SYKSYÄ OOTELLESSA…..

…..Voi tehdä monenlaista.

Meillä mettämiehillä ja ruutiukoilla -akoista puhumattakaan – olisi aihetta istahtaa kokouspöytään pohtimaan, miten hyödynnämme talvisen pienpetojahtimme nykyistä paremmin.

Talvisina viikonloppuina sukset suihkivat ja haulikot jymähtelevät sortaen hangelle punakettuja, näätiä ja joskus horrokseltaan heränneitä supejakin.

Kun eläin on saatu eräksi, on sitä perinteiden mukaan kunnioitettava ja hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti. Syötävistä eläimistä tietenkin lihat ja turkiseläimistä nahat.

Ongelmana on ollut se, että nykyään ei enää suoraan sanottuna ”kannata”  nylkeä pienpetoja, koska nahan arvo on niin olematon.

Nylkemisessä on oma vaivansa, eivätkä kaikki metsämiehet enää edes osaa laittaa kettua taikka näätää kunnolla taanalle.

Monet harrastavat pienpetojahtia vain siitä syystä että pienpedot verottavat tehokkaasti muutenkin olemattomia metsäkanalintukantojamme.

Eli pienpetojahti on puhtaasti riistanhoitotyötä.

Kävin Turkistuottajien huutokaupassa Vantaalla ja pääsin tutustumaan myös nahkavarastoon. Silmäilin komeaa näädännahkaläjää ja kysyin tietenkin että mistäs moinen läjä on pyydetty.

Selvisi että nahat olivat ulkomaan tuontia ja että ne vaan myydään suuressa huutokaupassa Vantaalla, jotta niistä saadaan asianmukainen hinta.

No siitä se sitten läks, eli kysyin, olisiko mahdollista myydä suuressa ja kansainvälisiä ostajia vilisevässä huutokaupassa myös suomalaisten metsästäjien pyytämiä turkiksia.

Asiaa pohdiskeltiin tovi ja päädyttiin siihen että myynnille ei ole äkkipäätään ajatellen esteitä ja että Saga Fursin organisaatio olisi näin myös metsästäjien käytössä.

Ehtona tietenkin on, että nahat tulee olla asianmukaisesti laitettuja ja käsiteltyjä.

Pohdinnoissa päästiin jopa niin pitkälle että turkistuottajien puolelta luvattiin kouluttaa metsästäjiä oikeaoppiseen nahkojen käsittelyyn ja varmaan tarhoilta saa myös taanoja lainaksi jos ei sellaista itse halua omakseen hankkia.

Eli myyntikanava on auki. Nyt on sitten meillä metsästäjillä toiminnan paikka. Jos haluamme saada pienpetojen nahat myyntiin ja tällä tavalla edes hituksen polttoainekuluja korvattua, niin asialla on oltava.

Ei liene järkevää jokaisen yksittäisen metsästäjän lähteä myymään nahkojaan erikseen, vaan homman voisi hoitaa vaikka RHY kohtaisesti.

Syksyn kokouksessa olisi hyvä puntaroida käytännön järjestelyjä. Sopia vaikka koulutuspäivä oikeaoppisen nahan käsittelyyn ja samalla selvitellä mistä saadaan taanat ja miten hoidetaan nahkojen myynti keskitetysti.

Jos RHY ostaa muutaman taanan, niin niitä voi vaikka kierrättää seura kohtaisesti taikka pienpetoporukat voivat ostaa taanan itselleen ja käyttää samaa taanaa.

Mikäli ajatus ottaa tulta, niin ensisijaisina toimijoina olisivat varmaankin Suomen Riistakeskus ja Metsästäjäliitto.

RHY:n kokouksessa asia esille ja siitä se lähtee rullaamaan.

Pohjatyö on tehty ja loppu riippuu nyt meistä metsästäjistä.

Mielestäni on eettisesti oikein että kun hyvässä karvassa oleva pienpeto poistetaan, niin sitä ei sotketa suohon vaan saalista käsitellään oikein ja hyödynnetään loppuun asti parhaalla mahdollisella tavalla.

Villiturkiksille on maailmalla kysyntää ihan samalla tavalla kun muillekkin luomu tuotteille.

Minä ainakin hion omat puukkoni – mitäs Sinä teet?

Kysyy Reijo

JK. Jos on tarvetta, niin minä voin toimia linkkinä Saga Fursin suuntaan ja järjestellä asiaa, koska olen siitä jo alustavasti keskustellut ja hanketta pohjustanut.