia lakkautettiin ja monta leijonalippua  käärittiin rullalle.

Eduskunnassa monet varusmiespalvelusta käymättömät julistivat että Suomea ei puolusteta varuskunnista.

Näillä ”asiantuntijoilla” ei ole harmainta aavistustakaan siitä millaista yhteistyötä puolustusvoimat ja poliisi tekevät jo nyt ja tällä hetkellä. Samassa yhteistyöketjussa on myös rajavartiolaitos.

Kun varuskuntien valot sammuvat, häipyy monelta poliisiasemalta luotettava yhteistyökumppani.

Kun koulussa ammutaan, niin kenttäjohtaja kutsuu herkästi panssaroidun miehistönkuljetusajoneuvon paikalle helpottamaan evakuoinnissa.

Mistäs sen kutsut jos ajoneuvo onkin 200 km:n päässä?

Eli leikkaamalla puolustusvoimien toimintoja heikennettiin samalla myös poliisin valmiuksia reagoida vakaviin ja yllättäviin vaaratilanteisiin.

Olen monesti pohtinut että onko tämä yhteiskunnan viranomaisten turvaverkoston rapauttaminen ja osittainen lamauttaminenkin ollut suunnitelmallista ja johdettua toimintaa.

Jos se on ollut tarkoitushakuista, niin kenen intressissä on lamauttaa yhteiskuntamme ydin koneistoja? Kuka siitä hyötyy ja millä tavalla?

Vai onko kaikki ollut pelkkää yhteensattumaa?

Käsittääkseni sotilaallinen uhka voi kohdistua maahamme vain lähinnä rajanaapureidemme taholta, enkä minä ihan tällä istumalla usko että Ruotsi hyökkäisi Suomeen.

Mitä Sinä tuumaat?