PUOLUEKOKOUSTUNNELMIA….

”Jojensuun” puoluekokoukseen oli autoillut toista tuhatta PS aktiivia.

Kokouksessa tehtiin jälleen henkilövalinnat tulevalle kaksivuotiskaudelle.

Omasta vaalipiiristä oli ehdolla kaksikin hyvää henkilöä ja heidän puolestaan tietenkin tehtiin työtä ja jännitettiin.

Muuten sai olla vapaasti ja rennosti – kuunnella puheita ja kätellä tuttuja. Jostakin syystä erityisesti metsien miehillä ja salojen sisarilla oli asiaa ja vääjäämättä puheet kiertyivät suurpetopolitiikkaan.

Yllätyksekseni monet kysyivät suoraan että lähdenkö EU vaaleihin ehdolle. Vastasin että empä ole asiaa tullut ajatelleeksi ja samaan hengenvetoon tiedustelin että mistäs moinen ajatus oli pulpahtanut kysyjän mieleen.

No suurpetopolitiikastahan se oli lähtenyt – se ajatus. Perusteluja oli pääasiassa kaksi. Parlamenttiin tarvitaan Suomesta sellainen edustaja joka lähtee kampeamaan suurpetopolitiikkaa uusille urille. Rikkidirektiivin puolustajia siellä on kuulemma jo riittävästi. Toisena perusteena mainittiin koko valtakunnan äänestysalue.

Suurpetopolitiikka – taikka pikemminkin sen puute – puhuttaa koko valtakunnassa ja kun EU vaaleissa koko valtakunta on yhtä äänestysaluetta, niin petopolitikolle äänet keskittämällä olisi kuulemma mahdollista heittää mies Eurooppaan.

Vähän hurjalta kuulostivat puheet siitä että maassa on yli 300 000 riistanhoitomaksun suorittanutta ja jos niistä puoletkin lähtee petopolitikoimaan, niin se porukka jyrää läpi kenet haluaa.

Lupasin harkita asiaa.

Puoluekokouksen henkilövalinnat puhuttivat ennen ja jälkeen äänestysten. Kun kansa äänestää useasta ehdokkaasta, niin lopputulos on aina oikea. Arvioitiimpa sitä millä länsimaisella mittarilla tahansa.

Jotkut historiasta tutut itämaiset mittarit saattoivat joskus ilmoittaa että äänestystulos olisi ollut väärä. Toki itämaisissa vaaleissa oli muitakin erikoisuuksia, mutta ei niistä sen enempää.

Perussuomalaisten henkilövaaleissa vain annetut äänet ratkaisevat ja siihen tulee kaikkien tyytyä.

Iltapäivälehtien toimittajien mukaan puolueemme olisi kriisissä ja hajoamassa.

Kriisiin on heidän mielestään syynä se että henkilövaalissa on ehdokkaita enemmän kun on jaettavana paikkoja.

Aika erikoinen suhtautumistapa. On mielenkiintoista seurata miten samat toimittajat suhtautuvat muiden puolueiden luottamushenkilövalintoihin.

Uskooko kukaan lukevansa vaikka Iltalehdestä että ” Kokoomuksessa kriisi – puheenjohtajaksi ehdolla kolme eri henkilöä”. Taikka Suomen Keskusta hajoamispisteessä – puoluesihteeriksi KUUSI ehdokasta!

Uskon että emme näe tuollaisia otsikoita.

Myös kriisin määritelmä lienee erilainen eri henkilöillä.

Jollakin on kriisi kun kynsi on lohjennut, taikka nutturasta irronnut pinni.

Minun kielenkäytössäni aletaan lähentelemään kriisiä vasta siinä vaiheessa kun ilmassa on verta, hiekkaa, vesihöyryä ja peräsuolen pätkiä.

Jojensuussa ei ilmassa ollut muuta kun auringon paistetta, eikä siitä kriisiä saa tekemälläkään.