JUNA KULKEE…….

Kuljen työmatkani jalan taikka rautapyörien päällä. Rautapyörillä liikuttaessa matkat ovat pitempiä. On aikaa tehdä työtä taikka miettiä maailman menoa. Myös kanssamatkustajien toimia tulee seurattua.

Pitkä junamatka on kun ihmisen elämä. Pysähdellään asemilla ja jatketaan taas matkaa. Asemille jää matkustajia ja uusia nousee kyytiin. Kuten meidän jokaisen elämässäkin.

Kavereita ja ystäviä tulee ja menee.

Junissa meistä matkalaisista huolehtii henkilökunta, pääasiassa konduktööri taikka konduktöörit. Heitähän voi olla useampia.

Omaa henkilökohtaista elämäänsä hallitsee ja vallitsee jokainen itse. Kukin voimiensa ja kykyjensä mukaan.

Vanhaa sanontaa lainaten ”kaverinsa voi valita, mutta sukulaisiaan ei”. Minulla on hyvät sukulaiset, joista olen ylpeä. Ystävistäni ja Kavereistani voin sanoa samaa.

Junan kyytiin pääsee ja junassa saa matkustaa jokainen lippunsa lunastanut ja asiallisesti käyttäytyvä henkilö.

Poikkeuksiakin on. Löytyy pummilla matkaavia ja sellaisia häiriköitä joiden kanssa ei kerta kaikkiaan voi muut matkustaa.

Häiriöihin on monta syytä. Osa on jo luonteeltaan ”kieroon kasvaneita”, niin kutsuttuja häiriköitä. Osa on muuten mukavia, mutta alkoholin taikka lääkkeiden vaikutuksen alaisena ei matkasta tule mitään.

Muutamiin sopii sanonta ”muuten mukava kaveri mutta viina ei sovi yhtään”. Alkoholin vaikutuksen alaisena käytös muuttuu ja kanssamatkaajien häiriköinti alkaa. Heti mulle tänne kaikki –tyylinen ajattelu latistaa muiden mielen.

Usein nämä oman elämänsä sankarit eivät vouhkatessaan edes huomaa kuinka terrorisoivat muiden elämää ja matkantekoa. Käytös on kuin norsulla porsliinikaupassa. Meteliä on ja sirpaleita syntyy. Joka kerta vika on särkyneissä ja lattialle pudonneissa esineissä, ei norsussa.

Heillä tuntuu olevan vain oikeuksia – velvollisuudet ovat muilla – meillä kanssamatkaajilla.

Meidän velvollisuutemme on kuunnella ja ymmärtää, jos ei ymmärrä, näkee kansainvälisen käsimerkin.

Muutaman kerran olen seurannut kun konduktöörit ovat poistaneet junasta häiriköivän ja muita terrorisoivan matkustajan.

Joka kerta on ollut valtava meteli ja melske ja joka kerta syy on ollut konduktöörissä. Työtään asiallisesti tekeviä konduktöörejä on uhattu milloin milläkin. Joku huutelee pihalle pudotessaan tuntevansa VR:n pääjohtajan, joku toinen taas haastaa käräjille koko konnarijoukon. Käräjillä liputta matkustanut yleensä häviää.

Kun huuto ja mekastus loppuu ja juna nytkähtää uudelleen liikkeelle, on yleensä muutaman sekunnin hiljaisuus.
Matkustajat ikään kuin tunnustelevat muuttunutta ja rauhoittunutta ilmapiiriä. Joka kerta hiljaisuus on päättynyt aplodeihin.

Konduktöörit tekevät työnsä ja pysyvät tapahtumasta vaiti. Ei ole kelvollista retostella lehtien palstoilla kuka milläkin syyllä poistettiin junasta. Se taitaa olla loppujen lopuksi myös näiden poistettujenkin etu.

Hyvää matkaa Teille kaikille

Reijo