OLEMATTOMIA UUTISIA……..

Joulun pyhät vietettiin perinteisellä tavalla. Onneksi.
Jokunen tulipalo ja muuta pientä, mutta ei mitään sellaista joka olisi kiihdyttänyt lehtien irtonumeromyyntiä.

Kun oikeita juttuja ei ole, on keksittävä korvikkeita jotta saisi jonkunlaisen lehden tilaajille tarjottua. Pelkillä piirroksilla ja ristisanatehtävillä ei voi aivan koko lehteä täyttää. Lukijat vaativat verta pakkiin taikka edes jotain jolla pysäyttää ohi kävelevän mielenkiinto.

Uutispulan vaivaama media otti oikein etukenon ja lähetti kuulemma suorana ja reaaliajassa Sini Saarelan kotiinpaluun.
Sanon että kuulemma, koska en ole mainittua ihmettä nähnyt sen enempää suorana kun nauhoitettunakaan.
Koska Saarela on julkisesti monissa yhteyksissä yhdistetty Greenpeaceen, on oikeutettua puhua näistä yhdessä.

Saarelan ja Greenpeacen saama TV aika on hämmästyttävä. Kuvitelkaa kuinka paljon ilmaista julkisuutta TV tarjosi tälle ryhmälle. On myös syytä kysyä minkä takia, mikä oli ylenpalttisen TV julkisuuden tarkoitus ja motiivi?

Kuka vetelee naruista jotta ”oikea asia” saa sopivasti julkisuutta? Mitä tämä veteleminen maksaa ja mihin raha siirtyy?

Esimerkkinä taitavasta ”oikean asian” tarjoilemisesta käynee vaikkapa dokumentti ”Hukkamies”. Saamani tiedon mukaan tämä RKTL:n susipannoittaja Seppo Ronkaisesta kertova dokumentti sai Suomen elokuvasäätiöltä rahoitusta 108 000 euroa. Elokuvasäätiön puheenjohtaja on entinen vihreiden kansanedustaja Irina Krohn.
Tästä voi jokainen tehdä omat johtopäätöksensä. Minä en tee johtopäätöksiä kenenkään puolesta.

Saarela sai julkisuutta Suomessa ja Putin maailmalla. Saarela ehkä tarvitsi julkisuutta, mutta oletan että Putin ei sitä enää olisi tarvinnut. Aika moni meistä tiesi jo viime jouluna, kuka on Vladimir Putin, mutta harva taisi tietää kuka on Sini Saarela.

Joka tapauksessa Putin pelasi taitavasti julkisuuspelin antamalla viranomaisten säilöä Saarelaa muutaman viikon ankarien syytteiden alaisena ja sitten armahtamalla Hänet.

Väitän että Putinin julkisuuskuva kirkastui entisestään juuri tämänkaltaisella toimella. Saarelan kova tuomio ja kokoaikainen tuomion täytäntöönpano olisivat tuoneet negatiivista julkisuutta, eikä se olisi ollut missään suhteessa alkuperäiseen Saarelan tekoon nähden.

Kärpäsestä olisi tehty härkänen – se olisi sopinut Greenpeacelle, mutta ei välttämättä kenellekään muulle.

Greenpeace – Putin pelin ensimmäinen erä on pelattu. Tulos on harvinainen koska molemmat voittivat.

On mielenkiintoista seurata kuinka käy jatkopeleissä. Oletan että Greenpeace ei poistu sen enempää peli kuin porauskentiltäkään, vaan jatkaa toimintaansa. Päivän selvää on että pelin tiimellyksessä otetaan taas vankeja, mutta se ei ole selvää mitä vangeille loppupeleissä tapahtuu.

Minä en usko että Putin montaa kertaa antaa armon käydä oikeudesta. Ei anna, vaan johtajuuden osoituksena on näytettävä myös se kovempi puoli. Kova puoli tarkoittanee tässä sitä että seuraavat kiinniotetut joko lipsahtavat kiinniottotilanteessa mereen taikka sitten tuomio tulee ja se lusitaan loppuun saakka.

Hyvää vitsiäkään ei kannata samalle kuulijakunnalle kertoa kun kerran. Toistettuna se menettää merkityksensä.

Venäjä on suurvalta ja meidän naapurimme. Se on aina syytä pitää mielessä.
Naapureiden kanssa on tultava toimeen. Toimeen tuleminen ei tarkoita sitä että ollaan rähmällään milloin mihinkin suuntaan, mutta ei myöskään sitä että naapuria härnätään.

Mitäpä suomalaiset ajattelisivat jos joku venäläinen tulisi maahamme ja käyttäytyisi samalla tavalla kun Saarela. Saarelan tilalla olisi Sergei, joka vapauttaisi yön pimeydessä pohjalaiselta turkistarhalta 378 kettua. Sergei jäisi kiinni ja loppujen lopuksi armahdettaisiin ja kun hän lentäisi kotimaahansa, olisi kansallissankarin vastaanotto joka näytettäisiin suorana TV kanavilta. Uskon että tavallisten suomalaisten sappi kiehuisi viimeistään siinä vaiheessa kun joku ministereistä äityisi puolustelemaan Sergein toimintaa sanomalla että se oli Tsuhnille ihan oikein.

Tällaiset tempaukset jättävät aina jäljen, moniin mieliin ja lompakoihin.

Suomalaiset yritykset ovat investoineet Venäjälle vuosien saatossa noin 12 mrd. euroa. Päättyvän vuoden investoinnit taitavat olla likimain puoli miljardia.

Se on pitkä penni ja sillä on moni suomalainen elättänyt itsensä ja perheensä.

Venäjä nousee öljytulojensa voimin ja sen talous kasvaa. Kun naapuri vaurastuu ja rakentaa, olisi suorastaan idioottimaista seurailla menoa sivusta sormi suussa. Sivusta seuraamisen sijaan on päästävä naapurin tontille ja kysyttävä Rokan Antin tavoin, vaikkakin kokonaan eri merkityksessä, ”mis sie tarviit hyvvää miestä – täss siul o sellane”. Miehen tilalla voi hyvin olla myös Nainen.

Moni näkee Suomen maantieteellisen aseman Venäjän naapurina ongelmana. Ongelman sijaan olisi nähtävä, mikä etu meillä on muihin, kaukaisempiin maihin verrattuna. Kolikolla on vähintään kaksi puolta.

Euroopassa meno hyytyy ja tavaroiden vienti takkuaa. Äimistelyn ja kivien potkiskelun sijaan on mietittävä korvaavia markkinoita. Korvaavat markkinat löytyvät läheltä, mutta kaupankäyntiä ei edistetä roikkumalla kauppakumppanin öljynporauslautoilla huutelemassa hävyttömyyksiä.

Suomen on osoitettava kaikille että me seisomme omilla jaloillamme. Hoidamme itse omat asiamme ja vastaamme omasta puolustuksestamme. Me emme härnää ketään emmekä pidä siitä että meitä härnätään.

Näillä eväillä ja aatoksilla tulevaan vuoteen.

Reijo