TIUKKAA ON………

……Valtiovarainministeri Urpilainen haluaa ravisuttaa kansaa huomaamaan kuinka surkeassa jamassa ollaan.

Ymmärrän Urpilaisen tuskan, sillä emmeköhän me ole kaikki samassa veneessä.

Valtion rahakirstussa on ammottava aukko. Repaleisen reijän tukkeeksi tarvitaan miljardi tolkulla riihikuivaa. Kalkulaattori- ja liivipukumiehet laskeskelevat että 7-8 miljardia olisi jostain kaavittava kasaan.

Ei ole helppo nakki.

Talous syöksyy jyrkässä kulmassa ja oikaisuliikettä tarvitaan.

Minä en usko mihinkään hokkus – pokkus temppuihin. Oikaisu lähtee monista pienistä teoista. Niistä joista se on aiheutunutkin.

Syytä on sysissä ja sepissä. Suomi ei ole ainoa maa jossa kalkuloidaan huolestunein ilmein budjettia. Jos ongelma olisi pelkästään Suomen, olisi korjausliikekin yksinkertaisempaa.

Nyt ongelmia on myös maamme rajojen ulkopuolella, emmekä me omilla toimillamme kykene vaikuttamaan muiden maiden talouksiin.

On keskityttävä asioihin joihin meillä on ylipäätään mahdollisuus vaikuttaa.

Vaikka aika entinen ei koskaan enää palaa, niin minun mielestäni ei ole haitaksi vaikka palauttelemme mieliimme kuinka talouttamme hoidettiin vielä muutama vuosi sitten.

Jätän pois puheet omalla rahalla keinottelemisesta, koska meillä ei ole enää omaa rahaa.

Muistamani mukaan muutama vuosi sitten oli kauppataseemme ylijäämäinen noin 5 mrd euroa. Viimet vuodet on oltu pakkasella. Aivan viimeisin luku taisi onneksemme olla jo plussan puolella, mutta eipä ole hurraamista siinäkään.

Suurimpana yksittäisenä syynä kauppataseen roimaan alamäkeen oli energian tuonti ulkomailta.

Toki muitakin syitä oli, mutta energian tuonti oli suurin yksittäinen syy. Taikka merkittävin -ihan miten sen vaan haluaa sanoa.

Minun on kuulkaas melko mahdotonta ymmärtää, saatikka hyväksyä, että Suomi tuo ulkomailta sellaista energiaa jota kyetään tuottamaan kotimaassakin.

Puhun nyt lämmitykseen käytettävästä öljystä ja vaikka kivihiilestä.

Lämmitykseen käytettävää ja ennenkaikkea kotimaista energiaa kasvaa metsissä ja soilla. Ongelmana meillä on se, että metsien hakkeen polttamiseen tarvitaan myös turvetta.

Jokainen muistaa kuinka Kataisen hallituksen vihreä siipi on kieltämässä koko turvetuotannon. Eli ajamassa maatamme yhä enemmän tuontienergian varaan.

Luonnon- ja ympäristön suojelun nimissä aiheutetaan maallemme sellainen lasku että sen maksamiseen osallistuvat vielä jälkipolvetkin.

Jos tilanne todella on niin huono kun ministeri Urpilainen antaa ymmärtää, niin olisiko hallituksen syytä puhaltaa rivinsä suoriksi ja pohtia uudemman kerran myös energiaratkaisuja.

Soiden suojeleminen ja ennallistaminen tulee kalliiksi. Onko meillä enää siihen varaa?

Kun puhutaan miljardien menoista, niin miljoona on siinä sivussa pieni summa.

Kuitenkin pienistä puroista se isokin virta kasvaa.

Puhun nyt siitä, että viime vuonna erilaisten maasuurpetojen aihauttamien vahinkojen korvauksiin käytettiin noin 7,4 miljoonaa euroa. Se on ”vain” 7,4 miljoonaa, mutta Liikkuvan Poliisin lakkauttamiseen riitti paljon pienempien säästöjen tavoitteleminen.

Kysyn toisen kerran; onko meillä enää varaa pitää yllä tällaista suurpetokantaa, sillä petokannan kasvaessa edelleen kasvaa myös korvausvaateiden summa.

Selvää ja selkeää säästöä syntyy heti kun petoja aletaan vähentää.

