KANSALAISALOITE ….

….Rattijuopumusrangaistusten koventamisesta.

Alla olevassa linkissä oma tiivistetty näkemykseni.

pontto
…………………….

Kansalaisaloitteessa vaadittiin rattijuopumukselle muun muassa näitä seuraamuksia:
– ajoneuvon menettämistä valtiolle
– kuolonkolarin rikosnimikkeen muuttamista tapoksi ja tapon yritykseksi
– rattijuopon ilmoittamatta jättäminen rangaistavaksi

Koska puhujakorokkeelta ei saanut 3 minuuttia pitempään puhua, jäi paljon sanomatta. Kirjailen tähän asioita jotka olisin ajan niin salliessa kertonut varsinaisessa puheenvuorossani.

Kirjoitan kansanedustajana ja maallikkona, en oikeusoppineena, joten pyydän ymmärrystä mahdollisille ja mahdottomillekin asiavirheille.

Käsitykseni mukaan oikeudenvastaiseen tekoon käytetty tekoväline, astalo, yleensä tuomitaan valtiolle menetetyksi.

Näin siinä tapauksessa että astalon omistaa tekoon tuomittu. Jos astalo on jonkun toisen omistama ja se on joutunut tuomittavan haltuun vieläpä oikeudenvastaisen teon kautta, niin tietämäni mukaan sitä ei tuomita valtiolle menetettäväksi.

Näin tulisi menetellä myös moottorikäyttöisen ajoneuvon kanssa. Jos rattijuopumukseen syyllistynyt henkilö omistaa kuljettamansa ajoneuvon olisi mahdollista ottaa ajoneuvo valtion haltuun, mutta jos ajoneuvo on otettu luvatta käyttöön, ei sitä em. perusteella voisi tuomita valtiolle menetetyksi.

Mutta ajoneuvon käypä arvo voidaan tuomita. Arvo löytyy useimmille ajoneuvoille tullin tilastoista.

Jos tällainen tuntuva taloudellinen sanktio tulisi teon seuraamuksena, se mitä todennäköisimmin vähentäisi rattijuopumuksia.

Rehellistä lienee myöntää että tonnin tojotalla neljännenkymmenennen rattinsa ajava ei piittaa vähääkään siitä mitä teosta seuraa.

Ajoneuvon menettämisseuraamus vaikuttaisi heihin, joille alkoholi ei ole ongelma taikka sairaus, vaan alkoholin vaikutuksen alaisena rattiin tartutaan pikaistuksissa taikka ilman sen suurempaa suunnitelmallisuutta.

Minä kannatan tätä ajoneuvon konfiskoimista.

En pidä hyvänä ajatuksena toisena kohtana mainittua rikosnimikkeen muuttamista kuolemantuottamuksesta tapoksi ja tapon yritykseksi.

Perustelen kantaani sillä, että tekona tappo taikka sen yritys edellyttää tekijän nimenomaisena tarkoituksena olleen toisen henkilön surmaamisen.

Erotetaan henki lihasta.

Lopputulos on sama kun murhassa, mutta tekotapa, ehkä väline ja teon suunnitelmallisuus ovat eriasteisia.

Uskallan väittää, että perin harva alkoholin vaikutuksen alaisena moottorikäyttöistä ajoneuvoa kuljettava tahtoo ajoneuvon avulla surmata jonkun ihmisen. Toki näinkin voi olla, mutta pidän sitä kuitenkin hyvin epätodennäköisenä.

Jos kuolonkolariin päätynyttä rattijuopumusta tutkittaessa käy ilmi, että henkilö on ennen tekoa lausunut uhkauksia kolarissa menehtyneelle henkilölle ja teosta muutoinkin käy ilmi se että esimerkiksi jalankulkijan päälle on ajettu tahallaan ja tarkoitushakuisesti, niin silloin myös rikosnimike saattaa olla toinen.

En kuitenkaan kannata kansalaisaloitteessa mainittua rikosnimikkeen muuttamista tapoksi taikka tapon yritykseksi kaikissa kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa.

