KOULUVÄKIVALLASTA…

…..Väkivallanteot lisääntyvät kouluissa.

Kun rasavilli ja mistään käyttäytymissäännöistä piittaamaton koululainen hakaa yhteistä omaisuutta hajalle taikka pahoinpitelee toista oppilasta, löytyy teolle monenlaista ymmärtäjää.

On vaikeaa lapsuutta, liian pieniä leluja taikka jotain muuta millä yritetään selittää luonnotonta käyttäytymistä luonnolliseksi.

Minun mielestäni väkivaltainen käytös ei ole millään tavalla selitettävissä, eikä sitä myöskään pidä selitellä.

Jos joku ns. vanhan liiton jäsenistä sanoo että huligaania pitäisi tukistaa, saattaa olla yllytyksestä oikeudessa taikka julkisen pilkan kohteena ”väkivallan ihannoimisesta”.

Harva tulee ajatelleeksi että tarkoitus on nimenomaan kitkeä pois väkivaltaa, osoittamalla väkivallantekijälle että ihan oikeasti sattuu kun nipistää korvalehdestä taikka niskatukasta.

Alla erään opettajan ajatuksia siitä miten koulujen työrauhaa voitaisiin parantaa. Sähköpostiviesti on vanha mutta edelleen ajankohtainen, viimeisimmän koulusurman takia.

Minä uskon opettajan mielipiteisiin ja ammattitaitoon. Lue ”teesit” ja päätä itse, olisiko näille ajatuksille laajempaakin kannatusta.

”KOULUJEN TYÖRAUHASTA

Olen opettajana XX lukiolla. Gustavsson esitti keinoja koulujen työrauhaongelmiin tuossa muutama viikko sitten. Ne keinot (kasvatuskeskustelu, rikkomisesta rahallinen korvaaminen) mitä mainittiin eivät poista koulujen työrauhaongelmaa. Näin aitiopaikalta koulua katsovana, ongelmana ei ole tavaroiden aineellinen rikkoutuminen tai ettei olisi jo nyt mahdollista käydä kasvatuskeskustelua. Keskustelua käydään ja usein se tehoaa, ei siinä mitään. Minulla olisi kuitenkin kaksi konkreettista esitystä koulujen työrauhan parantamiseksi.

1)Peruskoulun päästötodistukseen käyttäytymisnumero takaisin. Lukioon käyttäymisnumero takaisin.
– käyttäytymistä arvioidaan yläkoulussa, mutta päättötodistukseen sitä ei kirjata näkyviin.
– Lukiossa oppilaan huolellisuutta ja käyttäytymistä ei arvioida mitenkään.
– Samanaikaisesti molemmissa kouluissa on opseihin kirjattu keskeisiä tavoitteita, jotka liittyvät käyttäytymiseen, mutta niitä ei arvioida…

2) Käyttäymisen arviointi voisi olla monipuolisempaa ja nykyaikaisempaa (jos se siis palaisi)
– Pelkän käyttäytymisen ja huolellisuuden lisäksi tulisi arvioida ETENKIN oppilaan yhteistyökykyisyyttä, oma-aloitteellisuutta, sosiaalista taitavuutta, yleistä vaikutelmaa yhteisössä
– En ymmärrä että miksi näitä ei arvioida, sillä niitä harjoitellaan kouluissa ja ne ovat keskeisiä taitoja tulevassa opiskelupaikassa ja työelämässä
– Työnantajille ja koulutuspaikoille infoa ja tietoa ”uudesta ” käyttäytymisen arvioinnista => jos oppilaat huomaisivat että hyvä käytös on merkittävää tulevaisuudessa työn ja koulun kannalta, jolloin
se myös kannustaisi hyvään ”käytökseen”.

Olen puhunut monien opettajien kanssa tästä aiheesta ja ideastani ja tuki opettajakentässä tämän suuntaiseen muutokseen on vahva. OAJ ei tietenkään heti tukisi moista muutosta koska kokee että koululaitoksen kehittäminen menisi nyt ”taaksepäin” jonnekin 80-luvulle. Käyttäytymisen monipuolinen arviointi tarvitsisi tietysti opettajien täydennyskoulutuksta (tiedetään mitä arvioidaan), mutta olen varma, että os se vaikuttaisi tuleviin opiskelupaikkojen saantiin ta ityöpaikan saantiin, vähentäisi se merkittävästi häiriökäyttäytymistä ja olisi osa nykyaikaista kasvatustyötä.