ASELAISTA…

…..Ja vähän muustakin.

Ase- ja ampumaratalakiesitys oli lähetekeskustelussa 9.4. Otin osaa keskusteluun parilla puheenvuorolla. Linkitän varsinaisen ”pönttöpuheeni” tämän kirjoituksen loppuun. Myös se lyhyempi vastauspuheenvuoroni löytyy tuosta sivun ylälaidasta PUHEENVUOROT palkin alta. Lukee ken jaksaa.

Tavoitteena on parantaa turvallisuutta. Se on hyvä asia ja siitä olemme samaa mieltä.
Keinoista joudumme vielä keskustelemaan.

Lakiesityksen mukaan turvallisuus paranee asesäilytystä tiukentamalla. Näin varmaan on. Toimintakuntoisia aseita ei pidä säilyttää eteisen nurkissa taikka olohuoneessa hirvensarvien päällä. Deaktivoidut ovat eri asia.

Puheenvuorostani löytyvät lakiesityksen oleellisimmat kipupisteet. Ei niistä tämän enempää.

Viittasin puheenvuorossani mielenterveystyöhön ja lääkärin ilmoitusvelvollisuuteen.

Laajennetaampa aihetta hieman. Lakiesityksessä puhutaan lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön oikeudesta ilmoittaa poliisille henkilöstä joka ei heidän tulkintansa mukaan ole sovelias pitämään hallussaan ampuma-asetta.

Olettama ja lähtökohta on se, että ilmoitusta tekevä lääkäri tai muu terveydenhuollon henkilö on kansankielellä sanottuna täysissä ruumiin ja sielun voimissa.

Kun tällainen henkilö ilmoittaa havainnostaan poliisille, niin poliisi ottaa sen vakavasti. Tässä ei ole ongelmaa.

Sen sijaan ongelma on ja ongelmia tulee kun poliisille epäilyksensä ilmoittaa joku muu kun lääkäri taikka terveydenhuollon ammattihenkilö.

Tämä muu henkilö voi olla kuka tahansa. Lööppilehtien etusivuilta joudumme lähes päivittäin lukemaan kuinka poliisi piirittää asuntoa siellä ja täällä. Poliisilla on mittava operaatio menossa kun asuntoon on nähty menevän henkilön KATKAISTU HAULIKKO kädessä.

Katkaistu haulikko oli ja on edelleen erittäin suosittu ilmoituksentekoväline, sillä sehän saa osakseen ansaittua huomiota, eikä poliisikaan voi jättää tällaista ilmoitusta tarkistamatta.

Ilmoituksesta seuraa operaatio jossa on runsaasti sinisiä vilkkuvaloja ja lähipuskassa saattaa kiikaroida se ilmoituksen tehnyt onnellisena.

Nämä ilmoitukset menevät pommiuhkausten kanssa samaan katekoriaan. Ne saatetaan tehdä hetken mielijohteesta.

Sen sijaan toinen ja mielestäni vakavampi ongelma on kun henkisen tasapainonsa menettänyt alkaa järjestelmällisesti vainota jotain entuudestaan tuntemaansa.

Vainon syy voi olla lähes mikä tahansa ja nyky-yhteiskunnassa vainoojalla on käytössään lähes rajattomat välineet. Toki toiminta ennen pitkää paljastuu myös viranomaisille, mutta paljon pahaa ehtii yleensä tapahtua ennen totuuden paljastumista.

Yleisesti käytetty keino on ilmoittaa epäily insestistä. Tällainen aiheuttaa yleensä viranomaisten toimenpiteitä ja tietenkin työllistää turhaan. Vainooja voi ilmoittaa hätäkeskukseen kohdehenkilön ajavan humalassa. Myös tämä työllistää poliisia.

Aselaista puhuttaessa kaikkein hankalin tilanne on silloin kun vainooja nimettömänä ja prepaid liittymästä soittaa hätäkeskukseen ja kertoo osoitteessa X asuvasta henkilöstä joka uhkaa esimerkiksi perhettään. Kun hätäkeskuspäivystäjä alkaa kysellä ilmoittajan tietoja, katkeaa puhelu.

Päivystäjälle ei jää muuta mahdollisuutta kun ilmoittaa asia poliisille. Poliisi joutuu joka tapauksessa tarkistamaan asian. Joko isommilla manöövereillä taikka huomaamattomammin, mutta tavalla taikka toisella on kohteessa käytävä.

Vierailun yhteydessä poliisi ottaa haltuunsa kohdehenkilön omistamat ampuma-aseet, tekee tarvittavat paperityöt ja siirtää jutun tutkintaan.