Aloitteessa vaadittiin myös rattijuopumuksesta ilmoittamatta jättämistä rangaistavaksi. Tätä on vaikeaa hyväksyä.

Perustelen kantani sillä että näytön saaminen on perin vaikeaa. Tämä tulee esille jo tällä hetkellä kun tutkitaan moottorikäyttöisen ajoneuvon luovuttamista rattijuopumukseen syyllistyneelle.

Kun henkilö A antaa autonsa avaimet B:lle ja B syyllistyy rattijuopumukseen, niin tiesikö A että B ei ollut ajokunnossa siinä vaiheessa kun hän avaimet luovutti.

On toki selviä epäselviä tapauksia, joissa on juotu yhdessä pullo Koskenkorvaa ja se selvempi on lähtenyt hakemaan kioskilta tupakkaa epäselvemmän omistamalla autolla, mutta jos kyse on 0,51 promillen ”humalasta” niin oikeusmurhia tulee jos lähdetään järjestään rankomaan ilmoittamatta jättämisestä.

Tiivistäen sanottuna; aloite on hyvä ja minä pidän hyvänä tuota ajoneuvon menettämisen mahdollisuutta. Toki sen voi menettää jo nykysäädösten mukaan, mutta kynnys ajoneuvon menettämiseen voisi olla nykyistä matalampi.

Tässä on tärkeää muistaa että oikeuslaitos elää omaa ja itsenäistä elämäänsä. Meillä lainsäätäjillä on mahdollisuus vain säätää laki ja siihen tietty rangaistusasteikko. Jos me haluamme kovempia tuomioita, meidän tulee muuttaa lain rangaistusasteikkoa. Nostetaan minimiä ja maksimia. Oikeuslaitoksen tuomarit soveltavat eduskunnan säätämiä lakeja oman itsenäisen harkintansa mukaan tämän rangaistusasteikon puitteissa.

Paljon puhutaan tuomioista ja rangaistuksista. Se(kin) on hyvä muistaa että näitä asioita päästään soveltamaan käytännössä vasta siinä vaiheessa kun oikeudenvastaiseen toimintaan syyllistynyt on saatu kiinni.

Ei liene merkitystä vaikka meillä olisi rattijuopumuksesta taikka törkeästä rattijuopumuksesta säädetty elinkautinen vankeusrangaistus, jos näitä rattijuoppoja ei saada kiinni.

Kaiken toiminnan lähtökohta on kiinnijäämisriskin kasvattaminen. Kun tuttava taikka tuttavan tuttava jää rattijuopumuksesta kiinni, yleisestävä vaikutus on tehokkaampi kun tekijän vankilaan vienyt eritysestävä vaikutus.

Kiinnijäämisriski kasvaa vain ja ainoastaan puhalluskokeita lisäämällä. Liikennevalvonnassa vannotaan peltipoliisien nimiin. Telkänpönttö poimii kaahareita, mutta ei yhtään ainoaa huume- ja rattijuoppoa.

Vain ja ainoastaan elävä poliisi joka nykyistä huomattavasti useammin pysäyttää ajoneuvon ja puhalluttaa kuljettajan, kykenee poimimaan liikennevirrasta sinne kuulumattomat autoilijat.

Poliisien määrä vähenee koko ajan. Jos liikenneturvallisuutta ja yleensä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tasoa halutaan nostaa, tulee pykäläkikkailun sijaan lisätä poliisien määrää kentällä ja tutkintapöytien takana.

Valitettavasti nykyhallitus on säästötoimillaan ajanut poliisin sellaiseen ahdinkoon josta ei hevin enää nousta. Katainen esikuntineen on löytänyt määrärahoja eri kansallispuistojen perustamiseen, mutta ei poliisin toimintamenoihin.

No onhan se hyvä että edes liito-oravien elämä turvataan. Meistä tavallisista kansalaisista ei taida olla niin väliä.

Reijo