TURVAPAIKKATURISMISTA……..

YLE uutisoi viikonloppuna että jopa 700 Suomesta poistumaan määrättyä ulkomaalaista voi jäädä maahamme pysyvän oleskeluluvan turvin.

Oleskelulupa tulee myöntää karkotettavalle, mikäli tämä ei itse vapaaehtoisesti suostu poistumaan maasta taikka häntä vastaanottava maa ei suostu ottamaan karkotettavaa vastaan.

Näin on Korkein hallinto-oikeus linjannut.

Poliitikon ei ole sopivaa puuttua oikeusistuinten ratkaisuihin. En kirjoituksellani ota kantaa ratkaisuun enkä pohdiskele miksi Korkein hallinto-oikeus on tuollaiseen ratkaisuun päätynyt.

Se on KHO:n asia, ei kansanedustajien.

Sen sijaan kansanedustajien asia on pohtia päätöksen seuraamuksia ja ehkä myös sitä, voisimmeko eduskunnassa laatia lain, jota tulkitsemalla myös KHO päätyisi toisenlaiseen lopputulokseen.

Oikeusistuimet soveltavat kulloinkin voimassa olevaa lakia. Ne eivät oikein voi muuta tehdä. Eduskunnan asia on pitää lait sillä tasolla jolla keskivertokansalaisen oikeustaju ne hyväksyy.

Yhteiskunta kehittyy, ihmiset muuttuvat ja lakeja on tarpeen muuttaa mukana.

Aika moni lienee kanssani samaa mieltä siitä, että laissa on tässä kohtaa jonkinlainen valuvika. Korjaamisen tarvetta on.

Ei voi olla oikein että maasta karkotettavaksi määrätty henkilö saa jäädä maahan pysyvän oleskeluluvan turvin jos Hän ei itse suostu maasta poistumaan, taikka vastaanottava maa ei suostu ottamaan tulijaa.

Minä ymmärrän lyhyen – viikon, parin mittaisen – tilapäisen luvan, koska jossainhan sen henkilön pitää odotusaikansa viettää, mutta pysyvää lupaa en ymmärrä ja väitän että EN ole ainoa.

Kun tilanne nyt on tällainen, niin mielestäni ensimmäinen ja kiireellisin toimi olisi ilmoittaa vastaanottavalle maalle että mikäli ette suostu ottamaan Suomesta karkotettavaa henkilöä vastaan, harkitsee Suomi vastavuoroisia toimia maatanne kohtaan.

Mikäli kyseinen vastaanottava maa saa Suomelta esimerkiksi kehitysapua, niin apuvarat jäädytetään toistaiseksi ja avustuksen jatkamista harkitaan vasta sen jälkeen kun Suomesta siihen maahan karkotettavat henkilöt suostutaan ottamaan vastaan.

Tällaiseen ratkaisuun päästään tarvittaessa hyvinkin nopeasti. Kyseessä ei käsittääkseni ole juridinen ongelma vaan puhtaasti poliittinen linjaveto johon eduskunnan valtuudet riittävät.

Loppukaneettina toistan jo moneen kertaan sanomani: jos ihminen juoksee kiväärinpiippua pakoon ja päätyy pakomatkallaan Suomeen, niin sanon että tervetuloa.

Jos tällainen henkilö alkaa Suomessa osoittelemaan aseilla taikka muilla astaloilla kanssaihmisiään jotka puolestaan joutuvat juoksemaan tätä henkilöä pakoon, sanon että tervemenoa.

Maassa maan tavalla taikka maasta pois. Kaikin käytettävissä olevin laillisin keinoin.

Reijo