REINIKAISIA RAITILLE….


Asia lyhyesti:

Suomessa oli 204 nimismiespiiriä vuoteen 1996 saakka.
Vuonna 1996 muodostettiin 204 nimismiespiiristä 90 kihlakuntaa.
Vuonna 2009 muodostettiin 90 kihlakunnasta 24 poliisilaitosta.
Vuonna 2014 muodostettiin 24 poliisilaitoksesta 11 poliisilaitosta ja Liikkuva Poliisi lakkautettiin.

Ja hieman pitemmästi……….

Poliisiylijohtaja Paatero kaipasi viimeisimmässä blogi kirjoituksessaan ”Reinikaisia” raitille. Paateron kirjoitus kirvoitti monenlaisia kysymyksiä, joihin on pyydetty myös minun kommenttiani.

Olen aiemminkin kirjoittanut aiheesta ja kertonut mielipiteeni poliisin toimintojen ”tehostamisesta”, mutta kertaus ei liene pahasta.

Aloittelin oman virkaurani 1.4.1984 Alajärven nimismiespiiristä. Nimismiehenä oli Raimo Vistbacka. Tuolloin elettiin niin sanottua yhteistoiminta-alueen aikaa. Meidän yhteistoiminta-alueemme käsitti Alajärven, Evijärven, Härmän, Kauhavan, Lappajärven ja Lapuan nimismiespiirit. Evijärven nms. piiriin kuului Kortesjärvi, Härmään Ala- ja Ylihärmä ja Lappajärveen Vimpeli. Oli 6 nms. piiriä ja 9 kuntaa. Yhteistoiminta-alueen pääpaikkana oli Lapua.

Nimismies oli poliisipäällikkö, tutkinnanjohtaja, syyttäjä ja vielä vouti, eli yhteen henkilöön yhdistettiin neljä virkaa. Jokaisella nimismiespiirillä oli oma poliisiasema, jossa kansalaiset saivat erittäin nopeasti ja jouhevasti asiansa hoidettua. Ei tarvinnut varata erikseen aikoja asiakaspalveluun, eikä jonottaa muutenkaan.

Käytännössä arkipäivinä oli jokaisessa piirissä töissä vähintään 2 miehen partio. Samoin oli viikonloppuisin, aina aamuyölle saakka. Alueella oli töissä iltaisin ja pitkälle yöhön aina vähintään 14 poliisia. (Lapualla 2 partiota) Päivällä poliiseja oli enemmän.

Poliisit hoitivat omat juttunsa, eli tutkivat kolarit, pahoinpitelyt, varkaudet ja sellaiset jutut jotka eivät vaatineet erikoisosaamista. Jutut hoidettiin nopeasti ja esitutkintapöytäkirjat lähtivät syyttäjänä toimineille nimismiehille. Asiat etenivät ja esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa vakuutusyhtiöt saivat nopeasti poliisin esitutkintapöytäkirjan ja suorittivat korvausharkintansa sen perusteella. Vahinkoa kärsineiden ei tarvinnut poliisin takia odotella korvauksiaan kuukausikaupalla.

Sanalla sanottuna – asiat rullasivat nopeasti ja tehokkaasti. Myös juttujen selvitysprosentit olivat aivan toista luokkaa kun nykyään. Tämä siitä huolimatta, että juttuja tutkivat pussihousupuolen pojat, eivätkä varsinaiset dekkarit. Kova selvitysprosentti ei perustunut Olympia kirjoituskoneen ja kalkkeerauspaperien käyttötaitoon, vaan siihen, että me tunsimme piirimme väen.

Me tiesimme usein jo tekotavasta, kuka oli mennyt apteekkiin oven saranapuolelta. Meillä oli aikaa jutella ihmisten kanssa maailman menosta. Jutellessa tutustuttiin ihmisiin ja sille tutulle poliisille oli helpompaa purkaa sydäntään ja kertoilla kylän tapahtumista. Koska kyläläiset tunsivat toisensa ja kylällä asuvan poliisin, tuli poliisin tietoon nykyistä sähköpostiakin nopeammin jos kylälle ilmaantui outoja kulkijoita. Jos joku kertoi nähneensä kylän lammessa valaskalan, taikka liito-oravan paikassa jossa oli vain näätiä, katsottiin asekortista että oliko kyseisellä henkilöllä aseita. Jos oli, niin ne haettiin pois vai vihkaa – ilman isoja manööverejä ja lehdistötiedotteita. Ei silloin juuri piiritelty. Asiat hoidettiin pitkälti puhumalla. Tieto kulki puolin ja toisin.

