MITEN MAA MAKAA?

Jyrki Katainen ilmoitti luopuvansa kokoomuksen puheenjohtajuudesta ja samalla pääministerin tehtävistä.

Vaikka luopumista on joissakin piireissä jo ennakoitukin, tuli se silti yllätyksenä. Ilmoittaessaan luopuvansa kotimaan politiikasta Katainen samalla ilmaisi halunsa jatkaa samoissa tehtävissä kansainvälisellä tasolla. Ounastelen Hänen tarkoittaneen jotain EU:n huippu virkaa. Ihan rivi mepiksi Katainen ei varmaan lähde.

Kataisen puheesta voi vetää monta johtopäätöstä. Minä tulkitsin Hänen puheensa niin, että huippuvirka on jo neuvoteltu valmiiksi ja nimitys on vain lopullista sinettiä vaille.

Jos asia todella on näin, herää monta kysymystä hallituksemme innosta ajaa tukipaketteja Euroopan kriisimaille. Jotkut kovakalloisimmat voivat jopa ajatella että puheet tulivoimasta ja palomuureista olivat tasoittamassa tietä tulevaan huippuvirkaan.

Jos Suomi olisi alkanut änkyröimään, tie huipulle olisi saattanut olla kivisempi. Mene ja tiedä.

Kataisen ilmoitus on herättänyt kiivaan keskustelun sosiaalisessa mediassa. Mielipiteiden vaihto on ollut vilkasta ja sanavalinnat joissakin kommenteissa jopa törkeitä.

Minä olen hämmentynyt joidenkin kirjoittelijoiden sanavalinnoista.

Jos politiikkaa tehtäessä ja Isänmaan asioita rauhanomaisissa olosuhteissa ajettaessa vaaditaan ”verta pakkiin – perkele” taikka ”saunan taakse ja lopetetaan” – tyylisiä sutkauksia, ainakin minä sanoudun irti tällaisista puheista ja kirjoituksista. Minä en ymmärrä, enkä hyväksy toisen henkilökohtaista loukkaamista.

Minun mielestäni politiikassa, aivan samoin kuin muissakin töissä, työkaveria tulee kunnioittaa ihmisenä, Hänen puoluekannastaan riippumatta. Hänen kanssaan voi olla asioista ja tehdyistä päätöksistä jyrkästikin eri mieltä, mutta aina on mentävä asiakylki edellä.

Minä uskon rakentavaan keskusteluun ja rakentavaan yhteistyöhön, henkilökohtaisen loukkaamisen ja vyön alle lyömisen sijaan.

Minä uskon myös että eduskunnassa ei ole yhtään puoluetta joka haluaisi syöstä Suomen rappioon, ei varmasti ole. Minun käsitykseni mukaan jokaisella puolueella on tavoitteena ajaa Suomen etua ja asiaa. Asian ajamistavat vaan ovat erilaiset.

Olen joskus sanonut, että eduskuntakausi on kun Jukolan viesti jossa juoksee monta joukkuetta. Jokaisen joukkueen tavoitteena on löytää oikeat rastit ja jokaisella joukkueella on omat reitinvalintansa.

Yksi joukkue kaartaa vasemmalta, toinen vieläkin enemmän vasemmalta. Joku joukkue kaartaa oikealta ja joku yrittää rastille keskeltä suorinta maantieteellisesti laskettua tietä pitkin, vaikka tämän suorimman ja lyhimmän reitin varrella olisi minkälaisia nousuja ja vesistöjen ylityksiä tahansa.

Reitinvalinta
on jokaisen juoksijan omassa harkinnassa ja päätettävissä. Kuitenkin jokainen viestinviejä on vastuussa omalle joukkueelleen valinnoistaan.

Yleensä kilpailun jälkeen suunnistetaan kisa kartalla uudelleen ja pohditaan missä kohdin tehtiin hyviä reitinvalintoja ja missä kohdin olisi jälkiviisaana tullut valita toisin.

Siinä vaiheessa kisa on kuitenkin jo ohi ja voittaja selvillä. Seuraavaa kisaa odotellessa kunnioitetaan kilpakumppaneita ihmisinä, eikä lähdetä syyttelemään heitä vääristä reitinvalinnoista.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä, myös politiikassa.

Minun elämänkokemukseni mukaan yksikään meistä ei selviä elämäänsä ilman että joutuu jossain vaiheessa turvautumaan toisen apuun. Ei edes poliitikko.

Jos tänään haukut toisen ihmisenä, saatat huomenna olla Hänen vihansa kohteena.

Mutta jos tänään arvioit ja arvostelet hänen tekemäänsä päätöstä asiapohjalta ja silti päätöksen tehnyttä kunnioittaen, voit huomenna saada häneltä tarvitsemaasi tukea.

Asiat pitää kyetä ottamaan asioina ja silti nähdä ihminen asioiden takana.

Toisen tekemää päätöstä tulee kunnioittaa, olkoon se millainen tahansa. Jos se mukailee omia ajatuskantoja, niin hyvä on. Jos päätös on kaukana omista mieltymyksistä, niin silti ainakin minä kunnioitan päätöstä.

Saatan ilmaista mielipiteeni ja olla hänen kanssaan asiasta jyrkästikin eri mieltä, mutta en halua loukata henkilöä asian ja päätöksen takana.

Harvoin kukaan on minun kanssani kaikista asioista samaa mieltä. Yhteiskunta kehittyy erilaisilla ajatuksilla ja mielipiteillä, joita esitetään rakentavassa hengessä.

Vihassa ja katkeruudessa esitetyt erilaiset mielipiteet luovat mielipahaa ja katkeruutta. Sellaisilla ei tätä maata rakenneta.

Tiedän että Katainen on metsämiehiä. Tiedän myös sen, että Hän ei ole pääministeriaikanaan ehtinyt eräpolkuja paljoakaan tallaamaan. Toivon että uusien tehtävien myötä Katainen löytää aikaa myös rakkaalle harrastukselleen.

Minä toivotan Jyrki Kataiselle onnea ja menestystä tuleviin tehtäviin.