MUNA VAI KANA JUTTU….

Eilen illalla TV1:n pääuutislähetyksessä oli välähdys Israelilaisista häistä.

Hääjuhla näkyi keskeytyvän ilmahälytyssireenien ujellukseen ja taivaalla lentävään rakettiin. Kyseessä ei ollut se perinteinen ilotulite, vaan lentävän esineen -projektiilin – tarkoitus oli tuottaa surua.

Medialla on ihmeellinen voima ja valta. Se tiedetään ja sitä käytetään häikäilemättä hyväksi. Jos raketin lentoa olisi seurattu maastoasuihin pukeutuneiden sotilaiden vierestä, olisi kyseessä ollut normaali sotatoimi.

Kun raketin lentovanan kanssa samaan kuvaan ”sattui” valkoisessa hääleningissä juokseva morsian ja muuta hääväkeä, herätti raketti ainakin minussa kielteisiä ajatuksia.

No olkoon sana ”sattui” sitaateissa syystä taikka syyttä, niin tällainen uutispätkä TV:ssä oli.

Minun sympatiani olivat hääväen puolella.

Samassa yhteydessä haastateltiin johtajia ”aidan molemmin puolin”. Jokainen uutisia seurannut tietää, että äskettäin tapettiin kolme israelilaista nuorta. Sattumoisin sen jälkeen kuoli yksi palestiinalainen nuori.

Mikä oli syy ja mikä oli sen seuraus? Kumpi aloitti ja mistä syystä?

Piiput ja putket asetettiin vastakkain ja sormet hipovat liipasinta. Varmistin on päällä toistaiseksi. Kuinka kauan? Kuka tietää?

Jos sotimisen katselu ei innosta – ja ketäpä se innostaisi – on helppoa vaihtaa vastaanottimen kanavaa. Täällä pohjolassa on rauha, eikä ainakaan Suomessa räjäytellä autopommeja ja nakella katukiviä…vielä.

Toivon koko sydämestäni olevani väärässä ennustaessani että tämä meidän lintukotomme rauha ei ole iänkaikkinen ja rikkumaton.

Tiedämme että Suomestakin on lähtenyt kymmeniä nuoria taistelemaan Lähi-idän kriisipesäkkeisiin.

Suomen passi takataskussa olevia henkilöitä ammuskelee AK47 kiväärillä ja joku huimapäisempi saattaa kivirauniosta lasauttaa vaikka kevytsingolla sirpalekranaatin naapuritalon olohuoneen ikkunaan. Kaikki tapahtuu uskon nimissä, taikka ainakin sen varjolla.

Minä en ole hirveän huolissani sotimaan lähteneistä, vaan heidän kotiin paluustaan.

Kun taistelussa on ns. radikalisoiduttu, saattaa tappokytkin jäädä päälle.

Mitä tapahtuu näille Suomeen palaaville enemmän taikka vähemmän traumatisoituneille sotilaille? Missä vaiheessa he näkevät vihollisia myös täällä?

Tunnen osaltani olevani vastuussa maamme sisäisestä turvallisuudesta. Minä en halua havahtua häissä ilmahälytyssireenin ulvontaan, enkä halua nähdä taivaalla muita kun ilotulitteita.

Mitä Sinä tuumaat?

Reijo