MIELIPIDEAUTOMAATIT….

Masa Niemi, alias ”pätkä” totesi aikoinaan Pekka Puupäälle että asiahan ei minulle kuulu…mutta.

Tämän jälkeen seurasi vuolas selvitys asiasta josta puhuja ei tiennyt yhtään mitään.

Julkisuudessa vilahdelleita mielipiteitä ja kannanottoja lueskellessa päätyy väkisinkin siihen, että meissä jokaisessa näyttää asuvan pieni ”Pätkä”. Niin runsasta on mielipiteiden ilmaisu ja vuolas kielenkäyttö.

Otetaan esimerkiksi vaikka Koskenkorvan viinatehdas Ilmajoella. Raivoraittiina ja absolutistina itseään mainostavat saarnaavat ja mekkaloivat viinatehtaan puolesta.

Tasa-arvoista avioliittolakia näyttävät vastustavan ja siitä eniten keskustelevan hetero –suhteessa elävät henkilöt.

Jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen kaikkein myönteisimmin näkyivät, ja ennen kaikkea kuuluivat, suhtautuvan henkilöt jotka tuskin koskaan olivat pidelleet käsissään 60 gramman porapatruunaa, taikka kolmesta porapatruunasta kasattua putkimiinaa.

Viimeisimpänä villityksenä kuplii NATO keskustelu. Jokaisella itseään arvostavalla täytyy olla mielipide NATOsta, vaikka asiasta ei tunnu tietävän muuta kun sen että puhutaan sotilasliitosta.

Joku kysyy, olenko keskustelua vastaan. En toki. Keskustella saa ja keskustella pitää, mutta olisi oikein ja oikeudenmukaista kertoa tietojensa rajallisuus, jottei kuulijalle muodostu käsitystä siitä että nyt on äänessä varsinainen asiantuntija.

Otetaan esimerkiksi vaikka tuo NATO -keskustelu. NATO kortilla on houkuteltu ja peloteltu (suhtautumistavasta riippuen) meitä tavan takaa.

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja, tohtori Jussi Niinistö avasi keskustelun todeten, että Hänen mielestään olisi paikallaan pohtia Suomen puolustusasioita hieman syvällisemmin.

Erittäin korkealle arvostamani edustaja Niinistö ei ilmaissut haluaan liittyä sen enempää NATOon kun mihinkään muuhunkaan sotilasliittoon, vaan Hän halusi selvittää mitä sotilasliittoon kuuluminen merkitsisi Suomelle.

Olen Niinistön kanssa täsmälleen samoilla linjoilla. Vanhaa sanontaa lainaten ”katto kannattaa korjata hyvän sään aikana”. Sateella se on myöhäistä.

Toivon että selvitys tehdään ja saadaan käsitys mitä jäsenyys maksaa, mitä saamme jäsenmaksun vastineeksi, mitä seuraamuksia jäsenyydestä olisi ulkopoliittisesti, mihin me sitoutuisimme ja mitä negatiivisia vaikutuksia saattaisi olla mahdollisilla sitoumuksillamme.

Samassa yhteydessä tulisi selvittää myös muut maan puolustuksen kannalta oleelliset vaihtoehdot, ei pelkästään NATOa. Viittaan nyt nykyistä tiiviimpään puolustusyhteistyöhön muiden Pohjoismaiden kanssa.

Sotilasliitto NATO häärii maailman poliisina siellä ja täällä ja jostain kumman syystä yleensä siellä missä on öljyä.

Pohjoismaiden välisellä puolustusliitolla tuskin olisi intrerssiä lähteä näyttämään sotilaallista voimaansa kaukomaihin. NATOlla on.

Tämän takia NATO jäsenyys toisi mukanaan myös nykyistä suurempia uhkia. Suomi joutuisi sotilasliiton jäsenenä mukaan sellaisiinkin konflikteihin, joihin meidän ei tarvitse liittoutumattomina puuttua.

