TERVEHTIMISESTÄ……..

……..On viimepäivinä puhuttu. Jotkut tervehtivät puristamalla kädestä, toiset pussailevat poskille ja vielä useampaan kertaan ja jotkut heilauttavat kättä.

Tapoja on monia.

Minulta on kyselty edustajakollegani Hirvisaaren vieraana olleen henkilön eduskunnassa tekemästä tervehdyksestä. En ole ollut paikalla, joten pohjaan näkemykseni pelkästään julkisuudessa olleeseen tietoon.

Ensiksi muutama sana omasta tervehtimistavastani.

Pääsääntöisesti tervehdin henkilöitä kädestä pitämällä. En uskalla sanoa että puristamalla, koska joku voisi tulkita sen täyttävän lievän pahoinpitelyn tunnusmerkistön – aiheuttaa kipua.

Siispä vatkaan miedolla otteella kädestä. Poskille en ole oppinut pussailemaan, koska en mielelläni pyyhiskele omilta poskiltanikaan toisten eritteitä.

Keski-Suomen Pieneeripataljoonassa kesällä -82 minulle opetettiin perinteinen sotilaiden käyttämä – kättä lippaan tervehdys. Aktiivisena reserviläisenä olen käyttänyt tätä tervehdystä varusmiesaikojen jälkeenkin, mutta aina minulla on ollut joko poliisin taikka puolustusvoimain asu yllä ja aina olen tervehtinyt vain sellaista henkilöä joka on pukeutunut vastaavalla tavalla.

Mielestäni sotilaalliset tervehdykset eivät kuulu siviiliasujen kanssa käytettäväksi, eivätkä varsinkaan eduskuntaan.

Tervehdykselläni osoitan kunnioittavani tervehtimääni henkilöä, sekä tilaa jossa olemme.

En käytä tervehdystä provokatoorisessa taikka huomiota hakevassa mielessä.

Minä en hyväksy Euroopassa 1930 -luvulla käyttöönotettuja tervehdystapoja itseltäni enkä ystäviltäni.

Ne eivät kuulu tähän aikaan.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan edustaja Hirvisaaren eduskuntaan tuoma vieras on käyttäytynyt pahennusta aiheuttaneella tavalla.

Tämä on erittäin valitettavaa.

Edustaja on vieraansa isäntä ja osaltaan vastuussa vieraan käyttäytymisestä, sikäli kun se on mahdollista. Mikäli vieras käyttäytyy sopimattomasti, tulee ensikädessä isännän huolehtia vieraansa ojentamisesta ja osoittaa näin paheksuntansa käytökseen.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan näin ei olisi kuitenkaan käynyt.

Ehkä olen turhan vanhanaikainen ja jopa tosikko, sillä minä en ymmärrä natsitervehdystä huumoriksi. En millään tavalla enkä missään paikassa.

Vakavilla ja järkyttävillä asioilla ei saa tehdä pilaa eikä niillä ole syytä leikitellä.

Reijo