ENERGIA-ASIAA…….

……Eilen oli lähetekeskustelussa Fennovoiman ydinvoimalalupa. Odotetusti mielipiteet jakaantuivat puolesta ja vastaan. Uskon että mielipiteitä on myös siltä väliltä.

Oman mielipiteeni olen jo muodostanut ja se näkyy viimeistään äänestyksessä. Energia-asiat ja eritoten kotimaiset energia-asiat ovat minulle tärkeitä. Ei nyt sentään ihan sydämen asia, kuten lihatiski oli aikoinaan K-kaupan Väiskille. Likeltä kuitenkin liippaa.

Tuotetaan sitten lamppuun valkeaa taikka lämmityspattereihin lämmintä vettä, niin energialähteen taikka alkuvoiman tulisi olla kotimaista. Vain tällä tavalla me lisäämme kotimaisia työpaikkoja ja vastaavasti vähennämme ulkomaankauppalaskua. Sitä mieltä minä olen.

Olen jo vuosikausia puolustanut turve-energiaa. Meillä on riittävästi turvevarantoja. Meillä on riittävästi työvoimaa ja riittävän tehokkaat ja toimivat koneet turpeen hyödyntämiseen.

Yksi meiltä puuttuu ja sen mukana kaikki. Uusien turvetuotantoalueiden luvitus tökkii pahemman kerran. Tuotannosta poistuu alueita enemmän kun tulee uusia tilalle. Jokainen tietää mikä tämän tien päässä on.

Vihreiden lähtö hallituksesta oli kun kääpäkorkin poksahdus kuohujuomapullosta. Poksahduksen jälkeen alkoi kuohua.

Kuohunnan jälkimainingeissa hallituksen ministerit ovat jo lupailleet turveveron alentamista, jolloin turpeesta tulee nykyistä kilpailukykyisempää esimerkiksi kivihiileen verrattuna. Tämä on hyvä suunta.

Tänään uutisoitiin ministeri Grahn-Laasosen reippaista toimista. Ministeri oli viheltänyt soidensuojeluohjelmaan aikalisän, taikka tuumaus tauon.

Tämä oli ministeriltä sellainen temppu että ainakin minä meinaan kiittää Häntä ihan kädestä pitäen. Ministerin tavoitteena on siirtää suojelu vapaaehtoiselle pohjalle. Minä olen ministerin kanssa täsmälleen samaa mieltä.

Jokainen saa omalla maallaan taikka suollaan tehdä mitä tahtoo. Hyödyntää sitä taloudellisesti taikka balsamoida suojeluun. Jos on varaa suojella sarvijaakkoja, niin siitä vaan. Jos haluaa nostaa suoltaan turvetta, niin siitä vaan.

Vuosittaisten suojelutoimien hintalappu on 45 milj. euroa. Se on melkoinen läjä riihikuivaa.

Jos valmisteilla oleva soidensuojeluohjelma olisi edennyt maaliinsa, olisi hintalappu kohonnut entisestään.

Joka euro on pois muusta yhteiskunnan toiminnasta.

Toisen mieltäni ilahduttaneen uutisen luin tänään Maaseudun Tulevaisuudesta. Juttu ei ollut lehdessä iso, mutta minulle sillä on valtava merkitys. Olen tästä(kin) asiasta jo ”vaahdonnut”.

Nimittäin, METSÄHALLITUS RAJOITTAA SUURTEN TILOJEN MYYNTIÄ. Lehtitiedon mukaan yli 100 hehtaarin tilat on vedetty pois myynnistä. Valmisteilla olevat kaupat viedään loppuun, mutta uusia ylisuuria alueita ei oteta myyntiin.

Kun myytävät alueet pysyvät sadan hehtaarin seutuvilla, niin sellaisiin kohteisiin löytyy myös kotimaisia ostajia. Näin maa pysyy kotimaisissa käsissä. Jos yhdessä kaupassa pitää jättää tarjous tuhansista hehtaareista, ovat kotimaiset ostajat vähissä.

Ulkomainen raha puhuu ja kukaan ei tiedä millaisella lingolla rahaa kaupoissa pestään.

Tällä istumalla näyttää vaihteeksi mukavalta – ainakin kotimaisen energian suhteen.