Tältä pohjalta tarkastellen näen liittoutumattomuuden merkittävänä etuna. Sotilassanontaa lainaten ”ei ole viisasta vetää tulta ylleen”. Liittouman jäsenenä Suomi olisi yhdessä rintamassa liittouman muiden maiden kanssa myös ottamassa osumaa, mikäli kriisi laajenisi ja konfliktin osapuoli päättäisi kostaa liittouman aiheuttamia tappioita liittouman jäsenmaissa.

Tällaisessa tilanteessa saattaisi autopommi räjähtää myös Suomessa. Sitä tuskin kukaan haluaa, mutta sellainen mahdollisuus on otettava huomioon.

Käsitykseni mukaan Suomi ei voi sen enempää EU:ssa kun NATOssakaan olla vapaamatkustajana poimimassa rusinoita pullasta.

EU:n talouspakotteista meillä on jo esimakua. Suomen on hyväksyttävä muiden EU maiden rinnalla Venäjään kohdistuvat talouspakotteet. Kun olemme EU:ssa mukana, niin meillä ei voi olla erillistä pakotelinjaa – vaikka me sitä haluaisimmekin.

Sama kohtalo meillä olisi NATOn jäsenenäkin. Jos jäsenenä ollaan, kannetaan jäsenen koko vastuu. Myös niissä tapauksissa joissa vastuun kantaminen on raskasta ja oman maamme etujen vastaista.

Kolikon toinen puoli on sitten se tuki ja turva jonka NATO tarjoaa. Tällä hetkellä maahamme ei kohdistu sotilaallista uhkaa. Tämä ei takaa sitä etteikö uhkaa kohdistuisi joskus tulevaisuudessa.

Jos uhkaa tulee, niin aika todennäköistä on että uhka tulee jonkun lähinaapurimme suunnasta. En usko että esimerkiksi joku Afrikan valtioista julistaisi jostakin syystä meille sodan.

Lähinaapureita ei montaa ole joten riski- ja uhka-arvio on melko nopeasti tehty. Rehellisesti sanottuna uhka tulee, jos on tullakseen, aamuauringon kanssa samasta suunnasta.

Auringolla on ihmeellinen voima, samoin on naapurimaallakin. Jos joudumme tilanteeseen jossa aamuauringon säteiden kanssa maahamme tulee myös ohjuksia, on turhaa haikailla puolustusyhteistyötä NATOn taikka minkään muunkaan maan kanssa.

Myötätuntoa saamme ja sympatiaa. Se lämmittää samalla tavalla kun syksyllä 1939. Omilla on tultava toimeen.

Tässä vaiheessa lienee paikallaan pyytää lukijaa ihan vakavasti pohtimaan tilannetta jossa laitettaisiin kova kovaa vastaan – ihan sananmukaisesti. Venäjä ilmoittaisi että se ottaa Suomen – keinoja ja välineitä kaihtamatta.

NATOn päätoimija USA ilmoittaisi että ei käy. Venäjä ilmoittaisi että myös mannertenvälisten ohjusten siilot on avattu ja jos USA ei hyväksy Venäjän vaateita, vastaa Venäjä koko arsenaalillaan.

Mitä luulet, lähtisikö USA vaarantamaan oman turvallisuutensa Suomen takia? Minä uskon että ei lähtisi. Jos vaakakupissa olisi ihan sananmukaisesti kolmas maailmanpalo taikka Suomen imaisu Venäjään, niin uskon että riskienhallintapuolen taktikot USA:ssa päätyvät siihen että annetaan periksi.

No tämä oli vain tällaista teoreettista pohdintaa, mutta mielestäni asiaa on ajateltava monelta kantilta.

Paras vaihtoehto on säilyttää hyvät suhteet kaikkiin naapureihimme. Eikä haittaa ole vaikka puhevälit säilyvät naapureiden naapureidenkin kanssa.

Omaa puolustusta on tehostettava, se on päivän selvä. Suomi ei pärjää suurvalloille aseistuksellaan, eikä teknologiallaan. Lennokkipojilla on aivan omat kerhonsa, johon meidän rahkeemme eivät riitä. Taistelutahtoa meiltä ei voida viedä. Se ei maksa mitään. Jalkaväkimiinat kieltävän sopimuksen hyväksyminen oli maamme puolustukselle erittäin kallis ja kova isku.

