TULVA TULEE…..

…..Oletko valmis?

Tänään on salikeskustelussa hallituksen esitys satovahinkojen korvauskäytönnön muuttamisesta.

Kyseessä on EU -pohjainen laki jolla kielletään valtiota korvaamasta viljelijöille yllättävistä luonnonmullistuksista aiheutuneita satovahinkoja.

Missä EU – siellä ISO ongelma. Tällä kertaa ollaan viljelijöiden kimpussa.

Homman juju on siinä että nykyisin voimassa olevan satovahinkolain perusteella valtio on voinut korvata sadon menetyksiä viljelijöille.

EU on kieltämässä tällaisen toiminnan, joten viljelijät joutuvat nyt jäämään säiden armoille taikka vakuuttamaan satonsa.

Vakuuttaminen tapahtuu tietenkin normaaliin tapaan vakuutusyhtiöiden avulla. Luonnollista – eikö totta?

Valitettavasti luonnollisesta asiasta tulee luonnoton, sillä vakuutusyhtiöillä ei ole heinäsirkkaparvien, rankkasateiden taikka tulvien varalle vakuutuksia.

Tilanne on vähintään outo, taikka ainakin marssijärjestys väärä.

Hallitus tuo eduskuntaan lakiesityksen jolla valtio lopettaa vahinkojen maksamisen, vaikka valtakunnassa ei ole korvaavaa järjestelmää vielä valmiina.

Joku hygieniaan paremmin perehtynyt sanoisi että hallitus pesee kätensä nyt sananmukaisesti tulvavesissä.

Joku yritystoimintaan perehtynyt taas sanoisi että tämähän on aivan normaali käytäntö, sillä valtio ei ole korvannut myöskään muiden yrittäjien odottamattomia vahinkoja.

Jokaiseen yritystoimintaan sisältyy tietty riski ja se pitää yrittäjän vaan hyväksyä. Myös maatalousyrittäjien.

Näin varmaan on, mutta nyt ongelma on siinä että hallitus on lailla luomassa selvän tarpeen vakuutuksille ja samalla avaamassa vakuutusyhtiöille pelikentän muovata sellaiset vakuutukset joilla varmasti saadaan katetta yhtiölle.

Eli hallitus on lakiesityksellään ajamassa viljelijät vakuutusyhtiöiden syliin, hinnalla millä hyvänsä.

Tätä on ainakin minun vaikea hyväksyä.

Toinen lakiesityksen selvä epäkohta on siinä että toteutuessaan laki ajaisi kansalaiset asuinpaikastaan riippuen eriarvoiseen asemaan.

Jos vertaa pohjalaista viljelijää Kainuun viljelijään, niin joutuu toteamaan että pohjalaisen viljelijän jokivarsipellot jäävät tulvan alle joka kevät 100 prosenttisella varmuudella ja syksylläkin tulvan vaara on ilmeinen.

Kainuun viljelijän pellot eivät lainehdi keväällä eikä syksyllä. Kumpi tarvitsee vakuutusta? Vastaus lienee päivän selvä.

Kun pohjalainen viljelijä neuvottelee satovahinkovakuutuksestaan vakuutusyhtiössä, on tiedossa että yhtiö erittäin todennäköisesti joutuu korvaamaan vakuutuksenottajan vahinkoja.

Mikä on vakuutuksen hinta? Veikkaan että hintalappu laitetaan riskin mukaan, taikka jos ei laiteta, joudutaan hintaa vyöryttämään muiden vakuutuksenottajien harteille, sillä ei kai kukaan oleta että yksikään vakuutusyhtiö alkaisi harrastaa hyväntekeväisyyttä vakuuttamalla normihinnoilla kohteita joista tullee korvausvaateita säännöllisesti vähintään kerran vuodessa.

Pahimmissa tapauksissa voivat vakuutusyhtiöt riskikartoituksiinsa vedoten jopa kieltäytyä myymästä vakuutusta viljelijälle.

Mitäs sitten tehdään?

Kuka kantaa huolta viljelijästä jonka pellot lainehtivat tulvan alla, eikä korvausta saa mistään?

Mielestäni lakiesitys on torso, eikä sitä tule hyväksyä.

Suomen on jo korkea aika ilmaista EU:n suuntaan että me suhtaudumme elintarviketuotantoomme ja muihin huoltovarmuuteemme oleellisesti liittyviin asioihin erittäin vakavasti, emmekä salli muiden maiden puuttuvan niihin.

Reijo