PYSYTÄÄN ROOTELISSA…

….ja kommentoidaan ”omiin” valiokuntiin kuuluvia asioita.

Hallinnon puolelta olisi kovastikin kommentoitavaa. Hampaankolossa on sisäisen turvallisuutemme surkea tila.

Vähän tylysti sanottu, mutta näin ainakin minä ajattelen.

Poliisipuolen säästöt eivät riitä. Leikkurin terissä heiluu peräti 25 miljoonaa euroa. Jos tällainen summa poistuu poliisin toimintamenoista, poistuu samalla moni poliisikin.

Seurauksia ei tarvitse arvata – ne voi lukea lehdistä. Uskon että se ei ole mukavaa luettavaa.

Samanlainen meno on maamme rajoilla. Minä en suoraan sanottuna uskalla kirjoittaa, mitä saattaa tapahtua jos rajavartiolaitos joutuu toteuttamaan sille kohdistetut leikkausvaateet.

Paine leikkauksiin ja säästöihin on kova.

Kun maamme asiat ovat tässä mallissa, on joka eurolla merkitystä. Enää ei ole varaa sanoa että sadoista tuhansista on turhaa puhua, kun vaje on miljardeja.

Sata tuhatta taikka miljoona euroa on suuri summa -ainakin minulle.

Siirrymme maa- ja metsätalousvaliokunnan puolelle ja nostamme keskusteluun tämänpäiväisessä Maaseudun Tulevaisuudessa olleen jutun koirasusista ja niiden aiheuttamista vahingoista.

Aihe on akuutti myös sen takia että tänään minulle soitti turkistarhaaja Evijärveltä. Sain kuulla että erään turkistarhan lähellä olevaan riistakameraan oli tallentunut ahman kuva.

Tarhaajat ovat asentaneet riistakameroita tarhoilleen ja tarhojensa läheisyyteen kuvatakseen ihan muuta kun ahmoja, mutta kamera toimii pommin varmasti kävelee kuvakulmaan sitten kahdella taikka neljällä jalalla.

Tarhaaja oli erittäin huolissaan ahmasta. Tarhoilla alkaa kohta olla penikoimiskausi kiivaimmillaan. Soittajan arvelun mukaan Hänenkin tarhallaan syntyy yli 8000 ketunpentua.

Tarhattu kettu käyttäytyy villin ketun tavoin penikoidessaan. Jos kantava emo kokee uhkaa taikka tulee häirityksi, se saattaa synnyttää pennut ennen aikojaan, eli keskosina. Tällöin pentujen selviytymismahdollisuudet ovat todella huonot.

Toinen vaihtoehto on se että pennut syntyvät ajallaan, mutta emo paniikissa tappaa ne.

Kumpikin vaihtoehto on tarhaajalle yhtä huono.

Joku saattaa pohtia että mitä väliä sillä on, kuoleeko kettu pentuna, vai tapetaanko se aikuisena, koska lopputulos on sama.

Vähän krouvimmalla huumorilla sanottuna ” eikös se ole ihan sama juttu meillä ihmisilläkin”.

Onneksi ihmisistä ei kukaan ajattele tuolla tavalla, joten ei pitäisi ajatella eläimistäkään.

Kyseinen tarhaaja kertoi maksavansa joka päivä kotikuntaansa veroja noin 1000 euroa.

Tämä summa kilahtaa kunnan kanssaan joka päivä vain sillä edellytyksellä että tarha tuottaa normaaliin tapaan.

Jos erityisesti rauhoitettu ahma tulee tarhalle, voi vahinkojen määrää vain arvata.

Viime keväänä ilves aiheutti kahdella tarhalla noin 200 000 euron vahingot. Ahman aiheuttamat vahingot saattavat pahimmillaan olla moninkertaiset.

Mielestäni on aika ihan vakavasti pohtia -onko meillä tähän varaa?

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan pohjoisilla poronhoitoalueilla nimenomaan ahmat ovat aiheuttaneet lähes 8 miljoonan euron vahingot.

Jostakin syystä meillä täällä Järviseudulla ja Keski-Pohjanmaalla ahmakanta on lisääntynyt rajusti.

Huhujen mukaan kaikkein kätevimmät ahmat olisivat oppineet ajamaan autoa. Jos asia todella näin on, niin uskon että samat veijarit oppivat myös tiirikoimaan turkistarhojen lukot, lukekoon niissä Abloy taikka mitä muuta tahansa.

Jos siirtoistutuksia on tehty, tulee niistä ilmoittaa alueen asukkaille. Istutettavien eläinten sijoittelussa tulee myös huomioida eläinten ihmisten elinkeinoille aiheuttama uhka.

Verorahoilla ei kannata loukuttaa poronhoitoalueella vahinkoja aiheuttanutta ahmaa saatikka siirtää sitä metsäpeurojen ja turkistarhojen sekaan Pohjanmaalle.

Tällaisella toiminnalla vahingot eivät ainakaan vähene.

Kenenkään ei pidä ottaa oikeutta omiin käsiinsä, vaan asia on hoidettava viranomaisten ohjein ja määräyksin, hallitusti ja ennalta suunnitellulla tavalla.

Reijo