KEHYSRIIHESTÄ….

Kehysriihi lämpiää. Kiukaan alla on koukkuisia puita ja kova valkea. Lämpöä riittää, joten jyvien pitäisi irrota ilman varstaamistakin.

Riihen puivat varsinaisesti hallituksen ministerit, mutta opposition edustajiakin tarvitaan – jos ei muuta niin ainakin lyhteiden kantoon.

Monelta suunnalta on kysytty, mitä minä päättäisin jos olisin varstan varressa.

Ensimmäisiä päätöksiä olisi tietenkin se, että nyt on pantava suu säkkiä myöten. Yli varojen eläminen ei saa enää jatkua.

Vähintään 3 miljardia pitäisi kerätä valtion kirstuun. Tuolla summalla saisimme velkaantumisen taitetuksi ja BKT: siedettävälle tasolle.

Summa on julmetun suuri. Jopa mahdoton, yhtenä vuotena kerättäväksi. Mielestäni viisasta olisi jaksottaa varojen kerääminen useammalle vuodelle.

Summan keräämistavoista ollaan montaa mieltä. Minun mielestäni mikään yksioikoinen toimi ei enää auta, vaan meidän on leikattava menoja ja korotettava veroja.

Leikkuripuolella katseeni kohdistuu kotimaan rajojen ulkopuolelle valuviin euroihin.

On kammattava tiheällä kammalla pois sellaiset menot, jotka eivät ole aivan välttämättömiä.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa että maamme väkiluku on vain noin prosentti koko EU:n väkiluvusta ja maailman mittakaavassa vieläkin vähemmän.

Meidän ei kannata leikkiä maailman poliisia. Ei, vaikka se kuinka houkuttelevalta tuntuisikin. Emmekä me kykene myöskään pelastamaan maailmaa otsonikadolta.

Voimme toki olla mukana ulkomailla rauhanturvaoperaatioissa ja pidätellä kotimaassa lehmien röyhtäisyjä, mutta emme me sillä tavalla estä sen enempää ilmaston lämpenemistä kun kylmenemistäkään.

Eli vastapäisen pallonpuoliskon asioita pohdittaessa ei suomalaisten kannata olla joka kerta eturivissä esittämässä että Suomi haluaa olla myös maksajana mukana.

Mielestäni meidän olisi nyt syytä keskittyä kotimaan asioiden hoitamiseen, maailmalla huseeraamisen sijaan.

Tunnustan suoraan, että minun on vaikeaa ymmärtää ulkomaille maksettavan kehitysapumme määrää niin kauan kun kotimaassa osa kansalaisista etsii ruokansa roskalaatikoista taikka eri vapaaehtoisjärjestöjen leipäjonoista

Minä leikkaisin kehitysavusta ja kohdentaisin rahat suoraan kotimaahan.

Vähäosaisten ohella, syrjäytyneet nuoret ja vanhukset tarvitsevat nykyistä parempaa huolenpitoa. Yhteiskunnan on kyettävä huolehtimaan heistä joiden omat voimavarat eivät enää riitä jokapäiväisen elämän tarpeisiin.

Ketään ei saa jättää oman onnensa nojaan.

Entäpä energian tuonti ulkomailta. Vahvistamattomien Huhujen mukaan Pietarsaaressa toimiva Ahlholms Kraft olisi ostanut kivihiiltä 50 miljoonalla eurolla.

Joka euro on pois kotimaan kulutuksesta. Jos lainsäädäntö (lue: turvemaiden luvitus) olisi ajan tasalla, olisi polttoainetta saatu kotimaasta.

Turpeen kaverina olisi palanut hake. 50 miljoonan euron kivihiilikasan korvaaminen turpeella ja hakkeella olisi tuonut valtavan piristysruiskeen Pohjanmaan talouksiin.

Ministeri Vapaavuori on moneen kertaan puhunut turvemaiden luvituksen nopeuttamisesta. Mitään ei ole tapahtunut.

Pikemminkin päinvastoin. Turvemaiden luvitusta ollaan kiristämässä ja samalla avataan entistä laajemmat markkinat kivihiilelle.

Maaseudun miehenä minä huudan maaseudun työpaikkojen perään! Turvetuotantoalueet ja energiapuu varastot ovat maaseudulla. Täällä on kotimaista polttoainetta ja työlle ahnaita käsiä.

Verojen korottamisessa on oltava maltti mukana. Missään nimessä ei saa korottaa ruoan ja lääkkeiden arvonlisäveroa. Ruoka on välttämättömyys meille kaikille ja lääkkeetkin suurelle osalle kansaa.

Oman haasteensa riihimietteisiin tuovat Venäjälle asetetut pakotteet. Lännen pakotteet tiedetään, mutta ei Venäjän vastausta. Jos Venäjä päättää maksaa potut pottuina, sotketaan pieni Suomi suohon, noin niin kuin taloudellisessa mielessä.

Suomen vienti Venäjälle takkuaa pahan kerran, jos taloudellisiin pakotteisiin lähdetään.

Tämä vaikuttaa välittömästi myös kotimaan kulutukseen.

Toivoa sopii että Krimin tilanne ei valtaudu avoimeksi sodaksi.