Poliisin niukkojen resurssien takia tutkinta saattaa kestää kuukausia ja koko tämän ajan aseiden omistaja on ”epäillyn kirjoissa”. Hän ei voi myöskään harrastaa mitään aseillaan. Myös syksyn jahdit saattavat jäädä väliin.

Kun asia lopulta selviää, ketään ei enää kiinnosta kuka asiasta ilmoitti ja vaikka kiinnostaisikin, niin sitä on erittäin hankalaa selvittää.

Operaation kohteeksi ja silmätikuksi joutunut ehkä aavistaa kuka ilmoittaja oli, mutta jos menee ja sanoo käsityksensä ilmoittajan terveydentilasta, joutuu syytteeseen kunnian loukkauksesta. Lööppilehdet eivät julkaise juttua siitä että toissasyksyinen mittava poliisioperaatio olikin tarpeeton ja turha. Eivät julkaise koska se ei myy lehtiä.

Mielestäni meidän ongelmamme ovat mielenterveystyön alimitoitetut resurssit ja henkisen tasapainonsa kadottaneiden ongelmista vaikeneminen. Mielenterveyden ongelmista ei saa puhua, vaikka syytä olisi. Minä ymmärrän hyvin että ongelmaisen leimaaminen ei ole kenenkään etu, mutta en ymmärrä sitä että tämän sairauden varjolla voidaan leimata muita ihmisiä ja hankaloittaa heidän elämäänsä monin tavoin.

On syytä kysyä – mikä on kanssaihmisten oikeusturva ja miten se huomioidaan uudessa ampuma-aselaissa?

38. KESKIVIIKKONA 9. HUHTIKUUTA 2014 kello 14.00

7) Hallituksen esitys eduskunnalle ampumaratalaiksi sekä laeiksi ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta
Lähetekeskustelu

Hallituksen esitys HE 20/2014 vp

Reijo Hongisto /ps: Arvoisa herra puhemies! Lähetekeskustelussa olevan lakiesityksen tarkoituksena on edistää turvallista ampumaharrastusta ja parantaa aseturvallisuutta. Salissa tuskin on yhtään edustajaa, joka asettuisi näitä tavoitteita vastaan. Tässä on käytetty monta hyvää puheenvuoroa aseitten säilytyksistä ja hankkimisista, minä kiinnitän omassa puheenvuorossani huomiota lähinnä tähän säilytyspuoleen.
Esityksessä todetaan, että aseiden säilytyksestä annettuja säännöksiä tarkennetaan ja tiukennetaan. Enää ei ampuma-aseen säilyttäminen olisi mahdollista siten, että aseen osaa säilytettäisiin muusta aseesta erillään niin, ettei irrallaan säilytettävä osa eikä muu osa aseesta olisi lukittu. Aika monimutkaista tekstiä. Tämä lienee tulkittavissa niin, että asetta saa säilyttää vain kasattuna ja lukittuna taikka yhden aseen osan, ei kuitenkaan äänenvaimennin, on oltava lukitussa paikassa ja muun osan aseesta sellaisessa tilassa, josta sitä ei löydetä ja voida anastaa.

Erityisen mielenkiintoinen tilanne tulee silloin, kun luvanhaltijalla on säilytettävänä erityisen vaarallinen ampuma-ase tai yhteensä enemmän kuin viisi ampuma-asetta. Nämä aseet olisi säilytettävä hyväksytyssä turvakaapissa tai poliisilaitoksen hyväksymissä säilytystiloissa. Tilanne on selkeä, jos aseet omistaa yksi henkilö. Tällä henkilöllä on asekaapin avain hallussaan, ja hän vastaa aseistaan itse. Tilanne mutkistuu, mikäli samassa ruokakunnassa asuu useampi aseita käyttävä henkilö ja joilla on rinnakkaisluvat toistensa aseisiin. Asekaapissa saattaa olla vaikka yli kymmenen asetta, mutta jollakin henkilöllä on rinnakkaislupa vain yhteen niistä. Aselupien päähaltija voi olla vaikka työmatkalla, viikon poissa kotoaan ja viikolla joku tarvitsee yhtä asetta esimerkiksi metsästykseen. Ongelma on siinä, että jos aselupien varsinainen haltija pitää asekaapin avaimet itsellään, kukaan muu ei hänen poissa ollessaan pääse ottamaan kaapista asetta. Jos hän antaa sen väliaikaisesti jollekin rinnakkaisluvan omaavalle, on tällä pääsy kaikkeen asekaapin sisältöön.

