NAAPURISOVUSTA….

Naapureidensa kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä – tai ainakin sovussa. Puhutaan sitten naapuritaloista taikka naapurimaista.

Mainilan kylän tapahtumat muistaa moni syksyllä -39 elänyt. Nuoremman sukupolven pitäisi muistaa ne historian kirjoista. Jos muisti pätkii, kannattaa kerrata asia vaikka wikipediasta.

TV uutississa kerrottiin että Ukrainan ja Venäjän rajalla ammutaan kovilla ja kohti. Kuka ja ketä – se ei ole ihan tarkkaan selvillä.

Vaikka elämme täsmäaseiden aikaa, sattuu vahinkoja ja ”vahinkoja”. Venäläiset uutisoivat että Ukrainan puolelta on Venäjälle ammuttu kranaatti taikka kranaatteja. Myös uhreja on tullut.

Huonompi juttu! Tarkastellaan asiaa miltä kantilta tahansa.

Venäjä on luvannut taikka uhannut vastata tuleen. Venäjän suurvalta-aseman tuntien, tuollaiset puheet on syytä ottaa tosissaan.

Vanhaa sanontaa lainaten; ” jos pannaan vyö syöttäjään, ei kellään oo kivaa”. Ruumiita tulee – ja paljon.

Jos Ukrainan ja Venäjän rajalla leimahtaa, on syytä olla huolissaan myös suomessa. En tarkoita että Venäjä olisi hyökkäämässä Suomeen, mutta naapurimaan sotatila vaikuttaa väistämättä myös meihin. ”Se sitä on kovaa kulukemaan, salamasotaa kun on” – sanoi sotamies Salokin aikoinaan. Salon ajoista salamasota on siirtynyt valokuitukaapeleihin ja iskujen nopeus on moninkertaistunut.

Syksystä -39 on näihin päiviin pitkä matka. Tykistö, heittimistö ja muu teknologia on kehittynyt aimo harppauksin.

Se mikä syksyllä -39 oli pelkästään venäläisen ilmoituksen varassa, voidaan nykyään todistaa – jos tahdotaan – ihan ulkopuolisten taholta.

Minä ainakin uskon, että Venäjän ja Ukrainan rajaseutujen tapahtumat kiinnostavat myös muita kun selkkauksen osapuolia. Jos ja kun kiinnostavat, niin taivahalla – siellä tähtien joukossa – lentelee monta satelliittia joiden erikoisen tehokkaat kamerat ovat suunnattuina mielenkiinnon kohteeseen, eli rajaseutuun. Ei olisi ihme jos jonkun satelliitin kameraan olisi tallentunut kuva siitä mistä kranaatit lähtivät ja mihin päätyivät.

Jos tällainen data saadaan julkisuuteen, voidaan melko luotettavasti selvittää, lähtivätkö kranaatit Ukrainan puolelta, separatistien puolelta vai oliko kyseessä Mainilan toisinto.

Näin näppituntumalla en usko Ukrainan armeijan ampuneen – ainakaan tahallaan Venäjälle. Jos kaivaa verta nenästään, sitä yleensä tulee. Tämä ei olisi Ukrainan etujen mukaista. Jos kranaatit on ampunut separatistien ryhmä, on tavoitteena ollut provosoida venäläiset sotatoimiin mukaan.

Tuskin venäläisten ja separatistien välinen liittokaan on pois suljettu vaihtoehto.

Kolmanteen mahdollisuuteen – Venäjän lavastukseen – en usko. Se olisi jo liian läpinäkyvää ja sopivien olosuhteiden vallitessa myös lavastukseksi todistettavaa. Näin siinäkin tapauksessa että sodan ensimmäinen uhri on yleensä totuus.

Naapurimme Venäjä on suurvalta. Se on pidettävä mielessä. Naapurin ja erityisesti suurvaltanaapurin kanssa on syytä olla sovussa. Väleissä oleminen ei tarkoita pokkurointia, nuoleskelua taikka muutakaan lipomista jota suomettumiseksi kutsuttiin ”sinivalkoisella” -70 luvulla.

Rähmällään ei pidä olla mihinkään ilmansuuntaan nähden.

Suomi on EU jäsenyytensä myötä ajautumassa tilanteeseen jossa joudumme hyväksymään Venäjään kohdistuvat pakotteet. Pakotteita perustellaan monin tavoin. Jokainen pohtii niitä tahollaan ja tavallaan.

Myös sitä on syytä pohdiskella, olisiko Suomi yksinään asettanut Venäjälle po. pakotteita, vai onko Suomi hyväksymässä pakotteita EU jäsenmaana.
Jos päädytään siihen että me joudumme hyväksymään pakotteet vain koska olemme EU jäseniä, on kysyttävä, onko EU:sta meille tässä asiassa enemmän haittaa vai hyötyä.

Päivän selvää lienee se että Suomi kärsii Venäjään kohdistuvista talouspakotteista enemmän kun lännempänä olevat muut EU maat.

Suomi toimii pakotteiden puskurina, halusimme sitä tai emme.

Kun on väleissä naapurinsa kanssa, voi naapurin kanssa tehdä kauppaa ja yhteistyö pelaa muutenkin. Jos ei ole väleissä, ei kanssakäymisestä juuri voida puhua.

Ahterin näyttäminen on vaarallista, vaikka sen vastapainona olisikin syvä kumarrus vastakkaiseen suuntaan.

On parempi seisoa reilusti suorassa, kumartelematta ja pyllistelemättä mihinkään suuntaan.

Reijo