Tällainen ”tehoton” toiminta ei ollut kaikkien mieleen. Virkakoneistoon oli saatava lisää kierroksia ja varsinainen turbo ahdin keksittiin 1.12.1996, jolloin aikaisemmat nimismiespiirit yhdistettiin kihlakunniksi. Temppu myytiin kansalaisille vakuuttelemalla, että nyt poliisin toiminta tehostuu ja saadaan säästöjä, kun päästään nimismiehistä eroon. Valtakuntaan muodostettiin 90 kihlakuntaa.

Meidän alueellemme syntyi Lapuan kihlakunta. Nimismiehistä päästiin eroon lakkauttamalla heidän virkansa, mutta kun nämä nimismiehet olivat kuluttaneet koulun penkkiä ja päntänneet päähänsä ylemmän oikeustieteen tutkinnon, he tiesivät myös omat oikeutensa. Näihin oikeuksiin kuuluu oleellisesti se, että valtion virkaan nimitettyä ei voida noin vain potkia pellolle.

Kun nimismiehiä ei voitu kävelyttää kortistoon, oli heille keksittävä uudet virat, sen menetetyn nimismiehen viran tilalle. Näin nimismiehistä leivottiin poliisipäälliköitä, apulaispoliisipäälliköitä, kihlakunnanvouteja ja kihlakunnan syyttäjiä. Tutkinnanjohtajuus heiltä otettiin pois ja se siirrettiin komisarioportaalle.

Ylemmän oikeustieteen tutkinnon suorittaneiden määrä pysyi poliisihallinnossa lähes entisellään, mutta poliisipuolella oli kyyti kylmää. Enemmän sirkusteltoista tuttu silmänkääntötemppu tehtiin tietämäni mukaan silloin ensimmäistä kertaa sisäministeriön hallinnossa. Yksinkertaisuudessaan temppu oli lumoava. Sanottiin vaan HOKKUS – POKKUS ja jätettiin täyttämättä eläkkeelle jäävien konstaapelien virkoja. Säästöjä tuli ja temppu onnistui pommin varmasti – myös aloittelijalta. Mielikuvamainontaa harrastettiin ja tehostevaikutusta tavoiteltiin hokemalla että uudistus parantaa poliisipalvelua. Tämä palveluhan ”parani” sillä, että alettiin kutsua poliisiasemia PALVELUTOIMISTOIKSI. Kätevää – eikö totta?

Temppujen seurauksena meidän alueellamme partioi iltaisin ja muina painopisteaikoina 14 poliisin sijasta vain 6-8 poliisia. Kansalaisten palvelu ”tehostui” ja ”parani”, kun lakkautettiin ensin Härmän, sitten Evijärven ja lopuksi vielä Kauhavan ja Lappajärven palvelutoimistot.

Poliisin lupapalveluja tarvitsevat joutuivat asioimaan entistä kauempana ja entistä ruuhkaisempien tiskien takana.

Seuraava askel poliisipalvelujen ”tehostamisessa” harpattiin vuoden 2009 alussa. Tuolloin 90 poliisilaitosta niputettiin 24 poliisilaitokseen. Myös palvelutoimistoja vähennettiin.

Etelä-Pohjanmaan alueella manööveri merkitsi Alavuden, Kauhajoen, Lapuan ja Seinäjoen poliisilaitosten sulautumista yhteen laitokseen. Palvelutoimistoja ei enää vähennetty, mutta painopisteaikoina (lue: kalliiden ilta-,yö- ja erityisesti sunnuntaituntien aikana) partioiden määrää vähennettiin.

Järvikuntien ja Härmänmaan alueella saattoi hyvässä lykyssä olla töissä peräti kaksi partiota ja sama tilanne oli muidenkin lakkautettujen poliisilaitosten alueella. Kansalaiset joutuivat asioimaan yhä useammin pääpoliisiasemalla Seinäjoella, jonne reuna-alueilta kertyy matkaa lähemmäs 100 kilometriä.