Toinen mielenkiintoinen tilanne tulee ampuma-aseen säilyttämisestä kulkuneuvossa. Lakiesityksen mukaan ampuma-asetta saisi säilyttää kulkuneuvossa vain väliaikaisesti aseen käyttöön tai kuljetukseen liittyen. Tällöin asetta tulisi säilyttää lukitussa paikassa tai muutoin lukittuna siten, että ampuma-ase ei ole havaittavissa kulkuneuvon ulkopuolelta.

Arvoisat kollegat, arvoisa ministeri, minä kyllä tunnustan nyt aivan rehellisesti ja avoimesti, että minä en kyllä ymmärrä, mitä tällä tarkoitetaan. Väliaikainen säilyttäminen on päivänselvä juttu, sen minäkin ymmärrän. Mutta miten kuljetetaan asetta nykyaikaisessa autossa tai ajoneuvossa niin, että asetta ei voi havaita auton tai ajoneuvon ulkopuolelta? Jos todellakin tarkoitetaan, että asetta ei saa nähdä auton ulkopuolelta, käsitykseni mukaan ainoat kysymykseen tulevat ajoneuvot taitavat olla ikkunattomia umpipakettiautoja. Normaali farmarimallin auto ja erilaiset maastoajoneuvot eivät tässä tapauksessa kävisi aseiden kuljettamiseen lainkaan. Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tätä kohtaa on syytä miettiä ja tarkentaa, sillä käsitykseni mukaan lainlaatijan tarkoituksena ei voi olla se, että ampuma-aseiden laillinen kuljettaminen olisi mahdotonta henkilö- ja farmariautoissa.

Muutama sana lääkärin ilmoitusvelvollisuudesta:

Lakiesityksessä todetaan, että lääkärillä olisi kahdessa tapauksessa velvollisuus ilmoittaa poliisille henkilöstä, joka on sopimaton ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten hallussapitoon. Molemmat kohdat koskevat mielenterveyspotilaita. Mielestäni nämä ovat hyviä tarkennuksia lakiesitykseen.

Sen sijaan kolmas kohta: Lääkärillä tai muulla terveydenhuollon ammattihenkilöllä olisi oikeus tehdä ilmoitus henkilöstä, jonka hän potilastietojen ja henkilön tapaamisen perusteella katsoo perustellusta syystä olevan terveydentilansa tai käyttäytymisensä perusteella sopimaton pitämään hallussaan ampuma-asetta. Tämä niin sanottu kaatopaikkapykälä hämmentää ainakin minua. Mikäli tällainen mahdollisuus lääkäreille ja terveydenhuollon ammattihenkilöille jätetään, tulee ehdottomasti laatia täsmällisemmät ja selkeät ohjeet siitä, mitä tällä perustellulla syyllä tarkoitetaan.

Nykytilaa arvioitaessa ylivoimaisesti suurin ryhmä, 851 ilmoitusta, perustui siihen, että henkilö on muulla perusteella katsottu sopimattomaksi pitämään hallussaan ampuma-asetta. Lääkärille ja terveydenhuollon ammattihenkilölle ei saa tällä lailla antaa oikeutta henkilökohtaisten sympatioidensa taikka antipatioidensa perusteella pyrkiä rajoittamaan jonkun henkilön oikeutta saada ampuma-aseen hankkimis- ja hallussapitolupaa. Jokaiseen niin sanottuun ilmiantoon pitää löytyä riittävät, tosiasioihin pohjaavat tiedot. Pelkkään mututuntumaan ilmoitusoikeutta ei saa perustaa. Jos näin tehdään, on myös syytä seurata, tekevätkö samat hoitajat taikka samat lääkärit tällä samalla perusteella enemmän ilmoituksia kuin heidän kollegansa.

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kivelä otti puheenvuorossaan esille tärkeän kohdan puhuen tästä mielenterveystyöstä. Minä ajattelen niin, että ase ei ole vaarallinen, ase on puuta, ase on terästä, ase voi olla muovia ja bakeliittia. Ase ei ole vaarallinen vaan käsi, joka asetta pitelee. Aselakien kiristäminen on seurausten hoitamista. Me hoidamme seurauksia, kun tulisi puuttua syihin. On helpompi poistaa henkilöltä toisen henkilön vahingoittamisen halu kuin henkilön vahingoittamiseen sopivat välineet. Terveydenhuolto ja mielenterveystyö: siinä on turvallisuuden avain. – Kiitoksia.