TIUKAT PAIKAT BRYSSELISSÄ

EU:n ulkoministerit kokoontuvat tänään päättämään mahdollisista Venäjään kohdistettavista pakotteista.

Erkki Tuomioja ennakoi keskusteluun nousevan ainakin matkustuskiellot ja varojen jäädytykset.

Tuomiojan mukaan Suomi seisoo samassa rintamassa muiden EU päättäjien kanssa ja toivoo että mahdolliset pakotteet eivät vaikuttaisi Suomen ja Venäjän välisiin kahdenvälisiin suhteisiin.

Tuomioja ei oikein muuta voi lausua. Samassa junassa ollaan muiden EU maiden kanssa.

Oli sitten kyseessä yhteinen valuutta taikka yhteinen ulkopolitiikka. Omaa, kansallista liikkumavaraa ei juuri enää ole.

Yhteisen valuutan kiro on, että emme voi vientimme edistämiseksi esimerkiksi devalvoida. Markan voi devalvoida mutta euroa ei enää voi.

EU:n myötä Suomi on menettänyt myös kansallista päätäntävaltaansa ja liikkumatilaansa ulkopolitiikan saralla.

EU:n jäsenenä emme enää voi poimia rusinoita pullasta ilmoittamalla, että asettakaa te vaan Venäjälle pakotteet, me emme niihin yhdy, koska se heikentäisi Suomen ja Venäjän välisiä suhteita.

Olen joskus kirjoittanut samalla tavalla sotilasliitto NATOsta.

Taisin otsikoida kirjoitukseni toteamalla että ei ole viisasta vetää tulta päälleen.

Tämä vanha sotilassanonta tarkoittaa että vihollisen tulen alla on elintärkeää toimia siten että ei joudu tulituksen kohteeksi.

Jos Suomi olisi NATOn jäsen, joutuisimme jäseninä osallistumaan myös sellaisiin operaatioihin, joihin emme liittoutumattomina haluaisi osallistua.

Tällaisten operaatioiden seurauksena saattaisi autopommi räjähtää myös Helsingissä. Vaikka itse operaatio olisi toisella puolella maapalloa, voi joku koston enkeli matkustaa Suomeen ja toteuttaa oman iskunsa täällä.

Sotilasliittoon kuulumattomana maana tällaista uhkaa ei ole.

Liittoumilla on aina vähintään kaksi puolta. On reilusti myönnettävä liittoutumisen edut, mutta on myös kyettävä tunnustamaan liittoutumisesta koituvat haitat ja riskit.

Kumpi vaakakuppi painaa enemmän, sen puoleen kallistutaan.