Kun tämän matkan ajaa vaikkapa ampuma-aseen hankkimisen takia muutamaan kertaan, maksaa aseen luvittaminen monesti enemmän kun ase kaupassa. Näin se palvelu paranee…

Viimeisin viritys ja oikea super loikka toimintojen tehostamisessa oli tämä PORA III, eli poliisin hallintorakenneuudistuksen 3. vaihe.

Nyt sitaistiin vanhan Vaasan läänin alueen kaikki kolme poliisilaitosta (Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan) poliisilaitokset yhteen nippuun. Poliisipäällikön virkahuone on nyt Vaasassa.

Vähenevien määrärahojen takia partioita on vähennetty. Jos työvuorossa joku sairastuu, ei tilalle soiteta tuuraajaa, koska tuuraajalle joudutaan maksamaan ylityökorvauksia, joihin ei enää ole varaa. Kökkähommiakaan ei saa tehdä – ne on verottaja kieltänyt!

Eri poliisilaitoksilta saamani viestit kertovat, että nyt mennään aivan jaksamisen äärirajalla. Henkilöstö on kuormittunut ja sairauslomat ovat lisääntyneet. Poliisilla ei ole enää aikaa jutella kansalaisten kanssa, poliisille ihmiset ovat asiakkaita joista on päästävä eroon mahdollisimman nopeasti, jotta voi hoitaa toisen asiakkaan.

MUUTAMA IRRALLINEN HUOMIO

Toimintojen ”tehostamisen” seurauksena poliisin kenttähenkilöstöä on koko ajan vähennetty. Päällystöpuolelle virkoja on vielä jäänyt. PORA III:n yhteydessä perustettiin kokonaan uusia poliisilakimiehen virkoja. Nämä täytettiin entisillä apulaispoliisipäälliköillä, joita ei tietenkään voinut erottaa vaikka virka lakkautettiin. Missä luvatut säästöt? Missä luvattu päällekkäisyyksien poistaminen?

Poliisin puhelinnumeroa ei enää löydä mistään. Kun ei löydy numeroa, kansalaiset eivät enää tavoita poliisia edes puhelimella. Jos on yksinkertaisesta ja kiireettömästä neuvonta-asiasta kysymys, niin on soitettava hätäkeskukseen. Onko järkevää kuormittaa hätäkeskusta jos soittajan asiana on kysyä, saako naapurin koira juosta irrallaan ympäri vuoden?

Koska poliisit vielä nimismiespiiriaikoina aloittivat työnsä omilta poliisiasemiltaan, he useimmiten asuivat asemien lähellä. Näin poliiseja oli myös maakunnan reuna-alueilla. Poliisit tunsivat alueensa asukkaat ja asukkaat tunsivat poliisinsa. Nyt poliisit aloittavat työvuoronsa maakuntakeskuksissa olevilta pääpoliisiasemilta taikka harvoista sivutoimipisteistä, joten paikallistuntemus on kokonaan kadonnut.

Poliisi on vieraantunut kansasta ja kansalaiset poliisista. Tämä on erittäin vaarallinen yhtälö.

Poliisin tehtävämäärät ovat lisääntyneet ja kenttätyötä tekevien poliisien määrä on vähentynyt. Lentotermiä käyttäen, kohta kone sakkaa. Minä saan viikoittain soittoja joissa minua edelleen pyydetään hoitamaan jotain poliisille kuuluvaa tehtävää. Hätäkeskukseen ei kuulemma kannata soittaa kun poliisi ei kuitenkaan tule paikalle.

Eriasteisia oikeudenloukkauksia tehdään tänään varmasti enemmän kun kymmenen vuotta sitten. Tilastot saattavat osoittaa oikeudenloukkausten vähentyneen, sillä ihmiset eivät enää ilmoita poliisille varastetuista polkupyöristä, polttoainevarkauksista taikka lievistä vahingonteoista. Myös moni rattijuoppo taikka pahoinpitely jää ilmoittamatta, koska poliisin tulo tapahtumapaikalle kestää kauan, taikka poliisi ei tule ollenkaan.