Monissa puheissa pohditaan lisävelalla elvyttämistä. Pienikorkoisella velkarahalla korjattaisiin homekouluja ja teitä, koska ne joskus joudutaan korjaamaan kumminkin.

Myöhemmin se korkoprosentti voisi olla suurempi.

Tarkoituksena olisi ”halvalla rahalla” työllistää suomalaisia ja saada sitäkautta lisättyä kulutusta.

Onko tässä järkeä? Ehkä on, jos korjaus- ja rakennustyöt tekevät suomalaiset timpurit. Nyt tilanne on vaan se, että ainakaan etelän rakennuskohteissa ei enää kotimaan kielellä pärjää.

Ulkomaiset työntekijät tekevät ryskätyöt ja suomalaiset mittailevat katuja muovikassi kädessä.

Rakentamiseen elvytysmielessä kohdennetut eurot eivät enää välttämättä päädy suomalaiseen tilipussiin, vaan matkaavat ulkomaille.

No auttaakos tällainen elvytys? Eipä taida auttaa.

Tässä yhteiskunnassa on monta sellaista ongelmaa joita korjaamalla saattaisi työllisyyskin parantua.

Olen joka mutkassa yrittänyt jankata että työn tekemisen on oltava ihmiselle kannattavampaa kun sosiaalietuuksilla elämisen.

Olen jo kyllästymiseen saakka kuullut, että esimerkiksi ansiosidonnaisella päivärahalla olevan ei kannata….luit aivan oikein…siis EI KANNATA ottaa vastaan lyhyttä, vain muutaman päivän kestävää työtä, koska joutuu melkoiseen myllyyn. Muutaman päivän mittaisesta työputkesta pitää lähetellä työaikakortteja ja erilaisia palkkatodistuksia.

Onko meillä enää varaa tällaiseen pelleilyyn. Eikö tätä järjestelmää millään saada niin yksinkertaiseksi että tämä lippujen ja lappujen edestakainen lähetteleminen loppuu.

Korjattavien listaa voisi jatkaa pitempäänkin.

Nostan esiin vielä yhden mieltä askarruttavan epäkohdan.

Olemme varmaan kaikki kuulleet kauniita puheita LÄHIRUOAN MERKITYKSESTÄ.

Lähiruoka on terveellistä ja toki sillä on myös työllistävä vaikutus. Eli paketissa olisi kaikki eväät kannattavaan toimintaan.

Todellisuus on kuitenkin toinen. Koulujen alkaessa kunnat pyytävät tarjouksia kouluille toimitettavista kasviksista ja juureksista.

Monen koulun vieressä on perunamaa ja potun matka pellolta pulpetille olisi vain muutamia kymmeniä taikka satoja metrejä.

Usein kuitenkin käy niin, että koululaiset eivät saa syödäkseen kotimaista lähiperunaa, vaan jopa Puolasta asti tuotuja esikypsennettyjä eineksiä.

Syynä on meidän iki ihana lainsäädäntömme, jolla on raakavihanneksista tehty lähes myrkyllisiä.

Ennen koulun keittolassa pestiin ja kuorittiin perunat itse. Nyt ollaan niin tarkkoja että pesemiset ja kuorimiset on suoritettava kokonaan eri tiloissa.

Kun kerran tällaiset pykälät on laadittu, niin kuntien ja kaupunkien terveystarkastajat valvovat että niitä myös noudatetaan.

Jälleen kerran kysyn, että onko kuulkaas hyvät ystävät meillä enää varaa tällaiseen pelleilyyn.

Minä nimitän tätä pelleilyksi. Sinä voit nimittää miksi haluat. Minun tiedossani ei ole yhtään multaiseen perunaan tukehtunutta oppilasta, joten hysteerinen ruoanlaiton ohjeistaminen vie turhaan kuntien varoja.

Sama tilanne on jos paikallinen hirviseurue päättää lahjoittaa hirvenruhon kouluruokailuja varten.

On todella monimutkainen prosessi teurastaa ja käsitellä eläin niin että jokainen lain koukero täyttyy.

Ennenvanhaan hirvimiehillä oli punaiset nenät ja liivit. Nyt on valkoiset nenät, valkoiset vaatteet ja kertakäyttökäsineet.

Tuosta muljahti mieleeni, että minä en ole toistaikseksi nähnyt asetusta jossa määritellään millaisella veitsellä ihmisravinnoksi aiottua teurasruhoa saa käsitellä.

Ehkä sekin tässä vielä määritellään.

Reijo