PASSIPAIKALTA……

…….Ei ole tapana ampua kaikkea liikkuvaa, eikä jokaiseen vilahdukseen ole syytä reagoida.

Kulunut viikko oli ainakin minun passipaikallani melkoisen vilkas. Sektoriin tuli asioita joihin oli lupa reagoida ja asioita joihin oikein piti reagoida ja toki muutama siltä väliltä juttukin salissa oli esillä.

Yritän olla sekaantumatta asioihin joista en juuri mitään tiedä. Joskus ”tulikuri” pitää ja joskus ei. Harhalaukauksiakin välillä tulee.

Nostan esille kaksi maa- ja metsätalousvaliokunnan rooteliin kuuluvaa asiaa ja yhden muuten vaan kansaa puhuttavan.

Aloitamme metsästä ja päädymme kirkkoon.

Hallitus antoi metsäpoliittisen selontekonsa keskiviikkona. Selonteossa oli paljon puhetta ja visioita mutta vähän konkreettisia esityksiä visioiden toteuttamiseksi.

Johtoajatuksena oli että metsä on edelleen suomalaisen talouden tukijalka. Metsät ovat meille elin tärkeitä, joten metsistä on pidettävä huolta. Minä pitäisin huolta myös metsän omistajista.

Puhuttiin metsäverotuksen uudistamisesta mutta ei kerrottu miten verotusta uudistetaan. Puhuttiin kotimaisen uusiutuvan energian käytön lisäämisestä mutta ei kerrottu miten sen käyttöä lisätään. Kiristetäänkö kivihiilen verotusta ja helpotetaan turvesoiden luvituksia? Kuka tekee, missä tekee ja miten tekee?

Asiat leijuvat ilmassa ja selonteon lukija joutuu pähkäilemään että mitä tästä seuraa.

Hallitus valmistelee myös uutta, Metsähallitusta koskevaa lainsäädäntöä. Metsähallitusta ollaan yhtiöittämässä ja tämä näyttää olevan ministeri Koskiselle tärkeä uudistus.

Minä en ole ensimmäisten joukossa yhtiöittämässä Metsähallitusta, vaan katselen touhua erittäin tarkasti ja pohjalaisittain sanottuna jopa ”vistoon”.

Metsähallitus on takonut kovaa tulosta, enkä usko että tuloskunto kohenee laitos yhtiöittämällä. Minä pelkään pelurien luikertelevan laitoksen sisälle ja sitten keinottelu alkaa. Pitää muistaa että nyt puhutaan meidän kaikkien omistamasta metsästä.

Voin olla väärässä, mutta näin ajattelen, enkä kakistelematta nielaise Metsähallituksen yhtiöittämistä. Olkoon ministeri mitä mieltä tahansa.

Erikoinen sattuma oli myös se että Metsähallituksen pääjohtaja Jyrki Kangas ilmoitti eroavansa tehtävästään. Kankaan eroilmoitus oli julkinen keskiviikkona kello 14.00, eli juuri sillä hetkellä kun eduskunnan puhemies Heinäluoma kopautti nuijalla pöytään ja avasi istunnon, jossa päällimmäisenä asiana oli metsäpoliittinen selonteko.

Joku uskoo sattumiin, minä en. Mielestäni Kankaan eroilmoitus oli selvä protesti hallituksen suunnitelmille yhtiöittää metsähallitus.

Sanon näin, koska pääjohtaja Kangas on selkeästi ilmaissut vastustavansa Metsähallituksen yhtiöittämissuunnitelmia.

Metsäpoliittinen selonteko on mitä on ja lupaa mitä lupaa, mutta EU:n lainsäädäntö kulkee kokonaan eri latuja.

22.2 Talouselämä lehdessä olleen jutun mukaan ”Yksityismetsien nykyinen valtiontukijärjestelmä on vaarassa romuttua. Niin sanotut Kemera-tuet ovat jäämässä sallittujen tukimuotojen ulkopuolelle, kuten myös hirvituhokorvaukset. Tukijärjestelmä koskee noin 730 000 yksityismetsänomistajaa”.

Näyttää pahasti siltä, että hallituksemme saa puuhastella millaisia selontekoja tahansa, niin yksi on ylitse muiden; EU:n direktiivit tallovat jalkoihinsa Suomen säädökset.

Tämä sama episodi nähtiin muutama kuukausi sitten kun jouduimme päättämään että valtio ei voi enää korvata viljelijöille tulvavahingoista aiheutuneita kuluja. Valtion korvaukset lakkautettiin lailla ja alavilla mailla asuvat joutuvat turvautumaan vakuutusyhtiöiden palveluihin.

