SELVÄ EI METSÄMAKSULLE JA METSIEN KIINTEISTÖVEROLLE

Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti 12.2 että kansanedustaja Sampsa Kataja (kok) olisi valmis selvittämään metsien kiinteistöverotusta. Yhtenä verotuskeinona voisi olla talousmetsille määrättävä metsämaksu.

Kataja haluaa metsäteollisuuden tavoin vauhdittaa puukauppaa ja vauhtivoiteena olisi metsämaksu / vero, joka määrättäisiin talousmetsille. Veron saisi takaisin kun metsänomistaja olisi myynyt puuta.

Käsitykseni mukaan maksu mitä ilmeisimmin määrättäisiin metsien pinta-alan mukaan. Mikäli näin meneteltäisiin, niin pitäisikö puuta myydä koko pinta-alalta, vai riittäisikö veron palautukseen vain pienen leimikon myynti. Kataja esittää myös metsänhoidon laiminlyönnille veroseuraamusta. ”Jos metsää ei kiinnosta hoitaa, on varmaan varaa maksaa veroa myös passiivisuudesta tai luontoarvoista, joita henkilökohtaisesti kokee”.

Metsän hoidon laiminlyönneille voi olla monta muutakin syytä kun Katajan mainitsema ”kiinnostamattomuus”. Monet metsänomistajat saattavat olla jo ikänsä ja terveytensä puolesta kykenemättömiä hoitamaan omia metsiään. Monet haluaisivat jättää metsätilan nuoremmille, mutta pelkäävät kovia veroseuraamuksia.
Asia saattaisi tältä osin korjaantua, mikäli metsän luovuttamisesta koituvia veroseuraamuksia helpotettaisiin. Verohelpotuksilla metsätiloja siirtyisi nuorempien haltuun ja nuoremmillahan on monesti rahan tarvetta varttuneempaa väestöä enemmän kun he perustavat perheen, rakentavat talon taikka ostavat asunnon. Rahalle olisi käyttöä jos vain olisi metsää mitä myydä. Nuorten investoinnit perheen perustamisen yhteydessä vaikuttavat varmaan myönteisesti myös talouskasvuun.

Monen metsänomistajan puunmyyntiä jarruttaa myös tieto siitä, että teollisuus maksaa tuontipuusta noin puolet parempaa hintaa kun kotimaan kannolta kaadetusta. On vaikeaa ymmärtää miksi näin tehdään.
Rohkenen väittää että puukauppa vilkastuisi jos kotimaan puulle maksettaisiin tuontipuun hinta.

Pääosa kotimaan puukaupoista tehdään pystykauppoina, jolloin puun myyjä joutuu maksamaan puun korjuukustannukset. Tämä merkitsee isoa lovea kuutiohintaan. Moni metsänomistaja kritisoi lähes tasoissa olevaa pystykaupan ja hankintakaupan hintaa. On perusteltua kysyä, miten tämä voi olla mahdollista.

Mikäli metsäyhtiöt suosisivat nykyistä huomattavasti enemmän tienvarsikauppoja, jäisi puunsa itse korjaavalle ja kuljettavalle myyjälle parempi kuutiohinta. Paremman tilin toivossa lähdettäisiin metsään nykyistä useammin.

Katajan mukaan metsämaksu kohdennettaisiin metsän omistajille. Pelkään pahoin että todelliset metsämaksun maksajat olisivat maamme yli 300 000 metsästäjää, jotka harrastavat metsästystä metsästysseurojen vuokraamilla mailla.

Maanomistajat ovat yleensä luovuttaneet maansa vastikkeetta metsästysseurojen käyttöön. Seurojen ei ole tarvinnut maksaa metsästysoikeudesta rahallista korvausta. Korvauksena on ollut kutsu hirvipäivällisille kerran syksyssä.

Jos maanomistajalle määrätään metsämaksu, hän todennäköisesti vaatii maksua vastaavan korvauksen metsästysseuralle luovuttamastaan metsästysoikeudesta. Tämä ajaisi täysin talkoopohjalla toimivat metsästysseurat vararikkoon ja lopettaisi järjestäytyneen metsästyksen ja riistanhoidon maassamme.

Metsästäjien ohella metsämaksuista joutuisivat kärsimään myös jokamiehenoikeuksia hyödyntävät marjastajat, sienestäjät ja retkeilijät, sillä heidän kulkunsa metsäautoteillä saattaisi hankaloitua – ainakin jos tien päässä olisi puomi.

Minä en pidä järkevänä metsämaksun / kiinteistöveron käyttöönottoa. Puuta saadaan markkinoille ilman metsämaksuakin, kunhan kuutiohinta vain on kohdallaan.