Esimerkkinä tilastoista on vaikkapa se, että rattijuopot poimitaan liikennevirrasta vain ajoneuvo pysäyttämällä ja sen kuljettaja puhalluttamalla. Ennen oli aikaa pitää erillisiä puhallusratsioita, joista rattijuoppoja paljastui. Nämä luonnollisesti tilastoitiin. Nyt ei ole aikaa puhallutuksiin, joten kiinni jääneiden määrä vähenee. Tästä on helppo vetää johtopäätös että alkoholin vaikutuksen alaisena autoilevien määrä on vähentynyt, joten hyvällä syyllä voidaan vähentää myös valvontaa. Oravanpyörä on valmis.

Sama tilanne on huumausaineiden käyttörikosten kanssa. Jos ei ole resursseja valvontaan, ei tule juttuja ja kun ei tule juttuja, ei ole tarvetta valvoakaan.

Minä olen Paateron tavoin erittäin huolestunut eriarvoisuuden kasvusta turvallisuus- ja myös muissa poliisiasioissa harvaanasuttujen alueiden ja suurten keskusten ihmisten välillä.

Tilanne on vielä jotenkin viranomaisten hallinnassa, mutta kuka tietää kuinka kauan? Toivon olevani väärässä ennustaessani että ennen pitkää kansalaisten pinna palaa ja perustetaan eriasteisia kodinturvajoukkoja. Nämä viikonloppuisin ja yöaikaan katuja partioivat tervekätiset miehet saattavat puuttua tilanteisiin joiden hoitaminen kuuluu selvästi poliisille.

Minä hämmästelen nykyistä tilannetta, sillä me kenttämiehet olemme jokaisen uudistuksen yhteydessä varoittaneet uudistuksen seurauksista. Varoituksillamme ei ole ollut mitään merkitystä. Meitä ei ole kuultu eikä kuunneltu.

Minä en pidä realistisena ylijohtaja Paateron visiota kyläpoliisien paluusta. Kerron muutaman syyn:
-Poliisin kenttähenkilöstön vaje estää yksittäisten kyläpoliisien toiminnan. Ei kerta kaikkiaan ole enää poliiseja jotka joutavat kuuntelemaan ihmisten murheita. Keikalta keikalle ajetaan anteenit takakenossa.
-Työturvallisuus. Kuka ja mikä takaa sen, että se rauhallinen ja kiireetön asiointi ei muutu väkivaltatilanteeksi? Tuskin kukaan pystyy ennakoimaan avohoidossa olevan lääkkeiden ja päihteiden sekakäyttäjän toimia ja käyttäytymistä.
-Mikä on yksin työskennelleen poliisin oikeusturva jos hän joutuu käyttämään voimakeinoja asiakkaan rauhoittamisessa?
-Mistä löytyvät nämä alueensa tuntevat kyläpoliisit? Meille on hyvää vauhtia kasvamassa poliisipolvi jonka juuret ovat maakuntakeskuksissa ja reuna-alueiden paikallistuntemus on olematon.
-Pahimmassa tapauksessa käy vielä niin, että kyläpoliisiksi nimitettäisiin poliisi joka ei ole juuri koskaan ”kylällään” käynyt. Ei kannata nauraa…taannoin Soinin kuntaan nimitettiin koulupoliisiksi mies joka asui Vaasassa, eikä kertomansa mukaan ollut koskaan käynyt Soinissa. Hoitele siinä sitten uskottavasti koululaisten asioita.

Me vanhan kaartin kenttämiehet ennustimme ensimmäisen kihlakuntauudistuksen jälkeen, että vielä tulee pää vetävän käteen. Nyt aletaan olla lähellä sitä tilannetta.

Silloiset poliittiset päättäjät tekivät valtavan virheen lakkauttaessaan hyvin toimineet nimismiespiirit. Viimeisimmän virheen tekivät nykyiset poliitikot hyväksyessään PORA III:n ja LP:n lakkauttamisen.

Minä vastustin hallintovaliokunnassa viimeisintä uudistusta. Siihen ensimmäiseen minulla ei ole osaa eikä arpaa.

Jos haluaa vielä nähdä Artturi Reinikaisen, on syytä vuokrata video. Sillä se onnistuu – muuten ei.