MIKÄ, MIKÄ IHMEEN….

….SUSIKANNANHOITOSUUNNITELMA???

Susikannanhoitosuunnitelmaa koskevasta kirjallisesta kysymyksestäni on tullut poikkeuksellisen runsaasti palautetta, taikka pikemminkin kyselyjä.

Kansalaiset ovat syystäkin ymmällään. Mikä suunnitelma? Kuka sen tekee? Mitä varten se tehdään? Mitä sillä suunnitelmalla tavoitellaan? Mikä on suunnitelman tarkoitus?

Tässä muutamia esille tulleita kysymyksiä.

Olen kehottanut kysyjiä soittamaan suoraan Suomen riistakeskukseen, koska hankkeen kärkitieto on siellä.

Kerron lyhyesti ja tiivistetysti oman tietämykseni hankkeesta. Jos tämä tieto riittää, niin hyvä on. Jos ei riitä, niin sitten kannattaa kilauttaa riistakeskukseen.

Oma tietoni perustuu hankkeen vetäjän Mikael Luoman kanssa käymääni puhelinkeskusteluun.

Ei ole oikein ja oikeudenmukaista referoida koko keskustelua, mutta lienee paikallaan kertoa muutama oleellinen asia hankkeesta.

Kyseessä on Maa- ja metsätalousministeriön hanke, jonka ministeriö on antanut Suomen riistakeskuksen tehtäväksi.
Tavoitteena on löytää maahamme alue taikka alueita joilla sudet voisivat suotuisasti elää, olla ja lisääntyä.
Tarkoituksena on saada maahamme 20-25 elinvoimaista susilaumaa.
Yhdessä elinvoimaisena pidetyssä laumassa on keskimäärin noin 10 yksilöä. Tavoitteena saada 200-250 sutta Suomeen.
Asiassa on suoritettu laaja kansalaiskuuleminen. (Käyty keskustelua sosiaalisessa mediassa ja lähetetty 3000 kirjallista mielipidetiedustelua kansalaisille. Näihin on saatu 1600 vastausta)
Nyt on menossa ns. työpajavaihe. Syksyn aikana Suomen riistakeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos järjestävät 10 työpajan nimellä olevaa tilaisuutta. Kyseessä ei ole mikään tiedotustilaisuus, vaan pelkästään työpaja.
Tilaisuuteen kutsutaan noin 30 henkilöä.
Henkilöt kutsutaan siltä paikkakunnalta jolle susilaumaa suunnitellaan. Muiden paikkakuntien edustusta ei tarvita, koska kyse on vain siitä paikkakunnasta jonka alueella susilauma elää.

Pohdintojani puhelinkeskustelun jälkeen:

Kysymyksessä on hanke jonka vaikutuspiirissä elää kymmeniä tuhansia kansalaisia.

Hankkeen tiedottaminen ontuu pahemman kerran, sillä minun mielestäni pelkkä sosiaalisessa mediassa käyty keskustelu ja 3000 kirjallisen tiedustelun lähettäminen on kaikkea muuta kun ”laajaa” tiedottamista. Uskallan väittää pikemminkin päin vastaista. Kun 3000 kyselyyn saadaan vain 1600 vastausta, miten vastauksia tulkitaan? Miten tulkitaan vastaamatta jättäminen? Avoimia kysymyksiä on monta.

Kaikkein erikoisin ja mielestäni myös omituisin on tämä työpajatoiminta. Koko Suomen alueella järjestetään vain 10 työpajaa. Esimerkiksi Etelä- ja Keski-Pohjanmaan alueella on vain yksi työpaja ja se pidetään Perhossa. Eli kunnassa, johon suunnitellaan elinvoimaista susilaumaa.

Minä tunnen paljon perholaisia ja uskallan luottaa heihin, myös susiasioissa, mutta eikö olisi ollut oikein ja oikeudenmukaista, että tilaisuuteen olisi kutsuttu ihmisiä myös naapurikuntien alueelta?

Elinvoimainen susilaumahan lisääntyy koko ajan, eikä se pysy pitkään yhden kunnan alueella. Laumasta lähtee aikuistuvia eläimiä etsimään omia reviirejään ja aika todennäköistä on, että reviirit haetaan jopa Perhon kunnan ulkopuolelta. Näin Perhon kunnan alueelle suunniteltu susilauma valtaa suotuisten elinolosuhteiden ansiosta vähitellen alaa myös naapurikuntien alueelta.

Kun naapurikuntien alueelle ilmaantuu susia, ilmaantuu naapurikuntien kunnanvaltuustoihin painetta järjestää sivukylien koululaisille taksikyytejä, koska suden jälkiä on lasten koulutien varressa.

Tällä tavalla vyörytetään kustannuksia susista myös naapurikuntien alueelle, niiden joita ei ole ”työpajavaiheessa” edes kuultu.

Naapurikuntien metsästäjiltä alkaa kadota koiria ja sivukylien taloista kissoja. Kesällä saattaa karjaa kadota laitumelta. Poliisille soitellaan ja pyydetään viranomaisilta apua ja turvaa. Sanalla sanoen; tulee yhteiskunnalle kustannuksia ja muutamille kansalaisille paha mieli, kotieläimen kadotessa suden suuhun.

Jos joku väittää, että susilauman vaikutukset jäävät vain sen ”perustamispaikkakunnan” alueelle, niin hän ei tiedä mistä puhuu, taikka muuntelee totuutta.

Minun mielestäni kansalaisia ei ole kuultu riittävästi, eikä tällaisen vajavaisen ”kuulemisen” perusteella saa tehdä johtopäätöksiä että alueen asukkaat hyväksyvät susilauman jolkottelevan metsissään ja pihoissaan. Pihoihin tulostakin on jo riittävästi näyttöä!

Toissa syksynä maa- ja metsätalousvaliokunta vieraili Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa. Valiokunnan jäsenillä oli tilaisuus keskustella RKTL:n johdon kanssa maassa vallitsevasta petopolitiikasta. Tuolloin laitoksen johtaja vakuutti meille että laitos lisää avoimempaa tiedottamista.

Minä en ole huomannut RKTL:n tiedottamisessa muutosta. Onko syy minussa vai laitoksessa?

Minä toivon Luomalle menestystä hankkeen työstämisessä. Samalla toivon nykyistä huomattavasti avoimempaa ja laajempaa tiedottamista. Tämä hoituisi avoimilla kansalaiskuulemisilla.

Kokemus on nyt osoittanut, että suurpetopolitiikkamme onnistuu vain ja ainoastaan viranomaisten ja kaikkien kansalaisten yhteistyöllä. Sanelupolitiikan aika on ohi. Puolin ja toisin.

Reijo