TERVEYDEN…

…VAI SAIRAUDEN HOITOA?

Vietimme eilen Äitien päivää. Huomionosoitusten kohteina olivat Äidit, Mummot, Isomummot ja ehkäpä vieläkin varttuneempi sukupolvi.

Heidän sylinsä ei ole ollut tyhjä, vaan he ovat saaneet todistaa ja kantaa syntymän ihmettä.

Iloa ja onnea on ollut, mutta uskon että jokaiseen uuteen elämään liittyy myös kasvukipuja. Ihan konkreettisesti.

Korvatulehdukset, hampaiden tulot ja koliikkivaivat ovat turhankin tuttuja monille äideille ja isille. Öitä on valvottu ja kipuilevaa lasta on hoidettu kotona kotikonstein.

Kun kotikonstit eivät riitä, on turvauduttava ammattiauttajaan. Pienen, itkevän lapsen kanssa matkatessa jokainen kilometri tuntuu turhalta. Joskus lähellekin on pitkä matka.

Meillä aikuisilla on erityinen velvollisuus huolehtia lapsistamme. Mitä pienempi lapsi, sitä suurempi on huolen tarve ja vastuu.

Kun hallitus ei saanut paljon puhetta aiheuttanutta SOTE pakettia kasaan, se päätti päivystysasetuksesta.

Jonkinlainen päätös ja muutos oli saatava terveydenhoitopuolelle. Nummisuutarin Eskoa lainaten ”puumerkkini täytyy näkyä siinä paperissa”.

Hallituksen puumerkki näkyy nyt päivystysasetuksessa. Valitettavasti.

Olen saanut kymmeniä viestejä ja sähköposteja lääkäreiltä, sairaanhoitajilta ja terveydenhoitajilta. Viestien sisältönä on pääsääntöisesti ollut toteamus – kiville mentiin ja pahasti.

Kun omaa kokemusta ei lääketieteestä juuri ole, on luotettava ammattilaisten mielipiteisiin ja kokemuksiin.

Moni pienemmässä terveyskeskuksessa työskentelevä ammattilainen – virkanimikkeestä riippumatta – on ilmaissut syvän huolensa asetuksen aiheuttamista muutoksista.

Esimerkiksi tekopitäjäni Alajärven tk:n viikonloppupäivystys pitäisi lopettaa, koska siellä ei ole ympärivuorokautista valmiutta röntgen- ja laboratoriopalveluihin.

Asetus vaatii rtg ja labra palvelut ammattikielellä sanottuna 24/7/52.

Täysin maallikkona minä ihmettelen tätä vaatimusta.

Ihmetyksen syy on siinä että kun joku vetäisee sormeensa vähän syvemmän ja pitemmän haavan, ei siinä enää laastari auta, vaan on saatava muutama tikki. Tikki tulee äkkiä lähimmästä terveyskeskuksesta. Pelkkä osaava lääkäri riittää.

Taikka kun se vuoden ikäinen vauva haroo käsillään korviensa seutua ja itkee aivan punaisena, ei kannata kotona käsivalaisimella korviin tähystää, vaan taas on mentävä lähimpään terveyskeskukseen.

Siellä on osaavaa väkeä ja oikeat välineet. Tähystys korvaan ja toteamus että punottaa ja vielä molemmilta puolilta.

Itkun syy selvisi ja vanhemmat voivat rauhoittua. Lapsi paranee ja elämä asettuu oikeisiin uomiinsa.

Ei tarvita labra kokeita taikka röntgeniä. Tällaiset pienemmät ja yksinkertaisimmat vaivat voidaan hoitaa aivan nykyiseen malliin omissa paikallisissa terveyskeskuksissa, omien lääkäreiden avulla.

Jos täällä Järvi-Pohjanmaalla noudatetaan pilkun tarkasti hallituksen päivystysasetusta, joudutaan päivystysvastaanotto lopettamaan Alajärvellä perjantai-iltana ja avaamaan vasta maanantaiaamuna.

Viikonlopun aikana koliikki, korvakipu ja muut haavaharsopotilaat ajelutetaan 90- 120 km (lähtöpaikasta riippuen) päähän seinäjoelle.

Minun mielestäni tämä ei ole järkevää – Sinä voit aivan vapaasti olla toista mieltä.

Reijo