OIKEUS PUOLUSTAUTUA

Pyörälenkillä tulee miettineeksi kaikenlaista. Tänään pohdiskelin viikon aikana uutistulvassa pyörineitä kuvia itkevistä lapsista ja räjäytetyistä rakennuksista.

Tarkoitan Gazan tapahtumia. Koska en kuulu ulkoasiain valiokuntaan, ei pohdinnoillani ole merkitystä maamme virallisen politiikan kannalta. Kirjaan tähän vain omia, henkilökohtaisia tuntemuksiani.

Uutislähetykset alkavat yleensä sillä että kerrottaan kuinka monta ihmistä on jo tähän mennessä kuollut Gazan kaistaleella. Israelilaisia on viimeisimmän tiedon mukaan kuollut neljäkymmentä ja palestiinalaisia yli tuhat.

Ruumiiden määrän jälkeen kerrotaan Israelin ohjusten osuneen taas johonkin taloon, jossa oli naisia, lapsia ja vanhuksia. En ole kuullut mainittavan että Israelin armeijan laser ohjatut täsmäpommit olisivat vielä kertaakaan osuneet ihan nappiin, eli sellaiseen kohteeseen jossa on vain ja ainoastaan hampaisiin saakka aseistettuja hamasin taistelijoita. Kun en ole tällaista uutista kuullut, on minulla joko valikoiva kuulo, Israelin armeijalla erittäin huono aseistus ja maalinosoitusjärjestelmä taikka sitten uutisointi on ollut poikkeuksellisen valikoivaa.

Jotenkin minä vaan kallistun tuon valikoivan uutisoinnin kannalle. Rehellisyyden nimessä on toki myönnettävä että uutisissa on mainittu myös hamasin taistelijoiden ampuneen raketteja Israelin puolelle, mutta niillä ei ole saavutettu mainittavampaa aineellista vahinkoa.

Ainakin minulle on muotoutunut käsitys että taistelussa ovat vastakkain Daavid ja Goljat. Pieni ja ISO. Tällä kertaa ISOn ja pahan roolia sovitetaan Israelin sotilaille.

Ihmiset pakkaavat sympatiseeraamaan pienempiä osapuolia, ja suhtautuvat nuivasti isompaan ja etukäteen vahvemmaksi tiedettyyn osapuoleen. Näin se kuulkaas taitaa olla elämässä yleensäkin.

Kun hamasin taistelijat ammuskelevat rakettejaan Israelin puolelle ja vahinkoa ei näytä tulevan, niin tätä taustaa vasten ei näyttäisi Israelillakaan olevan oikeutta puolustautua.

Johtuuko Israelin puolella olevien vahinkojen määrä ja laatu israelilaisten hyvästä varoitus- ja suojautumisjärjestelmästä, vai hamasin taistelijoiden rakettien kehnosta maaliinhakeutumiskyvystä.

Tässä pohdinnassa lienevät kaikki kolme tekijää tasavahvoissa rooleissa. Israelilla on tunnetusti jo koeteltu taito ja kyky suojata kansalaisiaan ilmaiskuilta ja vähäisen tietämykseni perusteella otaksun hamasin rakettien osumatarkkuuden olevan olematon.

Kun rakettien osumatarkkuus on olematon ja niitä siitä huolimatta ammutaan rajan yli naapurimaan puolelle, otetaan tietoinen riski että raketit voivat osua siellä ihan mihin tahansa: kirkkoon, kouluun, sairaalaan, lastentarhaan taikka appelsiinilehtoon.

Näin toimien eivät hamasin taistelijoiden raketit ole yhtään sen viattomampia taikka puhtoisempia kuin Israelin armeijan täsmäpommitkaan.

Oletko muuten nähnyt TV:ssä yhtään välähdystä jossa hamasin taistelija laukaisee raketin Israeliin? Minä en ainakaan ole nähnyt. Sen sijaan lähes joka lähetyksessä näytetään Israelin armeijan vaunuja laukomassa kranaatteja hamasin asemiin.

Eikö ole erikoista uutisointia?

