RAHARIIHI……….

……Lämpiää jo toista päivää.

Jonkinmoisia uutisia on ovenraosta huudeltu pihalla päivystäville toimittajille.

Korvaani kantautuneen huhun mukaan työttömyysturvan varassa kituuttavalle tullaan sallimaan 400e ansiot kuukaudessa, ilman että työttömyysturvaan kajottaisiin.

Tällä hetkellä jokainen ansaittu euro vähentää työttömyysturvaa.

Kirjoittelin samasta aiheesta jo aiemmin otsikolla TERVEISIÄ LATAAMOSTA.

Mielestäni tämä uudistus on erinomainen apu niille henkilöille jotka ovat todella työttöminä ja jotka todella haluaisivat työtä itselleen. Toisenlaisiakin ”työttömiä” on.

Tiedän että sohaisen muurahaispesää puhumalla näistä ”toisenlaisista” työttömistä. Näitä kuitenkin on, sillä viikottain minulle soittavat yrittäjät jotka haluavat palkata työntekijän taikka työntekijöitä, mutta ketään ei kiinnosta ottaa vastaan työpaikkaa.

Monesti kyseessä on lyhytaikainen työ. Kieltäytyjät vetoavat siihen että saavat saman rahan kotiin. Tällaiset loukut pitää poistaa.

Työn tekemisen on oltava aina joutenoloa kannattavampaa.

Kun kestävyysvaje lähentelee jo 9 mrd euroa, niin millään yksittäisellä tempulla ei vajetta kuitata kuntoon. Hokkus – pokkus temput eivät enää auta.

Tuollaisilla 400 euron vapailla tienesteillä ei valtion taloutta paikkailla, mutta mielestäni se antaa selvän signaalin valtiovallan tahtotilasta jossa työn tekemistä – vaikkakin lyhytaikaista – arvostetaan.

Uskon että monta vakituista työsuhdetta saa hyvän alun kun työntekijä käy ensin sijaistamassa taikka muuten pätkätyössä. Näin hänellä on oiva tilaisuus osoittaa osaamisensa. Kun osaaminen huomataan ja myöhemmin avautuu pysyvä työpaikka, on hyvin työnsä hoitanut etusijalla pysyvää työpaikkaa täytettäessä.

Tiistaina 27.8 MTV:n aamulähetyksessä haastateltiin Mari Laaksosta. Hän toimii siivousalan yrittäjänä.

Laaksosen mukaan siivousalalle on vaikeaa saada kunnon työntekijöitä. Kaikenlaisia mopin heiluttelijoita riittää, mutta ammattitaitoisia alan osaajia ei niin vain löydykkään.

Jokainen ymmärtää että sairaalan leikkaussalia puhdistavan on oltava todellinen osaaja jolla on myös työmotivaatio kohdallaan. Hutilointiin ei ole varaa, sillä huolimattoman työn seurauksena saattaa joku menettää henkensä.

Toisena esteenä Laaksosen kertoman mukaan on työntekijöiden taustojen tarkistamisen yhteydessä löytyneet merkinnät vaikkapa luottotiedoissa.

Palkattavan työntekijän luottotiedoissa ei saa olla häiriömerkintöjä ja henkilön on muutoinkin oltava ns. nuhteeton. Minä ymmärsin Laaksosen puheen niin että Hän haluaa palkata yritykseensä henkilöitä joihin Hän luottaa ja joiden taustat Hän saa tarkistaa.

Myös tämän ymmärtää jokainen, sillä siistijä työskentelee usein yksin. Siistijän avainnipussa on paljon yleisavaimia, joita ei välttämättä ole edes kaikilla yrityksen työntekijöilläkään. Työntekijöiden kulkua on saatettu rajata, mutta siistijä voi kulkea vapaasti. Yleisavaimen haltijaan on voitava luottaa kaikissa olosuhteissa.

Myös henkilön vaitiolovelvollisuudelle asetetaan ankara vaade. Mikäli siistijä töidensä ohessa lukee yrityksen pöydillä lojuvia muistilappuja taikka muuta materiaalia ja kertoilee kantakuppilassa niistä kavereilleen, niin huomaa pian olevansa entinen työntekijä.

Tieto ”syväkurkusta” leviää ja muita työpaikkoja on turhaa hakea.

Tätäkään ei varmaan moni ole tullut ajatelleeksi.

Yritykset huolehtivat tietoturvastaan ja vannottavat työntekijöitään vaiteliaisuuteen yritystä koskevissa asioissa, mutta kuinka moni huomioi yrityksen ulkopuolelta tulevat siistijät.

Meillä on työtä ja työtä vailla olevia kansalaisia. Meillä on lähes 9 mrd:n vaje kansan rahakirstussa. Pienistä puroista kehkeytyy vuolas virta.

Jokainen työpaikka on tärkeä. Jokainen työntekijä on tärkeä. Jokaista tarvitaan, jotta kenenkään ei tarvitsisi uupua työtaakkansa alle.

Reijo