PALAUTETTA……..

………PALAUTTEESTA.

Kirjoituksista napsahtelee palautetta tasaiseen tahtiin. Ruusua ja risuja – kuten vanha sanonta kuuluu.

Kiitoksia kaikista palautteista -ne ovat arvokkaita.

Tapani on ollut että vastaan palautteen lähettäjälle, mikäli hän esiintyy nimellään.

ANONYMUS nimisille palautteen antajille en ole vastannut. Eivät he vastausta ilmeisesti odotakkaan.

Erityisen kiitollinen olen sellaisista palautteista joissa pohditaan palautekirjoituksen kohteena olevaa asiaa ja siihen esitetään vielä ratkaisua.

Vanha sanonta kuuluu: kaikki järki ei ole yhdessä päässä, vaan se on levinnyt pitkin pitäjää ja aitovieriä.

Tämä on hyvä pitää mielessä, sillä ainakin minulla on tapana kuunnella herkällä korvalla myös omista arvoista ja mielipiteistäni poikkeavia pohdintoja.

Aina voi oppia jotain uutta!

Viimeisimmästä kirjoituksesta tuli lähes neljäkymmentä viestiä.

Enin osa viesteistä sisälsi kysymyksen että miten kaksi noin erilaista asiaa voi olla samassa kirjoituksessa.

Myös sitä kysyttiin että miksi kirjoitan lähes aina metsään, luontoon, luonnonsuojeluun taikka johonkin maahanmuuttoon liittyvistä asioista. Ihmeteltiin että eikö maailmassa muita aiheita ole.

Ihan hyviä kysymyksiä ja ihmettelyn aiheita.

Vastaan ensimmäiseen osioon että kun istun maa- ja metsätalousvaliokunnassa, niin sen valiokunnan pöydän ympärillä pääsääntöisesti keskustellaan maa- ja metsätalouteen, joskus myös elintarviketurvallisuuteemme liittyvistä asioista.

Eli luonto ja sitä kautta myös luonnonsuojelu kuuluu erittäin oleellisesti meikäläisen rooteliin.

Edellisen kirjoitukseni jälkimmäinen osio ei liity mitenkään luonnonsuojeluun, mutta liittyy oleellisesti toisen valiokuntani, eli hallintovaliokunnan rooteliin.

Tarkastelen asiaa lähinnä siltä pohjalta, että hallintovaliokunnan pohdittavana on myös maamme sisäiseen turvallisuuteen liittyvät asiat. Valiokunta on erittäin kiinteästi ”kytköksissä” sisäministeriöön ja sisäministeriin.

Kun Suomen kansalainen lähtee niin sanotulle omatoimimatkalle johonkin sotaa käyvään maahan, niin minun mielestäni Hän ottaa melkoisen riskin.

Mielestäni Riski kasvaa entisestään, mikäli Hän tarttuu maassa aseeseen ja osallistuu sotatoimiin.

Minä – ja varmaan myös Sinä – ymmärrät sen että nyt ei puhuta mistään YK:n lipun alla tapahtuvasta virallisesta operaatiosta, vaan ihan omilla luvilla sotimisesta.

YK:n operaatiot ovat virallisia ja näin luku sinänsä. Minä kirjoitin edellisessä bloggauksessa näistä omatoimisista taistelijoista ja siitä kuinka heidän käy jos he esimerkiksi haavoittuvat.

Minun mielestäni on kokonaan eri asia jos ja kun suomalainen lähtee kiipeämään johonkin vuorelle ja loukkaantuu siellä. Jos menee nilkasta nivelsiteet taikka katkeaa reisiluu, niin kiipeilijä palaa kotimaamme terveydenhuollon piiriin.

Jos kansalainen lähtee omin luvin sotimaan ja saa luodin kehoonsa, niin ainakaan minun mielestäni näitä esimerkkejä ei voi verrata keskenään.

Joku voi olla toista mieltä.

Pohdin myös sitä mitä tapahtuu kun tällainen sotaveteraani palaa Suomeen. Minua paljon kokeneemmat sanovat että ihminen ei koskaan palaa sodasta sellaisena kun Hän oli sotaan lähtiessään. Sota muuttaa ihmistä aina. Mihin suuntaan – kuka tietää?

Olen huolissani maamme sisäisestä turvallisuudesta ja tähän turvallisuuteen kuuluu myös huoli siitä, kykenevätkö taistelusta palanneet unohtamaan näkemänsä ja kokemansa ja sopeutumaan jälleen rauhanomaiseen elämiseen.

Toivottavasti kykenevät, se olisi meidän kaikkien etu!