KIRJALLINEN KYSYMYS KOULUKYYDEISTÄ

KIRJALLINEN KYSYMYS

Maasuurpetojen koululaisille aiheuttamien pelkotilojen huomioiminen maksuttomasta koulukuljetuksesta päätettäessä

Eduskunnan puhemiehelle

Perusopetuslain 32 § todetaan ”Jos perusopetusta tai lisäopetusta saavan oppilaan koulumatka on viittä kilometriä pitempi, oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen. Perusopetusta, lisäopetusta tai esiopetusta saavalla oppilaalla on oikeus maksuttomaan kuljetukseen myös silloin, kun edellä tarkoitettu matka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioon ottaen muodostuu oppilaalle liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi. Maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona on oppilaan kuljettamista tai saattamista varten myönnettävä riittävä avustus.”

Näihin päiviin saakka lapsen koulumatkan vaarallisuutta ja matkaan sisältyviä riskejä on arvioitu pelkästään liikenteellisten seikkojen pohjalta. Uhka-arviot ovat perustuneet tiehallinnon tierekisteristä saataviin tiestön ja liikenteen ominaisuustietoihin kuten liikennemääriin, nopeusrajoituksiin, piennarleveyksiin ja tiestön valaistusolosuhteisiin.

Liikenteen muodostamat turvallisuusuhkat on tiedostettu jo vuosikymmeniä sitten. Sen sijaan uusi ja vielä tiedostamaton uhka ovat kouluteiden varsilla liikkuvat maasuurpedot. Sudet ja karhut lisääntyvät ja levittäytyvät uusille asuinalueille ja näin vääjäämättä joutuvat kosketuksiin myös ihmisten kanssa.

Noin kuukausi sitten karhu hyökkäsi lenkillä olleen aikuisen miehen päälle Alavudella. Mies selvisi hyökkäyksestä hengissä, mutta joutui sairaalahoitoon pahojen puremavammojen vuoksi. Tieto karhun hyökkäyksestä on tavoittanut myös kouluikäiset lapset.

Moni Alavuden, Kuortaneen ja Ähtärin seudulla asuvista vanhemmista kertoo lapsensa pelkäävän nykyisin koulumatkoja.  Pelkotilat ovat pahimmillaan aiheuttaneet lapsille unettomuutta, keskittymisvaikeuksia ja jopa yökastelua. Samanlaista viestiä on tullut myös muualta maastamme.

Vanhemmat ovat huolissaan lastensa turvallisuudesta ja henkisestä jaksamisesta. Monet kantavat huolta myös siitä, kuinka lapsi selviää aikuisuuteen pelkotilojensa kanssa.

Yksinkertaisin tapa pelkotilojen poistamiseen ja lasten koulutien turvaamiseen olisi järjestää heille koulukuljetus. Autossa lapsi ei pelkää. Valitettavasti monen kunnan ja monen vanhemman taloustilanne ei salli ylimääräisten kuljetusten järjestämistä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää lapsen pakottaminen koulumatkalle. Tämä puolestaan lisää lapsen henkistä kuormaa ja vahvistaa mahdollisia pelkotiloja.

Erityisesti sosiaalisessa mediassa on vilkkaasti keskusteltu valtion vastuusta koulukuljetuksen järjestämisessä, sillä valtio ohjaa suurpetopolitiikkaamme ja säätelee petokantojamme. Oppilaat, oppilaiden vanhemmat ja kunnat eivät ole vastuussa petopolitiikastamme, vaikka joutuvat kärsimään petopolitiikan seurauksista.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen maasuurpetojen lapsille aiheuttamista pelkotiloista ja pelkotilojen voimakkaasta lisääntymisestä, sekä aikooko hallitus osoittaa kunnille resursseja petopelosta johtuvia koulukuljetuksia varten?

Helsingissä 11 päivänä syyskuuta 2013

Reijo Hongisto /ps