Koko Perussuomalaisten eduskuntaryhmä vastusti sopimuksen hyväksymistä. Pioneerikoulutuksen saaneena tuin voimakkaasti ryhmämme kantaa.

Yllä olevasta huomaat, että minäkin kirjoitan aiheesta ja asiasta josta en tiedä mitään.

Tietämättömyyden synkällä saralla tarpoessani muistelin meillä hirvenmetsästyksessä suosittujen kaliberien 30-06 Springfield ja 308 Winchester alkuperää. 30-06 kehiteltiin Amerikan armeijan tarpeisiin 1906. Kaliberin etu osan merkintä tarkoittaa patruunassa käytettävän luodin halkaisijaa tuuman osina ja jälkimmäinen kertonee kehittämis- vuoden. Hylsy on 63mm pitkä.

Kun 30-06 patruunaa pidettiin turhan pitkänä, suuritehoisena, kalliina ja raskaana taistelukentillä käytettäväksi, kehiteltiin lyhyempi versio kaksijalkaisen riistan kaatoon. Tämä ”pikkuveli” oli piirustuspöydällä jo 1940 luvun loppupuolella ja työnimenä sillä oli 7,62 x 51mm NATO.

Pikku NATO paljasti kyntensä ammuttavuutensa ja toimivuutensa osalta ja kun sitä voitiin pesittää lyhyempiin lukonkehyksiin, alettiin patruunaa käyttää myös sivilimarkkinoilla. Vuonna 1952 ase- ja patruunajätti Winchester otti patruunan valikoimiinsa vaihtaen kaliberimerkinnän 7,62 x 51mm NATOsta Winchesteriksi.

Loppu on legendaa, jota moni hirvi ja karhu noituu joka syksy.

Amerikan asevoimien tuotekehitysinsinöörien askartelu piirustuspöytiensä ääressä ei suinkaan loppunut 7,62 x 51 mm NATO patruunan kehittämiseen, vaan jatkui kiihkeänä, lyhenee ja kevenee teemalla. Hylsyä lyhennettiin 44,7 milliin ja luodin halkaisiaakin pienennettiin reippaasti 5,7 milliin. Nyt oli käsissä pieni ja kevyt patruuna joka toimi automaattiaseissakin erinomaisesti. Patruuna tunnetaan nimellä 223 Remington.

Jos hirvet ja karhut noituvat syksyisin 30-06:tta ja 308:a, niin männyn latvuksissa aamuaurinkoa palvovat teeret ja metsot suhtautuvat samalla tavalla 223 Rem:iin.

Aika moni suomalainen metsästäjä käyttää ehkä tietämättään jo nyt NATO varusteita.

Blokin toisella puolella käytettiin ja käytetään edelleen vuonna 1891 (luit aivan oikein) kehiteltyä kaliiberia 7,62 x 53R. Tässä patruunassa voidaan turvallisesti käyttää samoja luoteja kun NATO maiden 308 ja 30-06 aseissakin.

Hylsy on 53mm pitkä ja reunakantainen. Merkintä R tarkoittaa alkuperämaata Russian. Toki joku voi sen vääntää ryssäksikin.

Tämä kaliberi oli ja on edelleen käytössä myös Suomen puolustusvoimissa. Ennen rynnäkkökivääriaikoja sitä käytettiin yleisesti. Nykyään patruunaa käytetään tarkka-ampujakiväärissä (TAK M-85).

Myös tälle kaliberille pesitetyillä aseilla on kaadettu kaksi ja nelijalkaisia, sekä pudoteltu siivekkäitä.

Lopuksi asia jolla ei ole mitään merkitystä, mutta mielipiteensä saa kuulemma sanoa. Minä olen vuosikausia käyttänyt 30-06, 308Win ja 7,62x53R kaliberin aseita.

Sisäballistisilta ominaisuuksiltaan viimeksi mainittu on ylivoimainen amerikalaisiin verrattuna.

Sano mitä sanot mutta tankki se….eikun näin se on.