PALAUTETTA

..Eilinen kirjoitukseni laitoshoidossa olevien vanhusten ja sarvijaakkojen vastakkain asettelusta poiki muutaman kiukkuisen palautteen.

Tarkoitukseni oli herätellä Lukija huomaamaan että nyky-yhteiskunnalla on varaa suojella luontoa, mutta ei ole varaa suojella IHMISTÄ. Tästä on pääteltävissä että luonto on uhan alainen mutta ihminen ei.

Joku saattaa mennä vieläkin pitemmälle ajattelemalla, että ehkä näitä hoitolaitoksissa olevia ihmisiä on muutenkin liikaa. Minä en ihan näin pitkälle ajatuksiani päästä.

Kirjoitin hoidettavista vanhuksista. Heistä olen kirjoittanut usein aiemminkin.

Palaute koski avohoidossa olevia mielenterveyspotilaita. Palautteen mukaan heistä ei kukaan kanna huolta, eikä kukaan aja heidän asiaansa.

Vanhuksista puhutaan joka paikassa, mutta ei mielenterveyspotilaista.

Palautteen mukaan ongelma on siinä, että hoitolaitokseen ei pääse, ellei ole todella huonossa kunnossa. Moni itsetuhoinenkin on käännytetty laitoksen ovelta pois.

Pillereitä saa riittävästi, joskus jopa liikaakin. Ylimääräiset pillerit löytyvät sitten menehtyneen vierestä, jäähyväiskirjeen päältä.

Erityisesti tämä kesä ja loma- aika on mielenterveyspotilaille raskasta. Muutenkin vähäinen hoitohenkilökunta on lomilla ja avun tarvitsijat entistä enemmän oman avun varassa.

Kun ihmisen kanssa ei voi kommunikoida, mennään nettiin ja erilaisille keskustelupalstoille. Näillä keskustelupalstoilla voi kuulemma nimettöminä avautua ja purkaa pahaa oloaan vapaasti.

Moni onkin saanut avun huonoon oloonsa kirjoittamalla mieltään painavista asioista ja kun voi nimettömänä kirjoittaa, niin saa ”vetää hervottomasti ihan överiksi.”

Palautteita pohtiessa tuli mieleeni ensiksikin se että on paikallaan PYYTÄÄ ANTEEKSI kaikilta mielenterveyspotilailta jos Teille on tullut kirjoituksistani sellainen tunne, että minä en huomioi riittävästi Teitä.

Toiseksi mietin tätä yhteiskuntaa. Meillä on kanssakulkijoita – sisaria ja veljiä – joiden taakassa on painoa yli omien voimien, niin eikö ole oikein ja kohtuullista, että me muut otamme osan tästä taakasta kantaaksemme ja autamme osaltamme kanssakulkijoiden taivallusta.

Vertaan vieläkin eilistä kirjoitusta toteamalla, että tällä yhteiskunnalla on varaa suojella uhanalaisia taikka sellaisiksi väitettyjä eläimiä, lintuja, hyönteisiä ja muita luontoarvoja, mutta EI OLE VARAA SUOJELLA IHMISTÄ.

Minun mielestäni asiat on syytä laittaa toisenlaiseen järjestykseen.

Minä arvotan ihmisen ennen suonsilmäkkeitä ja sarvijaakkoja, arvottakaa Te miten haluatte.

Jos tietokone ja erilaiset keskustelupalstat ovat ainoa apu mielenterveytensä kanssa kipuilevalle, ovat yhteiskuntamme perusarvot pahasti pielessä.