PERHEVÄKIVALLASTA

Perhesurmien syitä pohtinut työryhmä luovutti raporttinsa ministeri Räsäselle.

En ole raporttia lukenut, joten puran tuntojani pelkästään oman työ- ja elämänkokemukseni pohjalta.

Järviseutulaista sanontaa – het alakaa päältä -siteeraten, jokainen väkivallanteko on jo ajatuksena tuomittava. Olkoon kyseessä sitten pahoinpitely taikka vakavampi yritys erottaa henki lihasta.

Henkilö joka nostaa käden toista vastaan tätä vahingoittaakseen, menettelee väärin.

Uskon että suurin osa meistä ymmärtää ja hyväksyy tämän. Uskon myös että suurin osa käden nostaneista ymmärtää menettelevänsä väärin ja että ainakin osa myös katuu tekoaan.

Mikä sitten saa ryhtymään tekoon jonka ehkä itsekin kyseenalaistaa?

Tunnekuohu ja harkinnan puute lienevät yleisimmät syyt. ”Pikaistuksissaan” tekee teon jota myöhemmin katuu.

Yhä useammin syynä ovat myös erilaiset mielenterveyden ongelmat. Henkinen tasapaino järkkyy ja sen myötä saattaa madaltua kynnys turvautua väkivaltaan.

Henkisesti tasapainoton ei välttämättä tunnista tekonsa oikeudenvastaisuutta ja saattaa pitää tekoaan jopa hyväksyttävänä. ”Se oli sille ihan oikein” -ajattelu kuulostaa sivullisista vastenmieliseltä.

Ympäröivä yhteiskunta viranomaisineen voi vaikuttaa vain henkisen tasapainon säilyttämiseen, ei tunnekuohuihin ja harkinnan puutteisiin.

Olen useasti puhunut mielenterveystyön merkityksestä ja siitä että meillä ei ole riittävästi alan ammattilaisia. Työtä on mutta tekijät puuttuvat.

Nämä kysymykset ovat nousseet esille myös koulusurmien yhteydessä.

Meillä poliitikoilla on peiliin katsomisen paikka. Kouluihin ja yleensä terveyskeskuksiin saadaan mielenterveyden ammattilaisia vain kohdentamalla kunnille riittävästi rahaa. Palkatta ja talkoilla ei näitä asioita hoideta.

Terveyden hoitaminen ja ylläpitäminen on halvempaa ja ennen kaikkea mukavampaa kuin jo puhjenneen sairauden seurauksena syntyneiden vahinkojen selvittäminen ja korvaaminen. Jotkut vahingot eivät edes ole korvattavissa.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan viranomaiset ovat rekisteröineet useimmat surmaperheet jo ennakolta. Perhe on saattanut olla useammankin viranomaisen toimen taikka avun kohteena, mutta kenellekään ei ole tullut mieleen mitä perheessä saattaa pahimmillaan tapahtua.

Lopullinen ratkaisu onkin ollut kaikille yllätys.

Taustoja selvitellessä on todettu että eri viranomaisten tietoja yhdistelemällä lopputulos olisi saatettu ennakoida ja avun tehostamisella ehkä välttää.

Tietoja ei ole kuitenkaan voitu yhdistellä, erilaisten tietosuojalakien ja asetusten vuoksi.

Lait ja asetukset on säädetty yksilön suojaksi, turvaamaan yksityisyyttä. Perin outo on tilanne jossa yksilön suojaksi tarkoitetusta laista tuleekin este suojan ja avun antamiselle. Laki toimii tarkoitustaan vastaan, eivätkä viranomaiset voi poiketa lain määräyksistä vaikka ilmeistä tarvetta olisi.

Odotan ministeri Räsäseltä aloitteellisuutta tässä asiassa. Minä ainakin olen valmis muuttamaan epäkäytännölliseksi todettua ja torsoa tietosuojalakia, mikäli uudella lailla mahdollistetaan nykyistä joustavampi yhteistyö eri viranomaisten kesken.

Reijo