TUNARIT……….

…….Kekkosella oli joskus tapana puhua tunareista. Muistamani mukaan Urho Kaleva vielä tehosti tuota kaiken kelvottomuuden ja sössimisen kuvaavaa tunari sanaa jonkinlaisella voimasanalla.

Jätän sen voimasanan pois ja puhun pelkistä tunareista.

Touhun miehenä tunnettu Kekkonen taisteli tunareita vastaan pontevasti, ilmeisenä tarkoituksenaan kitkeä kaikenlainen tunarointi maan päältä – sananmukaisesti hävittää tunaroijat sukupuuttoon.

Kekkonen ei aivan päässyt tavoitteeseensa, sillä Hänen jälkeensä jäi kuin jäikin muutamia yksittäisiä tunareita. Tästä erityisesti eduskuntaan ja valtion hallintoon pesiytyneestä muutaman tunarin joukosta on vuosien saatossa kasvanut jälleen voimiensa tunnossa pullisteleva, elinvoimainen tunaripopulaatio.

Tunaripopulaation kasvulle ei näytä olevan estettä eikä rajaa. Mikäs on kasvaessa kun enää ei ole Kekkosen kaltaisia karvakouria sanomassa että nyt riittää tunaroiminen.

Kansan suussa kiertää huhuja että tunarit olisi Kekkosen ajan jälkeen uskallettu luokitella erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Vahvistamattomien huhujen mukaan asiassa aloitteellinen olisi ollut ympäristöministeriö. Ympäristöministeriön virkamiehet olisivat kartoittaneet valtionhallinnossa työskentelevät yksittäiset tunarit, rengastaneet ne ja kaiken kukkuraksi ankarasti rauhoittaneet.

Maa- ja metsätalousministeriön virkamiehet olisivat kuulemma jollakin tasolla vastustaneet ympäristöministeriön virkamiesten ajamaa tunari -suojelua, mutta jääneet taistelussa auttamatta alakynteen, sillä ympäristöministeriön tueksi olisi ilmaantunut kansainvälisiä, kaikkien asioiden suojelua vaativia järjestöjä.

Tänä päivänä tilanne on se että tunareihin ei saa kajota eikä koskea. Tunarointi jatkuu valtionhallinnossa ja erityisesti ELY–keskuksissa.

Esimerkkejä onnistuneista tunaroinneista on pilvin pimein. Viimeisimpänä taitaa olla koko kansan tietoisuuteen noussut Kalajoen hiekkasärkkien tapaus.

Hiekkasärkät on yksi maamme kuuluisimmista uimarannoista ja suosituimmista rantalomakohteista.

Rantalomilla yleensä myös uidaan. Kalajoella ei kuitenkaan suositella uimista koska uimarannan vesi on saastunutta. Saastuttajana pidetään suurta rannat vallannutta  lokkiyhdyskuntaa.

Lehtitietojen mukaan Kalajoen kaupunki on lähettänyt viime vuonna ELY-keskukselle hakemuksen lokkien pesinnän vaikeuttamisesta erityisellä keppi-naru-menetelmällä. Tarkoitus on estää pesintä keppien väleihin pingotetuilla naruilla.

Hakemus on lähetetty jo viime vuonna ja edelleen ELY-keskuksen virkailijat hautovat päätöstä. Päätöksen toivotaan kuoriutuvan viimeistään alkusyksyllä.

Eikös olekin kätevää. Annetaan päätös ongelmaan alkusyksyllä, jolloin turistikausi on jo ohi, eikä uimareita muutenkaan olisi enää meressä.

Kalajoen kaupunki haluaa myös ennallistaa (lue:siivota) lokkien suosiman pesimäpaikan. Siivoamisen jälkeen lokkien ei enää uskota pesivän siellä.

Ongelmana ovat rauhoitetut naurulokit, jotka pesivät muiden totisempien lokkien kaverina samalla alueella.

ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvaroista vastaavan henkilön mukaan ei voida vaikuttaa vain yhden lokkilajin elämään joten hankalaa on torjua toisiakaan.

Koska terveystarkastaja varoittelee uimasta lokin ulosteiden saastuttamassa vedessä, niin mielestäni on aiheellista selvittää, poikkeaako nauru- ja totisempien lokkien ulosteiden koostumus toisistaan ja jos poikkeaa, niin miten.