Perusteena oli se, että EU ei hyväksy valtion korvaavan vahinkoja.

Sama kaiku on ollut preussilaisen sotilassaappaan alla kun EU on päättänyt että valtio ei voi korvata myöskään hirvien metsille aiheuttamia vahinkoja. Preussilainen marssija ei ole välttämättä tiennyt että täällä pohjolassa hirvet ovat valtion omaisuutta, eivät maanomistajien. Valtio omistaa hirvet samoin kun muunkin riistan. Keski-Euroopassahan eläimet kuuluvat ikään kuin maan omistajille, jotka voivat hyödyntää eläinkantoja haluamallaan tavalla.

Ymmärrän että siellä ei korvata eläimien aiheuttamia vahinkoja, mutta meillä Suomessa on kokonaan eri juttu.

Vielä pisteenä iin päällä on se, että maasuurpetojen aiheuttamat vahingot ilmeisesti korvattaisiin kuten tähänkin saakka. Luit aivan oikein – karhujen, susien, ilvesten ja ahmojen aiheuttamat vahingot korvataan, mutta ei hirvien.

Raivaussahaa ja hirvikivääriä kanniskelleena mietin, onkos tämä nyt oikein ja oikeudenmukaista?

Jos tälle tielle lähdetään, tulee hirville antaa niin paljon kaatolupia että taimikkovahinkoja ei tule.

Sama linja on myös maasuurpetojen kanssa. Annetaan riittävästi kaatolupia niin vältytään petovahingoilta, jotka sivumennen sanoen olivat viime vuonna jo noin 8 milj. euroa.

Näin ei kuitenkaan taideta menetellä. Huhujen mukaan maasuurpetokantoja on pikemminkin vahvistettava.
Parhaillaan valmistellaan sudenhoitosuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on lisätä susien määrää maassamme.

Tämän takia hirvien kaatolupia VÄHENNETÄÄN, jotta suurpedot löytäisivät ruokansa metsistä, eikä ihmisten pihoista ja porraspäistä.

Voin kertoa Teille hyvät Ystävät että tästä tulee mielenkiintoinen miekkailu! Jos minä istun siinä pöydässä jossa päätetään että hirvivahinkoja ei enää korvata ja samalla todetaan että hirvikantaa on lisättävä maasuurpetojen murkinaksi, niin saatan sanoa kaksi ja ehkäpä jopa kolme valittua sanaa.

Minä mielelläni käytän kivääriä ja raivaussahaa, ihan vaan metsänhoidollisin perustein ja metsäpoliittisen selonteon hengessä. Pykälien ja baragraaffien mukaan.

Ravistellaan havunneulaset nutusta ja pyyhkäistään hämähäkinverkot hatusta ja astutaan alttarille.

Torstaina kyselytunnin jälkeen oli lähetekeskustelussa tasa-arvoinen avioliittolaki.

Luokittelen tämän keskustelun kansaa puhuttavaksi asiaksi.

Lehdissä elämöitiin kansalaisaloitteella ja yritettiin asetella edustajia rintamalinjan molemmin puolin. Toimittajat odottelivat sopivia kohteita kuten tarkka-ampujat Kiovassa. Jos joku erehtyi liian näkyvästi kommentoimaan asiaa, oli kameran luuppi fokusoitu kohteeseen ja sormi laukoi kuvia. Karvatollukka nenän eteen ja kysymään, mitä mieltä olet ja millä perusteella.

Yksi sanoi yhtä ja toinen toista.

Minulta ei kukaan kysynyt mitään, enkä olisi mitään sanonut vaikka olisi kysynytkin. Ehkä toimittajat tiesivät tämän.

Salikeskustelua kuunnellessa kävi mielessä että joillakin oli kädessä Raamattu ja toisilla Lakikirja. Niillä mätkittiin vääränlaisia mielipiteitä alas. No tapansa kullakin.

Minun ystäväpiirissäni on monenlaisia kavereita – myös seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvia. Osa heistä on ollut ystäviäni jo vuosikymmeniä. Minä en luokittele kavereitani sen mukaan kuuluvatko he johonkin enemmistöön taikka vähemmistöön.

Minä ymmärrän kansalaisaloitteen ja siitä nousseen keskustelun. Kunnioitan aloitteen allekirjoittaneita ja sen puolesta äänestäviä.

Minä itse äänestän aloitetta vastaan. Näin teen ilman sen kummenpia mutinoita ja perusteluja.

Minulla on oikeus mielipiteeseeni samoin kun aloitteen allekirjoittajilla omaansa.

Minulla ei ole tarvetta elämöidä tällaisilla asioilla.

Näissä mietteissä…

Reijo