Muistelin rikoslaissamme olevaa, oikeuttamisperusteeksi luokiteltavaa säännöstä hätävarjelusta. Ennen vanhaan pykälässä sanottiin että ”Puolustaakseen itseään tai toista, omaansa tai toisen omaa, jo aloitetulta taikka kohtapäätä uhkaavalta oikeudettomalta hyökkäykseltä….”

Pykälää on päivitetty, mutta tuo sanonta ”kohtapäätä uhkaava” kuulostaa niin mukavalta että käytän mieluummin sitä, kun uudempaa ”aloitettu tai välittömästi uhkaava”.

Suomen lain mukaan ei kansainvälisiä konflikteja ratkota. Tämän lainkohdan muisteleminen selventää ainakin minulle, että jokaisella on oikeus puolustautua toisen (ihmisen) oikeudetonta hyökkäystä vastaan.
Puolustautumisoikeus on, kunhan puolustautumisen laatu on perusteltavissa ja oikeassa suhteessa jo aloitettuun taikka kohtapäätä uhkaavaan oikeudettomaan hyökkäykseen nähden.

Esimerkkinä vaikkapa se, että raskaansarjan ammattinyrkkeilijälläkin on oikeus puolustautua elämästä taikka muusta huumaantuneen, 60 kiloisen triathlonistin päällekarkausta vastaan.

Nimenomaan puolustautua, jos mitkään muut keinot eivät estä päällekarkausta. Puolustautuessa pitää muistaa että puolustuksen laadun ja määrän tulee olla perusteltua hyökkääjän henkilöön ja hänellä käytössään oleviin astaloihin nähden.

Jos ammattimies ensitöikseen lataa puolta kevyemmän kaverin kanveesiin, saattaa tulla sanomista. Asiaa pitää yrittää ratkoa ensin kaikilla muilla keinoilla ja vaikka jouduttaisiinkin fyysiseen kontaktiin, niin riehujan kiinni pitäminen erilaisin hallinta- ja sidontaottein on aina paremmin puolusteltavissa kun suora lyönti.

Se lyönti on aina vihonviimeinen keino estää päällekarkaus. Mutta siihenkin on oikeus, jos mikään muu ei auta.

En ota kantaa siihen kumpi heitti Gazassa ensimmäisen kiven.

Mielipiteenäni sanon kuitenkin sen, että ei israelilaistenkaan tarvitse istuskella rakettisateessa. Ei ole Israelin vika jos sillä on paremmat asejärjestelmät kun hamasin taistelijoilla. Ei ole myöskään ammattinyrkkeilijän ”vika” että on reenaillut itsensä kovaan kuntoon ja osaa käyttää käsiään muuhunkin kun syömiseen.

Tätä taustaa vasten pohdiskeltuna, olisiko maailman silmissä tasavertaisempaa jos Israelin armeija luopuisi nykyaikaisista aseistaan ja lähtisi laukomaan hamasin asemiin samanmoisia raketteja joita sieltä tulee Israeliin?

Minä ymmärrän sellaiset toimet joilla Israel puolustautuu jo aloitetulta rakettihyökkäykseltä. Ymmärrän myös toimet joilla etsitään ja tuhotaan Israelin puolelle ulottuvia tunneleita.

Mielestäni nämä ovat perusteltavissa. Jos Israel käyttäisi raskainta asettaan ja lataisi Gazaan ydinohjuksen, olisi homma lähtenyt lapasesta samalla tavalla jolla ammattinyrkkeilijä tyrmää puolta kevyemmän amatöörin.

Silloin ei voiman käyttö olisi enää puolusteltavissa.

Sota on raakaa ja julmaa. Erityisen raakaa ja julmaa se on silloin kun käytetään erilaisten sotatoimien ja asejärjestelmien suojana naisia ja lapsia. Heikoimpien ihmisten käyttäminen kilpenä on ala-arvoista.

Pitävä tulitauko olisi saatava alueelle välittömästi. Ihmisten on parempi elää sovussa kun sodassa.
Reijo