Siis: onko turvallisempaa uida naurulokin ulosteissa kuin totisempien tovereiden jätöksissä?

Jos päädytään siihen että molemmissa jätöksissä on mikrobeja joiden hengittäminen taikka meriveden mukana jopa nieleminen ovat ihmisen terveydelle haitallisia, on ongelmaa käsiteltävä kokonaisuutena.

Tästä päästään taas varsinaiseen aiheeseen, eli tunarointiin.

Minä uskon että innokkaana erämiehenä ja kaikkinaisten ongelmien tarmokkaana ratkojana tunnettu Kekkonen ei olisi lähtenyt poistamaan Kalajoen lokinjätösongelmaa millään keppi-naru-keppi virityksellä taikka muovileluilla.

Kekkosen ratkaisu olisi ollut yksinkertainen ja selkeä: poistetaan pysyvästi lokkeja niin paljon että uiminen on taas turvallista.

ELY-keskukseen olisi saattanut jostakin myllystä lähteä kirje jossa olisi kehotettu ratkomaan tämänlaatuiset ongelmat omin päin ja paikallisesti.

Poliitikoille olisi viestitetty että naurulokit samalle listalle totisempien tovereiden kanssa, jotta loppuu se kikkailu rauhoituspäätöksillä. Virkamiehet olisivat käsi täristen naputelleet esityksen siitä että kappas vaan –naurulokki ei enää olekaan niin uhanalainen kun on erehdyksessä oletettu, joten naurulokin suojelustatus voidaan poistaa. Kun naurulokin suojelustatus olisi poistettu, olisi poistettu myös nauru- ja muiden lokkien aiheuttamat ongelmat, sillä lokkien ulosteiden määrä olisi korreloinut suoraan lokkien vähentämisessä syntyneiden hylsyjen määrään.

Samanmoisia lokinjätösongelmia on viimevuosina ollut ainakin Teerijärvellä ja Ullavanjärvellä.

YLE uutisoi 17.7.2013 Ullavanjärven lokkiongelmasta mm. seuraavaa:

”ASIANTUNTIJA :LELUKÄÄRME ASEEKSI LOKKEJA VASTAAN…. 

Kesän mittaan esimerkiksi Kalajoella, Teerijärvellä ja Ullavassa ihmiset ovat tuskastuneet likaaviin ja kirkuviin lokkeihin. Suojeltua naurulokkia ei kuitenkaan saa ampua tai häiritä pesimäaikaan. Biologi kertoo, mitä kikkoja lintujen torjumiseen saa käyttää. Aseeksi voi ottaa vaikkapa muovikäärmeen tai -sorsan……..

….. Haju, melu ja ulosteet ärsyttävät. Ullavanjärven rannalla osa asukkaista ja mökkiläisistä on tuskastunut naurulokkeihin. Tiheimmän populaation alueella asukkaat joutuvat pitämään ikkunat kiinni lokkien aiheuttaman melun ja ulosteiden hajun vuoksi. Ullavalainen Jussi Korpi kertoo, että linnut liikkuvat erityisesti Vares- ja Hanhilahden alueilla. 

– Kyllähän se kirkuminen on melko kovaa. Paskomien on yksi ongelma. Ojansuussa ei varsinaisella uimarannalla pysty uimaan, kun lokit paskoo. Kokkolan kaupungista käyvät siivoamassa välillä rantaa, luonnehtii Jussi Korpi. 

Aihe tuntuu olevan paikkakunnalla arka. Moni kertoo nimettömänä haitoista ja kiusasta, mutta haastatteluun ei moni suostu. Miksi, Jussi Korpi? 

–  Yksi syy ovat lintuharrastajat. Ne kehuu populaatiota täällä. Moni ei halua olla niiden kanssa eri mieltä. Pelätäään, että tulevat tänne isännöimään ja huutamaan.” 

Yksi vaatii laittamaan pyöryläisiä kiviä komentokorsuunsa johtavan polun reunoille. Toinen vaatii keppi-naru-keppi-virityksiä lokkien pesimäpaikoille ja kolmas esittää kumikäärmeitä ja muovisorsia haittaamaan lokkien pesintää.

Sanokaa mitä sanotte, mutta aikamoista tunarointia on kun ei tuollaista ongelmaa saada hoidetuksi.

Reijo