ELÄKEIÄSTÄ

Tänään uutisoitiin EK:n työmarkkinajohtaja Lasse Laatusen vaatimus nostaa eläkkeellejäämisikää nykyisestä 63 vuodesta vähintään 65 vuoteen ja mieluummin vielä sen ylikin.

Laatusen vaatimus on hämmentävä sillä perin harva kykenee olemaan työelämässä 63 -vuotiaaksi. Keskimääräinen eläköitymisikä taitaa tällä hetkellä olla 60,9 vuotta.

Minä en nostaisi eläköitymisikää vaan korjaisin mieluummin työoloja ja työn tahtia sellaisiksi että nykyistä useampi kykenisi työskentelemään edes 63 -vuotiaaksi. Kun keskimääräinen eläköitymisikä olisi saatu nostettua reippaasti yli 62 vuoden, niin vasta siinä vaiheessa kannattaisi pohdiskella eläkeiän nostoa. Sitä ennen olisi keskitettävä kaikki tarmo työolojen kohentamiseen, työhyvinvoinnin lisäämiseen ja nykyisten työttömien työllistämiseen.

Kun kaikki työkuntoiset työttömät olisi työllistetty ja mikäli vielä puuttuisi valtaremmin varresta tekeviä käsiä, olisi aihetta nostaa eläkeikää. Ei ennen.

Minä en myöskään lähtisi rahtaamaan ulkomailta työntekijöitä, vaan hakisin ratkaisuja oman maan kansalaisten keskuudesta. Ensin oman maan kansalaiset ja vasta sitten ulkopuoliset, mikäli tarvetta vielä on.

Laatusen lausunnon taustalla saattaa olla myös kylmä laskelma siitä, kuinka paljon yhteiskunnalle maksaa 63 – 67 vuoden eläke. Mikäli henkilö olisi tuon ajan töissä, hän ei kuluttaisi silta ajalta eläkettä, vaan maksaisi veroja ja työeläkemaksuja.

Raakaa, mutta rehellistä puhetta on myös sanoa että 67 -vuotiaalla on todennäköisesti vähemmän elin = eläkevuosia kun 63 -vuotiaalla. Näin yhteiskunta säästää pitkän pennin. Rahanreikiähän meillä tunnetusti on.

Olen muutamia kertoja päässyt täysin palvelleen työkaverini läksiäisiin. Kakkukahvien lomassa olen jokaiselle todennut ”TOIVOTTAVASTI TULET VALTIOLLE MAHDOLLISIMMAN KALLIIKSI”

Joku minua fiksumpi toivottanut pelkästään pitkää ikää ja reippaita eläkevuosia.