POTKUPELIÄ…….

………Joku on kertomansa mukaan jäänyt jyrän alle, joku toinen auton alle ja meikäläinen hautautui kysymystulvaan.

MITÄ MIELTÄ REIJO ON NÄISTÄ AILUKSEN JA KUMPPANEIDEN ERORAHOISTA???!!!

Yritän tämän kirjoituksen avulla kampeutua pois kysymystulvan alta.

Nähtäväksi jää kuinka äijän käy.

Palautellaampa aluksi mieliin muutama julkisuudessakin puitu tapaus.

Lähteenä käytän Jarmo Virtasen kirjoittamaa YLE uutisten juttua:

”Jyväskylän kaupunginjohtaja erotettiin 2004. Asiasta käräjöitiin moneen kertaan ja lopputulema oli se että erotettu kaupunginjohtaja sai pitää erorahansa, 200 000 euroa.

2010 Nokian pääjohtaja erotettiin. Eroraha 4,6 MILJOONAA EUROA.

Valtion lentokenttäyhtiön Finavian toimitusjohtaja erotettiin 2011. Eroraha vajaat 300 000 euroa.

Veikkauksen toimitusjohtaja jätti tehvävänsä 2012. Eroraha oli noin vuoden palkan verran, mikä oli satoja tunansia euroja.

Microsoftilta tullut ja Microsoftille palannut, Nokiassa piipahtanut, toimitusjohtaja saa 18,8 MILJOONAN EURON verran erorahaa, ehdolla että Nokian myynti Microsoftille toteutuu.

Tänä vuonna Altiasta erotettu toimitusjohtaja saa erorahaa lähes 500 000 euroa.

Viimeisimpänä on tämä KEVAn tapaus, jossa erorahaa jaetaan reippaat 300 000 euroa.”

YLEn jutussa oli mainittu myös erotettujen nimet, mutta jätin ne pois koska haluan kiinnittää huomiosi summiin – en erotettujen nimiin.

Tuota listaa lukiessani pohdin touhun järjettömyyttä.

Ymmärrän asian niin, että jokaisessa mainitussa tapauksessa henkilö on erotettu.

Kun henkilö erotetaan, niin siihen on aina joku syy. Eihän minkään yrityksen etujen mukaista ole erottaa henkilöä ilman syytä ja vielä maksaa roimat rahat erotetulle.

Erittäin lyhyesti ja jopa kärjistäen sanottuna, erotettu on jollakin tavalla toiminut yhtiön taikka työnantajan etuja vastaan.

Siis kansankielellä sanottuna; sössinyt työnsä.

Syitä voi olla monia, minulle tulee ensimmäisenä mieleen että työntekijä ei ole selviytynyt työstään. Ei ole hallinnut työtään, taikka  on vuotanut yhtiön elintärkeitä tietoja kilpailijoille tms.

Tietovuoto on sellainen josta ei yleensä paljoa varoitella. Jos salassa pidettäviä tietoja vuotaa ulos, on lopputili kädessä, eikä siinä juuri auta pullikoida. Varsinkin jos on työsopimusta allekirjoitettaessa sovittu salassapidosta.

Yleensä salassapidettävät asiat sovitaan joko – tai. Ei sillä tavalla että firman asioista saa puhua kotona isille taikka äidille, mutta ei maitokaupassa kavereille.

Niistä Ei puhuta kenellekkään, ei viedä muistitikkuja kotiin eikä mihinkään muuallekkaan.

Jos tehdään etätöitä kotona, niin siellä ollaan yksin, jotta yksikään yritykseen kuulumaton ei voi saada tietoja työstä. Jos puhutaan yrityksen työhön liittyviä puheluita joissa on salassa pidettävää tietoa, ei kukaan ulkopuolinen saa olla kuulolla. Piste.

Oli syy mikä tahansa, niin aika erikoiselta tuntuu että verokirjan mukana annetaan huonosta työstä vielä vuoden palkan verran rahaa.

Minun oikeustajuni mukaan tämän huonosti työnsä hoitaneen, taikka yrityksen tietoja vuotaneen pitäisi pikemminkin palauttaa yritykseen palkkarahojaan.

Minä ymmärrän kun hyvin tehty työ palkitaan, ja silloinkin kohtuullisesti, vaikka kuukauden palkalla, mutta tunnustan olevani äimän käkenä, kun huonokin työ palkitaan.

Kirjoituksellani en halua syyllistää näitä erotettuja. Vanhan sanonnan mukaan ”eihän se ole hullu joka pyytää, vaan se joka maksaa”.

Peiliin katsomisen paikka lienee monessa yrityksessä ja nimenomaan siellä työnantajapuolella. Ainakin niissä tilanteissa joissa on menty hyväksymään sopimus jossa luvataan muhkeat kipurahat työsuhteen päättyessä, olkoompa päättymisen syy mikä hyvänsä.

Kun näitä satojen tuhansien erorahoja katselee tavallisen kansalaisen näkökulmasta, niin hirveältä tuntuu. On aika vaikeaa ymmärtää myöskään yritysten johtohenkilöille maksettavia bonuksia.

Näitä bonuksia on perusteltu sillä että niillä pyritään sitouttamaan avainhenkilöitä yritykseen.

Että ihan sitouttamaan?

Kun yrityksen ”avainhenkilön” palkka on vaikkapa viisinkertainen maamme pääministerin palkkaan verrattuna, niin uskon (en tiedä, vaan pelkästään uskon) että sellaista ihmeiden tekijää ei olekkaan joka olisi noin paljon pääministeriä ”arvokkaampi” .

Tiedän henkilöitä joilla on kaksois- ja jopa kolmoistutkintojakin. Uskon että diplomi-insinöörin ja kauppatieteiden maisterin taikka näihin yhdistetyllä ylemmän oikeustieteen tutkinnolla kykenee johtamaan aika montaa suomalaista yritystä.

Yritän kertoa että tulijoita on, jos joku päättää yrityksen johdosta lähteä. Ei siinä niin hirveitä sitouttamisia tarvita.

Kaikkein katkerimpia ovat ne perus duunarit, jotka puurtavat konesaleissa ja elävät kädestä suuhun. Kun nämä henkilöt ovat neuvottelemassa omasta palkastaan, tarjotaan sitä kuuluisaa nollasopimusta, mutta mahongilla paneloiduissa konttoreissa allekirjoitetaan surutta satojen tuhansien erorahoilla ryyditettyjä toimitusjohtaja -sopimuksia.

Masa Niemeä lainaten; ”asiahan ei minulle kuulu, mutta onko tämä oikein? kysympä vaan”.

Reijo