MIKÄ ON TOTUUS KOIRASUSISTA

Sinun, minun ja kylänmiesten elämää säädellään monilla laeilla ja asetuksilla.

Sinusta ja kylänmiehistä en tiedä, mutta ainakin minä ajattelen, että se on sallittu mikä ei ole erikseen lailla kielletty.

Metsästyslakimme määrittelee suden ja koiran. Näiden risteymää ei määritellä.

Laissa määritellään kuka, missä ja millä välineellä saa tappaa suden.
Myös se määritellään mitä seuraa jos väärä henkilö, väärässä paikassa vääränlaisella välineellä sortaa suden suohon.

Koiraakaan ei lain mukaan saa tappaa ihan kuka tahansa ja missä tahansa.

Pelisäännöt ovat selvät.

Risteymän tappamisesta ei puhuta mitään.

Lehtien palstoilla on usein kerrottu suden salametsästyksestä. Jos pitkähäntäinen, neljällä jalalla liikkuva pystykorva – ei kuitenkaan kettu – on otettu eräksi, on asia uutisoitu suden salakaatona.

Sutta on jahdattu salaa siellä ja täällä. Toimittajat ovat sopulilauman tavoin apinoineet toinen toistensa juttuja.

Johtajasopuli on saanut päähänsä että kaadettu elukka on susi ja siitähän saa myyvän jutun. Perässä tulijat eivät ole vaivautuneet pohtimaan että mikä se eläin lopulta oli.

On parempi olla pohtimatta, sillä sekarotuisen koiran lopettamista ei kannata laittaa lööppiin. Se ei myy.

Mutta laitappa otsikoksi SUDEN SALAKAATO, juttuun liittymättömän, eri asiayhteydestä poimitun sudenkuvan kanssa, niin johan menee irtonumeroja kaupaksi.

Rahankiilto silmissä tehdyillä jutuilla on varjopuolensa. Lööppiin salametsästäjänä joutunut henkilö ja hänen läheisensä ovat todella kovassa paikassa. Suden kohdalla puhutaan törkeästä metsästysrikoksesta.
Poliisi tutkii asiaa ja ottaa omaisuutta takavarikkoon. Puhutaan myös selvistä rahallisista menetyksistä, henkiset kärsimykset ovat luku sinänsä.

Tutkinnassa on oleellista selvittää mitä eläintä on metsästetty ja mikä on saaliiksi saatu.

Lehtien palstoilla ”susien” salametsästäjiksi leimatut henkilöt ovat kiistäneet metsästäneensä susia. Heidän tähtäimissään on ollut nimenomaan suden ja koiran risteymät, hybridit.

Arvaat varmaan arvoisa Lukijani että asioilla on valtava ero ja merkitys.

Toisen tappamisesta seuraa ankara rangaistus ja toisen saa tappaa rangaistuksetta, sillä viranomaistemme selkeä kanta on että risteymät tulee poistaa luonnosta.

Metsästys ja Kalastus lehden viimeisimmässä numerossa kerrottiin Oulun yliopiston tutkijan todenneen Perhossa toissa talvena ammuttujen eläinten olleen susia.

Metsästäjät olivat toista mieltä. Niinpä he pyysivät eläkkeellä olevaa RKTL:n tutkijaa Kaarlo Nygreniä toimittamaan poliisin hallussa olevista, Perhossa kaadetuista eläimistä otetut näytteet tutkittavaksi myös Venäjän tiedeakatemian Vavilov-instituuttiin. Instituutin tutkijoiden mukaan näytteet eivät olleet puhtaista susista vaan suden ja koiran risteymistä.

Samoja eläimiä on tutkittu ja saatu eri tulokset. Oulun tutkijan mukaan kyseessä oli sudet ja Vavilovin tutkijoiden mukaan suden ja koiran risteymät.

Kumpaa tutkimuslaitosta uskotaan? Kumman lausunnon perusteella langetetaan tuomio?

M&K lehden jutussa todettiin myös että Vavilov-instituutin tutkijat olivat todenneet Pöytyällä vuonna 2012 kaadetun pantasusi Aulin olleen suden ja koiran risteymä. Erikoista tässä on se, että eläimen olivat radioseurantalaitteella pannoittaneet RKTL:n tutkijat.

Eviran tutkijan Maria Isomursun mukaan Auli oli synnyttänyt keväällä 2011 ainakin seitsemän pentua.

Missä nämä pennut ovat nyt? Kuinka monta pentuetta ne vielä tekevät?

Suomen susipopulaatiossa on sanottu olevan noin 150 yksilöä.

Kuka tietää, kuinka moni noista on puhdas susi ja kuinka moni risteymä? Kuinka monta muuta ”Aulia” on pannoitettu mukamas puhtaina susina?

Asia askarruttaa metsästäjiä. Moni meistä on yrittänyt saada asiaa julkisuuteen lehtien palstoilla.

Turhaan.

Suden salakaadosta saa edelleen hyvän lööpin ja irtonumeroja myydään. Koirasuden lopettaminen ei kiinnosta ketään.

Siispä meillä on vain susia, ei koirasusia.